Isojärvi (35.581.1.008)
Isojärvi on keskikokoinen järvi Kokemäenjoki (35) -päävesistössä.
Järven erityispiirteet
Isojärvi sijaitsee Väinänperän kylässä Vaasantien itäpuolella. Isojärvi on Sipsiönjärven-Vahojärven alueen latvajärvi ja laskee vetensä Vähäjärven kautta Jorrinojaa pitkin Sipsiönjärveen. Valuma-alue on pääosin pienten soiden pirstomaa karua metsämaata, mutta etenkin järven lähivaluma-alueella sijaitsee myös runsaasti peltoa ja vähäisessä määrin haja-asutusta. Järven pohjoisosa on osittain umpeenkasvanut.
Maksimisyvyys: 6,7 m
Veden keskiviipymä: 106 vrk
© Kokemäenjoen vesistön suojeluyhdistys
Nykytila ja suojelu
Isojärven vedenlaatua on tutkittu alkutalvella vuosina 1965 ja 2000.
Peruslaadultaan Isojärven vesi on ruskeaa ja runsashumuksista. Pintavedessä happamuustaso oli talvella 2000 humusvesille normaalilla tasolla, mutta syvemmällä veden pH laski melko happamaksi. Puskurikyky happamoitumista vastaan oli tyydyttävä, joten happamoitumisen vaaraa ei kuitenkaan ole. Vedenlaatu oli hiukan heikentynyt 60-luvun tilanteeseen verrattuna, sillä vesi oli ruskeampaa ja runsashumuksisempaa. Muutos saattaa liittyä myös tutkimusvuosien erilaisiin sääolosuhteisiin, sillä esimerkiksi talvella 2000 valumat olivat melko runsaita.
Rehevyystasossa ei ollut tapahtunut tulosten mukaan muutosta 35 vuoden aikana. Fosforipitoisuuksien perusteella Isojärvi voidaan luokitella lievästi reheväksi. Fosforipitoisuudet olivat talvella 2000 hyvin lähellä rehevien vesien raja-arvoa (30 µg/l), joten onkin todennäköistä, että rehevien vesien raja-arvo ylittyy kesäisin. Pohjan lähellä fosforipitoisuus oli kohonnut lähes 3-kertaiseksi pintaveteen nähden sisäisen kuormituksen seurauksena. Myös typpipitoisuudet olivat sekä pintavedessä että pohjan läheisessä vesikerroksessa luonnontilaisia järvivesiä suuremmat.
Happitilanne oli talvella 2000 kokonaisuutena tyydyttävä, sillä pohjan läheltä happi oli kulunut kokonaan loppuun. Hapettomuuden seurauksena todettiin sisäistä kuormitusta, joka näkyi ravinnepitoisuuksien kohoamisen lisäksi pohjan läheisen vesikerroksen kohonneena rautapitoisuutena ja samentumisena. Happitilanne oli talvella 1965 parempi, vaikka näytteenotto oli tehty myöhemmin. Toisaalta pohjan läheinen vesikerros oli talvella 1965 kylmempi, mikä hidastaa hapen kulumisnopeutta. Sääolosuhteiden erot huomioituna näyttäisi kuitenkin, että happitilanne on hiukan heikentynyt pitkällä aikavälillä.
Isojärvi soveltuu virkistyskäyttöön käytettävissä olevien tulosten mukaan tyydyttävästi. Vedenlaatua heikentävät vahva humusleima, lievästi luonnontasoa suurempi rehevyystaso sekä todettu happitalouden häiriö.
© Kokemäenjoen vesistön suojeluyhdistys, 2007
