Ketjun historia

Uudenmaan maakuntajärveksi ehdotan Nurmijärvellä sijaitsevaa kaunista Sääksjärveä. Se on Etelä-Suomen kirkasvetisimpiä järviä ja sieltä loytyy Etel-Suomen ehdottomasti upein hiekkaranta. Lisäksi se on hydrologisesti mielenkiintoinen sikäli, että sillä ei ole lasku-uomaa ollenkaan vaan sen vedet purkautuvat suotautumalla Salpausselän läpi.

Kannatan, lisäperusteluina mm. järven monimuotoisuus geomorfologiasta (1. Salpausselkä) teologiaan (seurakuntien leirikeskukset), unohtamatta kulttuuria (Aleksi Kivi), nimittäin:

Sääksjärvi sijaitsee 1. Salpausselän ”päällä” tai ”sisässä”, eli on syntynyt kun mannerjäätiköstä on lohjennut isoja jäälohkareita, jotka ovat hiljalleen sulaneet jättäen tilalleen kuopan, eli supan. Sääksjärvi muodostuu kolmesta pää ”supasta”. Järven reuna-alueilla on pieniä suppia, joista osa on pohjavedenpinnan tason alapuolella ( esim. Haukilampi ). Järveä ympäröivän Salpausselän ns. deltapintojen lakikorkeudet on n. 120-125 mmpy. Em. deltapinnat on muodostuneet n. 11 000 vuotta sitten ns. Yoldia- meren pinnantasoon. Vanhoja Yoldia- meren rantakivikkoja, muinaisrantoja eli Jätinkatuja on, etenkin Sääksjärven pohjoispuolella. Jääkauden jälkeinen maankohoaminen (nykyäänkin n. 2 mm / v.) on nostanut silloisen rantaviivan nykyiseen korkeuteensa, eli n. 118-120 mmpy.

•järven pinnankorkeutta on havaittu v. 1906 -1918 Nummela Sanatoriumin rannassa olevalla asteikolla Helsingin kaupungin vesilaitoksen tutkimustarkoituksiin, ja alkaen vuodesta 1960 Observatorion rannassa olevalla Hydrologian toimiston asteikolla. •ylin havaittu pinnankorkeus 100, 48 mmpy (v. 1907) , havaittu Nummela Sanatoriumin asteikolla, ei välttämättä vertailukelpoinen 1960 alkavaan korkeussarjaan mahdollisen vaaitusvirheen takia •alkaen v. 1960 ylin pinnankorkeus 100,03 mmpy (huhtikuu 1999) •alin havaittu pinnankorkeus 98,64 mmpy (lokakuu 1976) •epäsuora korkeushavainto ns. Nälkäkarin kallioon hakatusta viivasta ja vuosiluvusta (1943) korkeudella 98.78 mmpy. •epäsuora korkeushavainto järven pohjoisrannalla olevasta jään työnnön aiheuttamasta rantavallista, eli rantapalteesta, jonka korkeus on n. 100,5 mmpy. Rantavallin muodostuminen, eli jään työntö on ajoitettu puun vuosirengasajoituksella ilmastohavaintojen tukemana talveen 1911-1912. Järven pinnankorkeus on saattanut tuolloin olla korkeudella 100,1 mmpy. •Luotettavan korkeushavaintosarjan mukaan ylimmän ja alimman vedenkorkeuden vaihteluväli on 139 cm. •Sääksjärven pinnankorkeuteen vaikuttaa ensisijaisesti vuoden sademäärä, mutta myös sadannan ja haihdunnan suhde. •Sääksjärven valuma-alue on samalla pohjaveden muodostumisalue. Sääksjärvi onkin kuin suuri lähde. Pohjavedenmuodostumisalueen suuruus vaikuttaa siten, että järvellä on ” muistia”, eli yksittäinen runsasateinen / vähäsateinen vuosi ei välttämättä nosta / laske pinnankorkeutta merkittävästi.

Sääksjärven rannalla oleva Ilmatieteen laitoksen Geofysikaalisessa Observatoriossa tutkitaan ja seurataan lämpötilaa, sademäärää, salamointia, seismologiaisa havaintoja, geokosmofysikaalisia havaintoja, ilmakehän radioaktiivisuutta...

Sääksjärven arvellaan olevan Aleksis Kiven Seitsemän Veljeksen Ilvesjärvi: ”Ahkerasti harjoittelivat veljekset kalastamista kirkkaalla Ilvesjärvellä” (12. luku). Sääksjärvi on yksi Etelä-Suomen kirkasvetisimpiä järviä.