Ero sivun ”Enovesi - Keihäsjärvi (14.812.1.001)/Enovesi” versioiden välillä

Nykyinen versio 30. heinäkuuta 2013 kello 19.09

Nykytila

Enoveden Kukomalahden 038 viimeisin vedenlaatu tutkimus on tehty 21.3.2013 ja tekijänä oli Kaakkois-Suomen ELY. Hapen kyllästysaste pintavedessä oli erinomainen/hyvä, mutta syvemmällä tulokset olivat välttävät. Myös väriluku sekä kokonaisfosfori olivat pintavedessä erinomaiset ja alusvedessä hyvät. Hartolassa sekä Sysmässä sijaitsevalta Enojärveltä on otettu vesinäytteitä 19.8.2009.

Vesianalyysitulosten perusteella Enojärvi oli lievästi humusleimainen näkösyvyyden ollessa 1,4 metriä. Näytteenottoajankohtana järvi oli voimakkaasti lämpötilakerrostunut ja pohjanläheinen vesi oli lähes hapetonta happikyllästysasteen ollessa vain 6 %. Pohjan lähellä vallinneen heikon happitilanteen vuoksi myös pohjanläheiset ravinnepitoisuudet olivat selvästi kohonneet.

Järvi oli kuitenkin päällysveden kokonaisfosfori- ja klorofylli a-pitoisuuksiensa perusteella tuotantotyypiltään vain lievästi rehevä. Pohjanläheinen heikko happitilanne voi johtua esimerkiksi syvänteen kapea-alaisuudesta. Yleisessä vedenlaatuluokituksessa Enojärvi kuului vuoden 2009 tulosten perusteella luokkaan hyvä.

Enojärven rantavyöhykkeen surviaissääskilajisto ilmensi lievästi karua. Piilevälajiston perusteella vedenlaatu oli luokiteltavissa hyväksi ja tuotantotyypiltään karuksi. Lajien ekologinen jakauman perusteella lajistossa dominoivat melko rehevää (meso-eutrofia) vedenlaatua ilmentävät lajit.

Luonto ja lajistoa

Ruskosuohaukka, joka pesii Enojärven länsipään lahden ruovikoissa. Kalatiira pesii harvakseltaan Enojärvellä. Havaitut parit olivat yksittäisiä. Naurulokki yhdyskuntia Enojärven länsipään lahdessa.

Hajuheinää kasvaa Enojärven länsipäähän laskevan pikkupuron varrella lehtosekametsässä ja saniaislehtokorvessa. Rauhoitettu myyränporras kasvaa lehtokorvissa, rehevissä puronvarsissa sekä kallionaluslehdoissa. Myyränporrasta kasvaa Enojärven länsipään lahden puronvarren lehtosekametsässä.

Enojärven pienialainen rantalehto on puustoltaan varttunutta, kosteaa lehtipuulehtoa. Vallitsevan latvuskerroksen muodostavat tervaleppä ja koivu. Alikasvoksena kasvaa harmaaleppää, pihlajaa, kuusta, tervaleppää ja tuomea. Pensaskerroksen muodostavat harmaaleppä, punaherukka, lehtokuusama ja taikinamarja. Lahopuuna on tervaleppää.

Kohde on pääosin käenkaali-mesiangervotyypin (OFiT) suurruoholehtoa, mutta paikoin vallitseva tyyppi on saniaislehto (FT). Reunoilla on myös tuoretta lehtoa. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat: mesiangervo, soreahiirenporras ja käenkaali.

Muut lajit: nokkonen, metsäimarre, korpi-imarre, lillukka, ojakellukka, rönsyleinikki, rentukka, metsäkurjenpolvi, vuohenputki, peltokorte, nuokkuhelmikkä ja nurmilauha. Vaateliaampaan lehtolajistoon kuuluvat sinivuokko, sudenmarja, lehtotesma ja kaiheorvokki. Rannan tuntumassa kasvillisuus muuttuu luhtaiseksi ja lajistoa ovat mm. suo-orvokki, järvikorte, terttualpi ja kastikat. Rehevät lehtolaikut ovat metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä.

Enojärven Länsipään matala lahti on tiheää ruokoluhtaa, jonka keskellä esiintyy laikkuina korteluhtaa ja saraluhtaa. Rantaluhdat ovat metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Kasvillisuudeltaan vaihtelevat vetiset luhdat ovat tärkeitä vesilintujen pesimäpaikkoja. Lahdella on pesinyt säännöllisesti naurulokkiyhdyskunta sekä pikkulokkeja.

Enojärven saaret ja luodot: Murronlahden koivua kasvavat saaret sekä järven keskiosan koivu-mäntysaaret ja koivuluodot elävöittävät vesimaisemaa. Saarien rantakivikoilla pesivät kalalokit ja kalatiirat.

Lähteet: Etelä-Sysmän ranta- ja kyläyleiskaavan luonto- ja maisemaselvitys 2005, Valtion ympäristöhallinto, Hartolan, Heinolan ja Sysmän vesistötutkimukset vuonna 2009.