Ero sivun ”Otajärvi (83.002.1.014)” versioiden välillä
| Rivi 34: | Rivi 34: | ||
==Linnut ja muu vesiluonto== | ==Linnut ja muu vesiluonto== | ||
| + | |||
| + | '''Linnusto''' | ||
| + | |||
| + | Otajärvi on kansainvälisesti arvokas lintujärvi. Järven merkitys lintujärvenä perustuu ennen kaikkea sen pesimälajistoon, mutta järvi on merkittävä myös lintujen ruokailu- ja sulkasatoalueena. Otajärven pesimälajistossa on erikoista se, että siellä pesii sekä rehevän että karun järvityypin lajeja. Reheville vesille tyypillisiä lajeja on kuitenkin enemmän. Koskeljärven umpeenkasvaminen on vuosien mittaan muuttanut linnuston rakennetta. | ||
| + | |||
| + | Otajärven alueella tavataan EU:n lintudirektiivin liitteen I linnuista seuraavia lajeja: kalatiira, kaulushaikara, kuikka, kurki, lapintiira, laulujoutsen, liro, luhtahuitti, mehiläishaukka, mustakurkku-uikku, niittysuohaukka, palokärki, pikkulepinkäinen, pikkulokki, pyy, räyskä, ruskosuohaukka, sinirinta, sinisuohaukka, suokukko, uivelo, vesipääsky ja viirupöllö. Lisäksi alueella esiintyy kaksi uhanalaista lajia. | ||
| + | |||
| + | Alueella säännöllisesti esiintyviä muuttolintuja ovat härkälintu, harmaahaikara, jouhisorsa, heinätavi, nuolihaukka, punajalkaviklo, mustaviklo, harmaasorsa, jänkäkurppa, metsähanhi, lapasorsa, rastaskerttunen ja idänuunilintu. Lisäksi järven muuta lintulajistoa ovat haapana, isokoskelo, kanadanhanhi, keltavästäräkki, liejukana, luhtakana, luhtakerttunen, merihanhi, metsäviklo, nokikana, pajusirkku, pikkuhuitti, pikkutikka, punasotka, punavarpunen, pyrstötiainen, rantasipi, ruokokerttunen, rytikerttunen, satakieli, silkkiuikku, sinisorsa, taivaanvuohi, tavi, telkkä, töyhtöhyyppä, tukkasotka, valkoviklo, västäräkki ja viiksitimali. | ||
| + | |||
| + | '''Kasvisto''' | ||
| + | |||
| + | Kasvimaantieteellisesti Otajärvi sijoittuu eteläboreaaliseen havumetsävyöhykkeeseen ja sitä ympäröivät metsä- sekä peltoalueet. Itse Otajärvi on erikoinen yhdistelmä rehevää lintukosteikkoa ja karua, perinteistä järvimaisemaa. Kasvillisuutensa perusteella Otajärvi voidaan jakaa kolmeen eri osa-alueeseen: pohjois-, keski- ja eteläosaan. Nämä osat kuuluvat eri järvityyppeihin. | ||
| + | |||
| + | Otajärven pohjoisosa on järven rehevintä aluetta, jota luonnehtivat laajat ruovikot ja paikoin jopa pintaan asti kasvavat vesisammalikot. Järven pohjoispuolella esiintyy muun muassa järviruokoa, palpakkoja, uistinvitaa, rentovihvilää, ulpukkaa, osmankäämiä, järvikaislaa ja lampisirppisammalta. Sara- ja sara-kurjenjalkaluhtia esiintyy yleisesti rantaviivan tuntumassa, mutta laajimmat saraluhdat ovat Kodisjoen itäpuolella ja Petekarin eteläpuolella. Järven pohjoispäätä uhkaa umpeen kasvaminen. | ||
| + | |||
| + | Otajärven keskiosan länsirannalla kasvillisuus on runsasta ja rantoja reunustaa lähes yhtenäinen järviruokokasvusto. Keskiosan itärannan kasvillisuus taas on niukempaa ja järven keskellä on kasviton vesialue. Järven keskiosan valtalajeja ovat ulpukka, järvikaisla, pohjanlumme, uistinvita, pahaputki, siimapalpakko ja ahvenvita. | ||
| + | |||
| + | Otajärven eteläosassa ruoko- ja sarakasvillisuutta esiintyy vain pieninä laikkuina. Viivonlahtea kiertää kelluslehtisistä muodostunut vyöhyke, jossa kasvaa etenkin ulpukkaa, ahvenvitaa ja siimapalpakkoa. Lahden länsirannalla kasvaa lisäksi runsaasti kurjenmiekkaa. Iso-Tyrniön eteläpuolella kelluslehtisten kasvustot ovat laajimmillaan ja siellä esiintyy etenkin ulpukkaa, pystykeiholehteä ja siimapalpakkoa. | ||
==Asutus ja vesistön käyttötavat== | ==Asutus ja vesistön käyttötavat== | ||
Versio 29. heinäkuuta 2014 kello 19.00
Järvi
Nimi: Otajärvi
Järvinumero: 83.002.1.014
Vesistöalue: Ihodenjoen valuma-alue (83.002)
Päävesistö: Selkämeren rannikkoalue (83)
Perustiedot
Pinta-ala: 455,92 ha
Syvyys: 5,5 m
Keskisyvyys: 1,22 m
Tilavuus: 5 787 850 m³0,00579 km³ <br />5 787 850 000 l <br />
Rantaviiva: 24,91 km24 910 m <br />
Korkeustaso: 11,8 m
Hallinnolliset alueet
Kunta: Laitila, Pyhäranta, Rauma
Maakunta: Varsinais-Suomen maakunta, Satakunnan maakunta
ELY-keskus: Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue:
Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.
Järven erityispiirteet
Otajärvi sijaitsee Länsi-Suomessa, Varsinais-Suomen ja Satakunnan rajalla, Pyhärannan kunnan ja Laitilan ja Rauman kaupunkien alueilla. Järvi kuuluu Ihodenjoen vesistöalueeseen ja sen valuma-alue on noin 112 kilometriä. Otajärvi laskee sen länsirannalta lähtevän Ihodenjoen kautta Selkämeren Mannerveteen. Järveen laskevista joista merkittävin on Kodisjoki, joka laskee järven koillispäähän.
Järven pinta-ala on noin 455,9 hehtaaria ja tilavuus noin 5 787,8 kuutiometriä. Otajärvi on noin 5 kilometriä pitkä, 1,5 kilometriä leveä ja sen rantaviivan pituus on noin 24,9 kilometriä. Järvi on kuitenkin hyvin matala – keskisyvyys on vain noin metrin. Suurin syvyys on noin 5 metriä. Otajärvellä on saaria ja kareja noin 20 kappaletta ja suurimmat niistä ovat Iso-Kaskinen, Vähä-Kaskinen, Iso Haltri ja Keskinen.
Otajärvi kuuluu Laitilan rapakivialueeseen ja rapakiveä on näkyvissä erityisesti järven itärannan koillisosissa ja monissa saarissa. Etenkin järven länsi- ja pohjoisrannat ovat tasaista aluetta. Otajärven rannoilla on myös turvealueita kuten järven länsirannalla sijaitseva Isosuo. Järvi on tyypiltään yhdistelmäjärvi eli sille on ominaista sen eri osien kuuluminen eri järvityyppeihin. Otajärveä pidetään lajidiversiteetiltään ja parimäärältään yhtenä Suomen parhaista lintujärvistä ja se kuuluu Natura 2000 -alueisiin.
Kehityshistoria ja kunnostus
Nykytila
Otajärvi on pintavesityypiltään matala humusjärvi, jonka ekologinen tila on hyvä. Kokonaisfosforipitoisuus on talvella selkeästi korkeampi kuin kesällä samoin kuin kokonaistyppipitoisuuskin. Kesäisin fosforia on kohtalaisesti ja typpeä melko runsaasti. Planktonlevien määrään verrannollinen a-klorofyllipitoisuus on ollut melko pieni pitoisuuden vaihtelut huomioon ottaen.
Kesäisin happipitoisuus on ollut havaintopaikalla hyvä sekä pintavedessä että pohjan lähellä. Talvella hapen vajausta on esiintynyt pintaveteen asti, ja joskus happi voi loppua pohjan läheltä.
Humuspitoisuus on erityisesti talvella ollut voimakasta samoin kuin veden sameuskin. Kesällä vesi on selvästi kirkkaampaa ja näkösyvyys on paljon suurempi kuin talvella. Veden happamuutta ilmaiseva pH-arvo on ollut kesällä huomattavasti korkeampi kuin talvella, mikä selittyy planktonlevätuotannolla. Talvisin vesi on varsin hapanta. Liuenneiden suolojen määrää kuvaava sähkönjohtavuus on vaihdellut melko paljon, mutta selkeää muutossuuntaa ei voida osoittaa.
Tekijä: Varsinais-Suomen ELY-keskus 7.8.2013
- Otajärven vedenlaadun seurantatuloksia 1970-2011
Tekijä: Varsinais-Suomen ELY-keskus 7.8.2013
Suojelu
Linnut ja muu vesiluonto
Linnusto
Otajärvi on kansainvälisesti arvokas lintujärvi. Järven merkitys lintujärvenä perustuu ennen kaikkea sen pesimälajistoon, mutta järvi on merkittävä myös lintujen ruokailu- ja sulkasatoalueena. Otajärven pesimälajistossa on erikoista se, että siellä pesii sekä rehevän että karun järvityypin lajeja. Reheville vesille tyypillisiä lajeja on kuitenkin enemmän. Koskeljärven umpeenkasvaminen on vuosien mittaan muuttanut linnuston rakennetta.
Otajärven alueella tavataan EU:n lintudirektiivin liitteen I linnuista seuraavia lajeja: kalatiira, kaulushaikara, kuikka, kurki, lapintiira, laulujoutsen, liro, luhtahuitti, mehiläishaukka, mustakurkku-uikku, niittysuohaukka, palokärki, pikkulepinkäinen, pikkulokki, pyy, räyskä, ruskosuohaukka, sinirinta, sinisuohaukka, suokukko, uivelo, vesipääsky ja viirupöllö. Lisäksi alueella esiintyy kaksi uhanalaista lajia.
Alueella säännöllisesti esiintyviä muuttolintuja ovat härkälintu, harmaahaikara, jouhisorsa, heinätavi, nuolihaukka, punajalkaviklo, mustaviklo, harmaasorsa, jänkäkurppa, metsähanhi, lapasorsa, rastaskerttunen ja idänuunilintu. Lisäksi järven muuta lintulajistoa ovat haapana, isokoskelo, kanadanhanhi, keltavästäräkki, liejukana, luhtakana, luhtakerttunen, merihanhi, metsäviklo, nokikana, pajusirkku, pikkuhuitti, pikkutikka, punasotka, punavarpunen, pyrstötiainen, rantasipi, ruokokerttunen, rytikerttunen, satakieli, silkkiuikku, sinisorsa, taivaanvuohi, tavi, telkkä, töyhtöhyyppä, tukkasotka, valkoviklo, västäräkki ja viiksitimali.
Kasvisto
Kasvimaantieteellisesti Otajärvi sijoittuu eteläboreaaliseen havumetsävyöhykkeeseen ja sitä ympäröivät metsä- sekä peltoalueet. Itse Otajärvi on erikoinen yhdistelmä rehevää lintukosteikkoa ja karua, perinteistä järvimaisemaa. Kasvillisuutensa perusteella Otajärvi voidaan jakaa kolmeen eri osa-alueeseen: pohjois-, keski- ja eteläosaan. Nämä osat kuuluvat eri järvityyppeihin.
Otajärven pohjoisosa on järven rehevintä aluetta, jota luonnehtivat laajat ruovikot ja paikoin jopa pintaan asti kasvavat vesisammalikot. Järven pohjoispuolella esiintyy muun muassa järviruokoa, palpakkoja, uistinvitaa, rentovihvilää, ulpukkaa, osmankäämiä, järvikaislaa ja lampisirppisammalta. Sara- ja sara-kurjenjalkaluhtia esiintyy yleisesti rantaviivan tuntumassa, mutta laajimmat saraluhdat ovat Kodisjoen itäpuolella ja Petekarin eteläpuolella. Järven pohjoispäätä uhkaa umpeen kasvaminen.
Otajärven keskiosan länsirannalla kasvillisuus on runsasta ja rantoja reunustaa lähes yhtenäinen järviruokokasvusto. Keskiosan itärannan kasvillisuus taas on niukempaa ja järven keskellä on kasviton vesialue. Järven keskiosan valtalajeja ovat ulpukka, järvikaisla, pohjanlumme, uistinvita, pahaputki, siimapalpakko ja ahvenvita.
Otajärven eteläosassa ruoko- ja sarakasvillisuutta esiintyy vain pieninä laikkuina. Viivonlahtea kiertää kelluslehtisistä muodostunut vyöhyke, jossa kasvaa etenkin ulpukkaa, ahvenvitaa ja siimapalpakkoa. Lahden länsirannalla kasvaa lisäksi runsaasti kurjenmiekkaa. Iso-Tyrniön eteläpuolella kelluslehtisten kasvustot ovat laajimmillaan ja siellä esiintyy etenkin ulpukkaa, pystykeiholehteä ja siimapalpakkoa.
