Sääperi (01.011.1.001)

2 918 490 m³ <br />0,00292 km³ <br />2 918 490 000 l <br />

6 630 m <br />

Sääperi on melko iso järvi Jänisjoki (01) -päävesistössä. Se sijaitsee Pohjois-Karjalan maakunnassa ja kuuluu Pohjois-Karjalan ELYn ympäristövastuualueeseen.

Järvi

Nimi: Sääperi
Järvinumero: 01.011.1.001
Vesistöalue: Jänisjoen alaosan alue (01.011)
Päävesistö: Jänisjoki (01)

Perustiedot

Pinta-ala: 118,16 ha
Syvyys: 7,4 m
Keskisyvyys: 2,47 m
Tilavuus: 2 918 490 m³0,00292 km³ <br />2 918 490 000 l <br />
Rantaviiva: 6,63 km6 630 m <br />
Korkeustaso: 64,3 m

Hallinnolliset alueet

Kunta: Tohmajärvi (kunta)
Maakunta: Pohjois-Karjalan maakunta
ELY-keskus: Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue: Vuoksen vesienhoitoalue

Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.

Keskustelut

Järven keskustelusivu

Uusimmat havainnot

Ei tuoreita havaintoja

Tallenna omat havaintosi Havaintolähetillä

 Viranomainen

 Asiantuntija

 Kokenut

 Käyttäjä

Kirjautuneena voit lisätä kohteita

Järven erityispiirteet

Sääperi sijaitsee Värtsilässä aivan Venäjän rajan tuntumassa ja kuuluu Jänisjoen alaosan vesistöalueeseen. Sääperi irtautui itsenäiseksi järveksi noin 5 000 eKr. maan kohoamisen seurauksena. Järvi jäi juuri ja juuri Suomen puolella, kun 1940-luvulla Suomen ja Venäjän rajaviiva vedettiin uuteen paikkaan.

Sääperin pinta-ala on noin 118,2 hehtaaria ja rantaviivaa on noin 6,6 kilometriä. Järven keskisyvyys on noin 2,5 metriä ja suurin syvyys noin 7,4 metriä. Syvänne sijaitsee järven itäosassa. Järven pinta-alasta kuitenkin yli puolet on alle 2 metrin syvyistä. Sääperin valuma-alue on noin 5,4 neliökilometriä. Järveä ympäröivät pelto-alueet.

Sääperi on rehevä lintujärvi, joka kuuluu lintuvesien suojeluohjelmaan sekä EU:n Natura 2000 -verkostoon. Järvellä ja sen ympäristössä on tavattu vuosikausia useita kaakkoisia lintuharvinaisuuksia.

Kunnostus ja hoito

1960-luvulla Sääperillä tehtiin ojitustoimenpiteet tulvahaittojen ehkäisemiseksi. Järven länsi- ja itäranta pengerrettiin osittain ja ympärille rakennettiin pengerojat, joiden avulla vedenpinta laskettiin lähemmäksi Jänisjoen pintaa. Samalla Sääperiin laskeneiden Kukkolammenpuron ja Onkilammenpuron vedet ohjattiin järven ohi Jänisjokeen, kun taas penkereen sisäpuoliset vedet ohjattiin kuivatusojien avulla järveen. Haponojaan rakennettiin pato ja pumppaamo, joiden avulla Sääperin pinnan korkeutta pidetään halutulla tasolla.

Sääperin Lösönlahdelle ruopattiin vuonna 2007 luhta-alueen reunaan noin 100 metrin matkalle 5-8 metrin levyistä kanavaa, joiden tarkoituksena oli muodostaa kolme pesimäsaareketta erityisesti nauru- ja pikkulokeille. Ruoppauksesta syntyneet massat vietiin maanparannusaineeksi lähialueen pelloille. Muuta vesikasvillisuuden poistoa harkitaan, jos järven umpeenkasvu lisääntyy nykyisestään. Vesilinnuston suojelemiseksi myös Sääperin pensoittuneita rantaniittyjä on kunnostettu. Lösönlahdella raivattiin vuosina 2006–2007 rantaluhtaa avoimeksi. Lahden rantaniityn jatkohoidoksi on suositeltu laidunnusta. Noidanniemessä ja Paloniemessä on myös laidunnukseen sopivaa aluetta.

Sääperin kalakantojen hoitokeinoina ovat ulkoisen kuormituksen vähentäminen, petokalakantojen ylläpitäminen ja hoitokalastus. Paikalliset metsästäjät osallistuvat vesilinnustoa uhkaavien pienpetojen, kuten minkkien, pyyntiin.

Nykytila

Sääperi on voimakkaasti maatalouden kuormittama. Vedenlaatuluokituksessa Sääperin vedenlaatu on luokiteltu välttäväksi ja pintaveden ekologiselta tilalta se on luokiteltu matalaksi vähähumuksiseksi järveksi. Järven suurta ravinteisuutta selittää järven mataluus, vedenpinnan laskeminen ja valuma-alueen maankäyttö.

Sääperin vesi on humuspitoista tai lievästi humuspitoista ympäristöhallinnon ohjearvojen mukaan. Vedenvärin ja näkösyvyyden kannalta järvi luokitellaan hyvään luokkaan. Sääperi on luontaisesti emäksinen järvi, jonka pH-arvo vaihtelee neutraalista lievästi emäksiseen, mutta tarkastelujaksojen aikana pH-luvussa on havaittu lievää nousua. Järven puskurikykyä voidaan pitää erinomaisena, joten järvi ole vaarassa happamoitua. Järven happitilanne vaihtelee voimakkaasti vuodenaikojen ja vesisyvyyden mukaan. Pintakerroksien happitilanne on ollut hyvä, mutta syvänne on ollut säännöllisesti hapeton. Happitilanne ei ole parantunut 2000-luvulla.

Pintavesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan järven tila on tyydyttävä kokonaisfosforipitoisuuden perusteella, mutta korkean a-klofofyllipitoisuuden perusteella tila on kuitenkin huonompi (välttävä) ja vedenlaadultaan järvi edustaa erittäin rehevää. Päällysvedestä määritellyn kokonaistyppipitoisuuden perusteella järvi on vedenlaadultaan rehevä.