Ero sivun ”Lampisträsket (95.110.1.025)” versioiden välillä
| (16 välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä) | |||
| Rivi 9: | Rivi 9: | ||
Lampisträsket kuuluu kahden muun läheisen järven, Gräggböle träsketin ja Mustfinn träsketin, lisäksi Mustfinnträsketin Natura-alueeseen. Lampisträsketin linnusto on monipuolinen ja varsinkin alueella esiintyvät rantakanat ja ruovikkolajit nostavat järven suojeluarvoa. | Lampisträsket kuuluu kahden muun läheisen järven, Gräggböle träsketin ja Mustfinn träsketin, lisäksi Mustfinnträsketin Natura-alueeseen. Lampisträsketin linnusto on monipuolinen ja varsinkin alueella esiintyvät rantakanat ja ruovikkolajit nostavat järven suojeluarvoa. | ||
| − | ==Nykytila ja | + | ==Historia== |
| + | |||
| + | Lampisträsketin kaltaiset rehevät järvet kehittyvät jo luontaisesti hitaan prosessin kautta kohti luhtaista suota, mutta myös ihmisellä on ollut merkittävä vaikutus järven kehitykseen ja nykyiseen tilaan. Järven pintaa laskettiin 1930-luvulla, jonka takia järven rehevöitymisprosessi nopeutui ja järvi on nykyisin hyvin matala ja rehevöitynyt. | ||
| + | |||
| + | Monin paikoin Lampisträsketiä ympäröivät viljelysmaat ulottuivat rantaan saakka, mikä tietysti lisäsi järven ravinnekuormitusta. Myös läheisten asutuksien jätevedet ovat rehevöittäneet järveä. Järven vettä käytettiin aikoinaan karjan juomavetenä sekä sillä kasteltiin peltoja ja puutarhoja. | ||
| + | |||
| + | Järven vedenpinta laski lupaehtoja alemmaksi laskuojien liiallisen syvyyden vuoksi ja järvi oli uhassa kuivua kokonaan. Kuivumisen estämiseksi järven laskuojan suulle rakennettiin pato vuonna 1972. Niin sanottu settipato korjattiin Turun vesi- ja ympäristöpiirin toimesta vuonna 1988. | ||
| + | |||
| + | Lampisträsketin rannat olivat vielä 1960-luvulla huomattavasti avoimempia. Rantoja laidunnettiin lehmillä ja muulla karjalla. Vielä 1990-luvun puolivälissä järven rantaluhtia laidunsivat lampaat. Järven nykyinen mataluus, kaivetut ojat ja pato, laidunnuksen loppuminen ja myös yleinen rehevöitymiskehitys ovat muuttaneet Lampisträsketin rantaluhtia ja vesialueita. Kasvillisuuden siirtyminen kohti järven keskustaa pienentää järven avovesitilaa vuosi vuodelta. | ||
| + | |||
| + | ==Nykytila== | ||
| + | |||
| + | Lampisträsket on rehevyystasoltaan erittäin rehevä ja sen vedenväri on erittäin ruskeaa. Pitkään jatkunut ravinne- ja kiintoainekuormitus on kasannut järven pohjaan ravinnerikkaan sedimentin, joka happitilanteen heikentyessä aiheuttaa järven sisäistä kuormitusta. Järven ravinnepitoisuus vaihtelee huomattavasti vuosittain ja vuodenajoittain, mutta Lampisträsketin fosfori- ja typpipitoisuudet ylittävät kaikille järvityypeille esitetyt ekologisen hyvän tilan vedenlaadun luokkarajat. Ravinteet ovat pääosin liuenneessa muodossa eli fosfaattina ja ammoniumtyppenä. | ||
| + | |||
| + | Kesäisin Lampisträsketissä on lähes vuosittain havaittu hapen ylikyllästystä, jota selittää järven planktonlevien ja kasvien runsastuottoisuus. Pohjan hajoava kasviaines kuluttaa kuitenkin järven pohjaveden happea. Lampisträsketissä on todettu esiintyvän talvisin hapenvajausta, joka aiheuttaa joskus kalakuolemia. | ||
| + | |||
| + | Lampisträsketin veden happamuus on neutraali pH:n ollessa noin 6,8. Kesällä järven pH-arvot ovat olleet ajoittain korkealla (7,8–9,4). Kalkkipitoinen kallioperä aiheuttaa järven vesiin korkean alkaliteetin eli kyvyn vastustaa pH-muutoksina. Vuonna 2013 järven alkaliteettiluku oli noin 10-kertainen verrattuna tyypillisiin suomalaisiin järviin. | ||
| + | |||
| + | ==Suojelu ja hoito== | ||
| + | |||
| + | Lampisträsketin alue (noin 26 hehtaaria) kuuluu Mustfinnträsketin Natura-alueeseen, joka muodostuu kolmesta lähekkäisestä pikkujärvestä (Lampisträsket, Gräggböle träsket ja Mustfinn träsket). Mustfinnträsketin alue on liitetty Natura 2000 -verkostoon sekä lintudirektiivin (SPA-alue) että luontodirektiivin (SCI-alue) perusteella. Natura-alueen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulailla. Lampisträsket kuuluu myös valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. | ||
| + | |||
| + | Vuoden 2013 Mustfinnträsketin Natura 2000 -alueen | ||
| + | hoito- ja käyttösuunnitelmassa alueiden hoitotoimenpiteiksi ehdotettiin seuraavaa: laidunalueiden peruskunnostus, laidunnus ja/tai niitto, puiden ja pensaiden raivaus, ojien täyttö tai patoaminen, vedenpinnan nosto, patorakenteet ja laskuojat, vesikasvillisuuden poisto, teho- ja hoitokalastus ja pienpetopyynti. | ||
==Kalat, linnut ja muu vesiluonto== | ==Kalat, linnut ja muu vesiluonto== | ||
| + | |||
| + | '''Linnusto''' | ||
| + | |||
| + | Lampisträsket on pienestä pinta-alastaan huolimatta edelleen kohtalaisen hyvä lintujärvi. Vuonna 2011 Lampisträsketin pesimälinnusto muodostui 19 lajista. Järvellä pesii useita vesilintulajeja kuten sinisorsa, lapasorsa, tavi, puna- ja tukkasotka, telkkä ja mustakurkku-uikku. Kahlaajista järvellä pesii punajalkaviklo, taivaanvuohi ja rantasipi. Järvellä pesii myös kalalokki ja kalatiira. Järviruokokasvustojen varpuslintulajeista runsaimmat ovat ruokokerttunen ja pajusirkku. Lampisträsketin rantametsissä pesii myös satakieliä ja pikkutikka. | ||
| + | |||
| + | Lampisträsket ei ole kovin merkittävä kevät- ja syysmuutonaikainen lintujen levähdyspaikka. Ainoastaan sorsalintujen levähtäjämäärät ovat hieman suurempia. Runsaimpia järven levähtäjiä ovat haapana ja tavi. Vuoden 2011 selvityksen mukaan Lampisträsketin tärkeimmät levähdysalueet sijoittuvat järven länsi- ja itäpohjukoihin ja keväällä myös järven pohjoisrannalle. | ||
| + | |||
| + | '''Kalasto ja ravut''' | ||
| + | |||
| + | Vuoden 2012 koekalastuksen mukaan Lampisträsketin kalasto koostui särjistä, ruutanoista, ahvenista ja hauista. Kokonaissaalis oli noin 11 kg, josta suurimmat osuudet olivat särjellä (82 %), ruutanalla (11 %) ja ahvenella (4 %). Ahvenet olivat suurikokoisia (keskipaino 364 grammaa). | ||
| + | |||
| + | Vielä 1980-luvulla järvissä eli myös rapuja. | ||
| + | |||
| + | '''Sammakkoeläimet''' | ||
| + | |||
| + | Keväällä 2011 Lampisträsketillä havaittiin melko runsaasti soidintavia viitasammakoita. Soidintavat yksilöt olivat sijoittuneet järven lounaispohjukkaan (5-10 yksilöä) ja itärannalle (yli 10 yksilöä). | ||
| + | |||
| + | '''Sudenkorennot''' | ||
| + | |||
| + | Lampisträsketillä tavatut sudenkorentolajit ovat tyypillisiä ja yleisiä Lounais-Suomessa havaittuja lajeja. Uhanalaisia tai direktiivilajeja ei ole havaittu. Järvellä tavataan kymmentä seuraavaa sudenkorentolajia: sirokeijukorentoa, keihästytönkorentoa, sirotytönkorentoa, isotytönkorentoa, ruskoukonkorentoa, siniukonkorentoa, ruskohukankorentoa, tummasyyskorentoa, punasyyskorentoa ja isolampikorentoa. | ||
| + | |||
| + | Sudenkorentoja tavataan järvellä pääsääntöisesti aurinkoisilla rantaniityillä ja -luhdilla ja niiden ympäristössä. Laajoissa ja tiheissä ruovikoissa ja kalliorannoilla sudenkorentojen määrät ovat vähäisiä. Lajimäärällisesti parhaimmat sudenkorentoalueet sijoittuvat järven lounaispohjukkaan ja itäosan etelärannalle. | ||
| + | |||
| + | '''Kasvillisuus''' | ||
| + | |||
| + | Lampisträsketin vesikasvillisuus on runsasta. Matalan lounaispohjukan peittävät lähes kokonaan kelluslehtisten palpakot ja ulpukka. Uposlehtisten valtalajeina ovat pikku- ja jouhivita. Lampisträsketin kaakkoiskulman lahdelman pohjan on lähes kokonaan valloittanut karvalehti. Järven keskialueella kasvaa runsaimmin karvalehteä ja kalvasärviä. Koillispohjukan ovat valloittaneet kalvasärviä ja ahvenvita. | ||
| + | |||
| + | Lampisträsketin laajimmat avoluhdat sijoittuvat järven länsi- ja lounaispohjukkaan, jossa kasvustoa muodostavat järviruoko, kurjenjalka, pullosara ja osmankäämi. Etelärannassa on pieni avoluhta, jossa kasvaa vehkaa ja nevaimarretta. Suurimmat järviruokoluhdat sijaitsevat lounaispohjukanpohjois- ja eteläreunalla sekä koillispohjukan länsirannalla. Kurjenjalkaluhtaa löytyy järven pohjoisrannalta, jossa seuralaislajeina ovat muun muassa luhtarölli, rantamatara, terttualpi, harmaasara ja osmankäämi. Avoveden ja laajan kurjenjalka-pullosaraikon välissä on myös järven suurin leveäosmankäämikasvusto. | ||
| + | |||
| + | Järven pohjoisrannan luhdan takana kasvaa pienialaisesti kosteaa mesiangervoniittyä, jossa kasvaa myös ranta-alpia, suoputkea, luhtarölliä, jouhivihvilää ja ketohanhikkia. Pienialaisia tervalepän ja hieskoivun muodostamia metsäluhtakuvioita tavataan järven lounais-, pohjois- itä- ja etelärannoilla avoluhtien ja kivennäismaan välissä. Myös tervaleppää kasvavat lehdot reunustavat Lampisträsketin rantoja. | ||
==Asutus ja vesistön käyttötavat== | ==Asutus ja vesistön käyttötavat== | ||
| + | |||
| + | Lampisträsketin itäpään saareen on rakennettu talo ja pengertie 1970-luvulla. Viljelykset ulottuvat rantaniittyjen reunaan asti järven pohjoisrannalla ja lounaispäässä. Järven itäpuolella kulkee maantie. | ||
==Tarut ja tositarinat== | ==Tarut ja tositarinat== | ||
==Aiheesta muualla== | ==Aiheesta muualla== | ||
Nykyinen versio 11. elokuuta 2014 kello 18.20
Järvi
Nimi: Lampisträsket
Järvinumero: 95.110.1.025
Vesistöalue: Turun rannikkoalue (95.11)
Päävesistö: Pohjoinen Saaristomeri (95)
Perustiedot
Pinta-ala: 14,14 ha
Syvyys:
Keskisyvyys:
Tilavuus:
Rantaviiva: 2,55 km2 550 m <br />
Korkeustaso:
Hallinnolliset alueet
Kunta: Parainen
Maakunta: Varsinais-Suomen maakunta
ELY-keskus: Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue:
Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.
Järven erityispiirteet
Lampisträsket sijaitsee Paraisten kaupungin koillisosassa Ålönsaarella Varsinais-Suomen maakunnassa. Järvi kuuluu vesistöalueeltaan Turun rannikkoalueeseen ja päävesistöltään Pohjoiseen Saaristomereen. Lampisträsket ja läheinen järvi, Gräggböle träsket, ovat yhteydessä toisiinsa valtaojan kautta, missä virtaus kulkee Lampisträsketiltä Gräggböle träsketiin.
Lampisträsket on rehevä järvi, jonka itäpäässä on pieni metsäinen saari. Järven pinta-ala on noin reilu 14 hehtaaria. Rantaviivaa järvellä on noin 2,5 kilometriä. Lampisträsket on hyvin matala ja sen keskisyvyys on alle 0,8 metriä. Järven lounaispohjukka on 0,4 metriä syvä ja syvinkin kohta on vain noin 2 metriä syvä.
Lampisträsket kuuluu kahden muun läheisen järven, Gräggböle träsketin ja Mustfinn träsketin, lisäksi Mustfinnträsketin Natura-alueeseen. Lampisträsketin linnusto on monipuolinen ja varsinkin alueella esiintyvät rantakanat ja ruovikkolajit nostavat järven suojeluarvoa.
Historia
Lampisträsketin kaltaiset rehevät järvet kehittyvät jo luontaisesti hitaan prosessin kautta kohti luhtaista suota, mutta myös ihmisellä on ollut merkittävä vaikutus järven kehitykseen ja nykyiseen tilaan. Järven pintaa laskettiin 1930-luvulla, jonka takia järven rehevöitymisprosessi nopeutui ja järvi on nykyisin hyvin matala ja rehevöitynyt.
Monin paikoin Lampisträsketiä ympäröivät viljelysmaat ulottuivat rantaan saakka, mikä tietysti lisäsi järven ravinnekuormitusta. Myös läheisten asutuksien jätevedet ovat rehevöittäneet järveä. Järven vettä käytettiin aikoinaan karjan juomavetenä sekä sillä kasteltiin peltoja ja puutarhoja.
Järven vedenpinta laski lupaehtoja alemmaksi laskuojien liiallisen syvyyden vuoksi ja järvi oli uhassa kuivua kokonaan. Kuivumisen estämiseksi järven laskuojan suulle rakennettiin pato vuonna 1972. Niin sanottu settipato korjattiin Turun vesi- ja ympäristöpiirin toimesta vuonna 1988.
Lampisträsketin rannat olivat vielä 1960-luvulla huomattavasti avoimempia. Rantoja laidunnettiin lehmillä ja muulla karjalla. Vielä 1990-luvun puolivälissä järven rantaluhtia laidunsivat lampaat. Järven nykyinen mataluus, kaivetut ojat ja pato, laidunnuksen loppuminen ja myös yleinen rehevöitymiskehitys ovat muuttaneet Lampisträsketin rantaluhtia ja vesialueita. Kasvillisuuden siirtyminen kohti järven keskustaa pienentää järven avovesitilaa vuosi vuodelta.
Nykytila
Lampisträsket on rehevyystasoltaan erittäin rehevä ja sen vedenväri on erittäin ruskeaa. Pitkään jatkunut ravinne- ja kiintoainekuormitus on kasannut järven pohjaan ravinnerikkaan sedimentin, joka happitilanteen heikentyessä aiheuttaa järven sisäistä kuormitusta. Järven ravinnepitoisuus vaihtelee huomattavasti vuosittain ja vuodenajoittain, mutta Lampisträsketin fosfori- ja typpipitoisuudet ylittävät kaikille järvityypeille esitetyt ekologisen hyvän tilan vedenlaadun luokkarajat. Ravinteet ovat pääosin liuenneessa muodossa eli fosfaattina ja ammoniumtyppenä.
Kesäisin Lampisträsketissä on lähes vuosittain havaittu hapen ylikyllästystä, jota selittää järven planktonlevien ja kasvien runsastuottoisuus. Pohjan hajoava kasviaines kuluttaa kuitenkin järven pohjaveden happea. Lampisträsketissä on todettu esiintyvän talvisin hapenvajausta, joka aiheuttaa joskus kalakuolemia.
Lampisträsketin veden happamuus on neutraali pH:n ollessa noin 6,8. Kesällä järven pH-arvot ovat olleet ajoittain korkealla (7,8–9,4). Kalkkipitoinen kallioperä aiheuttaa järven vesiin korkean alkaliteetin eli kyvyn vastustaa pH-muutoksina. Vuonna 2013 järven alkaliteettiluku oli noin 10-kertainen verrattuna tyypillisiin suomalaisiin järviin.
Suojelu ja hoito
Lampisträsketin alue (noin 26 hehtaaria) kuuluu Mustfinnträsketin Natura-alueeseen, joka muodostuu kolmesta lähekkäisestä pikkujärvestä (Lampisträsket, Gräggböle träsket ja Mustfinn träsket). Mustfinnträsketin alue on liitetty Natura 2000 -verkostoon sekä lintudirektiivin (SPA-alue) että luontodirektiivin (SCI-alue) perusteella. Natura-alueen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulailla. Lampisträsket kuuluu myös valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan.
Vuoden 2013 Mustfinnträsketin Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelmassa alueiden hoitotoimenpiteiksi ehdotettiin seuraavaa: laidunalueiden peruskunnostus, laidunnus ja/tai niitto, puiden ja pensaiden raivaus, ojien täyttö tai patoaminen, vedenpinnan nosto, patorakenteet ja laskuojat, vesikasvillisuuden poisto, teho- ja hoitokalastus ja pienpetopyynti.
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Linnusto
Lampisträsket on pienestä pinta-alastaan huolimatta edelleen kohtalaisen hyvä lintujärvi. Vuonna 2011 Lampisträsketin pesimälinnusto muodostui 19 lajista. Järvellä pesii useita vesilintulajeja kuten sinisorsa, lapasorsa, tavi, puna- ja tukkasotka, telkkä ja mustakurkku-uikku. Kahlaajista järvellä pesii punajalkaviklo, taivaanvuohi ja rantasipi. Järvellä pesii myös kalalokki ja kalatiira. Järviruokokasvustojen varpuslintulajeista runsaimmat ovat ruokokerttunen ja pajusirkku. Lampisträsketin rantametsissä pesii myös satakieliä ja pikkutikka.
Lampisträsket ei ole kovin merkittävä kevät- ja syysmuutonaikainen lintujen levähdyspaikka. Ainoastaan sorsalintujen levähtäjämäärät ovat hieman suurempia. Runsaimpia järven levähtäjiä ovat haapana ja tavi. Vuoden 2011 selvityksen mukaan Lampisträsketin tärkeimmät levähdysalueet sijoittuvat järven länsi- ja itäpohjukoihin ja keväällä myös järven pohjoisrannalle.
Kalasto ja ravut
Vuoden 2012 koekalastuksen mukaan Lampisträsketin kalasto koostui särjistä, ruutanoista, ahvenista ja hauista. Kokonaissaalis oli noin 11 kg, josta suurimmat osuudet olivat särjellä (82 %), ruutanalla (11 %) ja ahvenella (4 %). Ahvenet olivat suurikokoisia (keskipaino 364 grammaa).
Vielä 1980-luvulla järvissä eli myös rapuja.
Sammakkoeläimet
Keväällä 2011 Lampisträsketillä havaittiin melko runsaasti soidintavia viitasammakoita. Soidintavat yksilöt olivat sijoittuneet järven lounaispohjukkaan (5-10 yksilöä) ja itärannalle (yli 10 yksilöä).
Sudenkorennot
Lampisträsketillä tavatut sudenkorentolajit ovat tyypillisiä ja yleisiä Lounais-Suomessa havaittuja lajeja. Uhanalaisia tai direktiivilajeja ei ole havaittu. Järvellä tavataan kymmentä seuraavaa sudenkorentolajia: sirokeijukorentoa, keihästytönkorentoa, sirotytönkorentoa, isotytönkorentoa, ruskoukonkorentoa, siniukonkorentoa, ruskohukankorentoa, tummasyyskorentoa, punasyyskorentoa ja isolampikorentoa.
Sudenkorentoja tavataan järvellä pääsääntöisesti aurinkoisilla rantaniityillä ja -luhdilla ja niiden ympäristössä. Laajoissa ja tiheissä ruovikoissa ja kalliorannoilla sudenkorentojen määrät ovat vähäisiä. Lajimäärällisesti parhaimmat sudenkorentoalueet sijoittuvat järven lounaispohjukkaan ja itäosan etelärannalle.
Kasvillisuus
Lampisträsketin vesikasvillisuus on runsasta. Matalan lounaispohjukan peittävät lähes kokonaan kelluslehtisten palpakot ja ulpukka. Uposlehtisten valtalajeina ovat pikku- ja jouhivita. Lampisträsketin kaakkoiskulman lahdelman pohjan on lähes kokonaan valloittanut karvalehti. Järven keskialueella kasvaa runsaimmin karvalehteä ja kalvasärviä. Koillispohjukan ovat valloittaneet kalvasärviä ja ahvenvita.
Lampisträsketin laajimmat avoluhdat sijoittuvat järven länsi- ja lounaispohjukkaan, jossa kasvustoa muodostavat järviruoko, kurjenjalka, pullosara ja osmankäämi. Etelärannassa on pieni avoluhta, jossa kasvaa vehkaa ja nevaimarretta. Suurimmat järviruokoluhdat sijaitsevat lounaispohjukanpohjois- ja eteläreunalla sekä koillispohjukan länsirannalla. Kurjenjalkaluhtaa löytyy järven pohjoisrannalta, jossa seuralaislajeina ovat muun muassa luhtarölli, rantamatara, terttualpi, harmaasara ja osmankäämi. Avoveden ja laajan kurjenjalka-pullosaraikon välissä on myös järven suurin leveäosmankäämikasvusto.
Järven pohjoisrannan luhdan takana kasvaa pienialaisesti kosteaa mesiangervoniittyä, jossa kasvaa myös ranta-alpia, suoputkea, luhtarölliä, jouhivihvilää ja ketohanhikkia. Pienialaisia tervalepän ja hieskoivun muodostamia metsäluhtakuvioita tavataan järven lounais-, pohjois- itä- ja etelärannoilla avoluhtien ja kivennäismaan välissä. Myös tervaleppää kasvavat lehdot reunustavat Lampisträsketin rantoja.
Asutus ja vesistön käyttötavat
Lampisträsketin itäpään saareen on rakennettu talo ja pengertie 1970-luvulla. Viljelykset ulottuvat rantaniittyjen reunaan asti järven pohjoisrannalla ja lounaispäässä. Järven itäpuolella kulkee maantie.
