Kasviplanktonlevät

Kasviplankton koostuu levien ryhmään kuuluvista mikro-organismeista, joita Itämerestä tunnetaan noin kaksi tuhatta lajia. Kasviplanktonlevät ryhmitellään kasvitieteellisen systematiikan mukaan useaan pääjaksoon tai kaareen yhteyttämisväriaineiden, varastoravintoaineiden, solun hienorakenteen ja siimojen rakenteen mukaan.

Kasviplanktonlevät ovat suurelta osin autotrofisia, kykeneviä yhteyttämään eli syntetisoimaan hiilidioksidista, vedestä ja epäorgaanisista yhdisteistä auringonvalossa orgaanista ainetta. Ne muodostavat meren ekosysteemissä tuotannon ensimmäisen portaan ja ovat myös tärkeimpiä maapallon ilmakehän hapen tuottajia ja hiilidioksidin sitojia.

Kasviplanktoniin luetaan myös heterotrofisia levälajeja, jotka vaativat orgaanista ainesta tullakseen toimeen. Monet autotrofisista lajeista ovat osoittautuneet miksotrofisiksi, joten yhteyttämisen lisäksi ne kykenevät käyttämään tai tarvitsevat kasvaakseen myös orgaanisia yhdisteitä.

Esiintyminen

Keväällä suurimman biomassan muodostavat piilevät ja panssarilevät, alkukesästä pienet useaan leväryhmään kuuluvat pienet siimalevät ja kesällä yksisoluiset ja yksinkertaisen rihmamaiset sinilevät. Runsaat levämäärät voivat samentaa tai värjätä veden esim. vihreäksi (yksisoluiset siimalliset viherlevät, silmälevät, jotkin piilevät), ruskehtavaksi tai punaiseksi (yleensä panssarilevät ja niiden leposolut). Sinilevien massaesiintymät, pintalautat, ovat Itämeressä jokakesäinen ilmiö.

Kasviplanktonin määrän mittaaminen

Planktonlevien koko vaihtelee millimetrin kymmenesosasta tuhannesosaan. Useimmat elävät yksittäisinä soluina tai soluyhteisöinä, yhdyskuntina. Kasviplanktonin määrä (leväbiomassa) vedessä voidaan mitata joko laskemalla mikroskoopissa tarkka solubiomassa kestävöidyistä näytteistä tai määrittämällä veden lehtivihreä- eli klorofyllipitoisuus. Myös satelliittikuvia käytetään nykyään leväesiintymien havainnoinnissa, etenkin keskikesän sinilevien pintaesiintymien aikana.