Ilmastonmuutos

Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät myös Itämerellä. Ilma ja vesi lämpiävät sekä kesällä että talvella. Talvien leudontumisen myötä Itämeren jääpeite vähenee. Sademäärä ja jokivesien valunta Itämereen kasvaa ja meri makeutuu. Nämä muutokset vaikuttavat myös Itämeren ekosysteemiin.

Ilmastonmuutos muuttaa Itämerta

Itämeri on ollut aina muutosten meri ja niin se on myös tulevaisuudessa. Itämeren peruspiirteiden - veden lämpötilan, suolaisuuden, jääpeitteen ja eliöstön - suuri vaihtelevuus kymmenien ja satojen vuosien aikana johtuu pääasiassa Itämeren pienestä koosta ja sijainnista Pohjois-Atlantin kainalossa.

Luonnollisen vaihtelevuuden lisäksi ihmisen toiminta muuttaa Itämeren olosuhteita. Ilmastomallien perusteella on arvioitu, että maapallon lämpeneminen jatkuu kasvihuonekaasujen pitoisuuksien noustessa ja muutos on kaikkein suurin pohjoisilla leveysasteilla.

Havaitut muutokset ilmakehässä ja Itämeren fysikaalisissa olosuhteissa

Alueellista ilmastonmuutosta voidaan tutkia Itämeren alueella hyvin tarkasti, sillä säännöllinen meritieteellinen havaintotoiminta on saanut alkunsa juuri Itämereltä. Se on maailman parhaiten seurattu merialue ja pitkäaikaiset mittaussarjat ovat ainutlaatuisia maailmassa.

Ilman keskilämpötila on viimeisen 140 vuoden aikana kohonnut Itämeren alueella noin 0,07 ºC vuosikymmenessä, kun globaali lämpötila on samassa ajassa noussut vain 0,05 ºC vuosikymmenessä. Myös Itämeren vesi on lämmennyt vauhdilla. Nopeinta lämpeneminen on ollut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana Pohjanlahdella, jossa vesi on vuoden 1985 jälkeen lämmennyt lähes asteen vuosikymmenessä. Muita meriä nopeampi lämpeneminen johtuu Itämeren mataluudesta ja pohjoisesta sijainnista (ilman lämpötila nousee nopeiten pohjoisilla leveysasteilla).

Ilmaston muuttuessa myös talvikauden sadanta on lisääntynyt, merijään vuosittainen laajin ulottuvuus on pienentynyt ja jääpeitteisen ajan pituus on lyhentynyt. Nämä havaitut muutokset eivät vielä ylitä luonnollisen vaihtelevuuden rajoja, mutta ne ovat samansuuntaisia kuin alueellisilla ilmastomalleilla tehdyt arviot muutoksista.

Tulevaisuuden Itämeri

Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa sekä kesän että talven olosuhteisiin. Talvella lämpenemisen arvioidaan olevan suurinta Perämeren ja Selkämeren alueella, jopa 4–6 ˚C 100 vuodessa. Jos näin käy, Itämeren jäätalven pituus olisi 10–20 vuorokautta lyhyempi ja jään laajin ulottuvuus 30 000–50 000 neliökilometriä nykyistä pienempi. Leudoimpina talvina jäätä esiintyisi vain Perämerellä, Saaristomerellä ja Itäisellä Suomenlahdella.

Ilmaston lämpeneminen johtaa myös valtamerten pinnannousuun, ja myös Itämeren vedenpinnan oletetaan nousevan joitakin kymmeniä senttimetrejä sadassa vuodessa. Jääkauden jälkeinen maannousema kompensoi tätä muutosta sekä Pohjanlahdella että Suomenlahdella, mutta on todennäköistä että vedenkorkeuden vaihtelu ja samalla matalien alueiden tulvariski kasvaa. Tämä on huomioitava kaikissa yhteiskuntaa koskevissa suunnitelmissa myös Suomessa.

Sadannan muutosten arviointi on epävarmempaa kuin ilman lämpötilan muutoksen arviointi. Sadannan arvioidaan Itämeren alueella lisääntyvän talviaikana ja vähentyvän kesäkautena etenkin eteläisellä Itämerellä. Muutoksen arvioidaan olevan suuruudeltaan +8 – +56 prosenttia talvikautena ja -8 – +24 prosenttia kesäkautena tämän vuosisadan aikana.

Sadannan muutos vaikuttaa koko Itämeren ekosysteemiin. Ravinnehuuhtoumat kasvavat ja talviset tulvat lisääntyvät. Lisääntynyt makean veden ulosvirtaus Tanskan salmissa saattaa myös vähentää Itämereen tulevien suurten suolapulssien esiintymistiheyttä. Tämä puolestaan huonontaisi pohjien happioloja ja sitä myötä heikentäisi pohjan eliöyhteisöjä.

Ilman hiilidioksidipitoisuuden kasvu laskee hitaasti meriveden pH-arvoa. Valtamerillä pH:n aleneminen haittaa kalkkirakenteisten eliöiden kuten korallien tukirakenteiden muodostusta. Itämerelläkin veden happamoitumisen arvellaan vaikuttavan simpukoiden kuorenmuodostukseen, mutta muutoksen nopeutta ei vielä osata ennustaa. Kasviplanktonin perustuotannon mahdollinen lisääntyminen ilmastonmuutoksen myötä voi osaltaan lisätä hiilidioksidin kulutusta meressä, mikä osaltaan lieventäisi happamoitumista.

Ilmastonmuutos muuttaa Itämeren eliöstöä

Ilmastonmuutoksen seurauksena tapahtuva Itämeren veden suolaisuuden lasku ja lämpötilan nousu vaikuttavat koko ravintoverkon rakenteeseen ja toimintaan planktonista pohjaeläimiin, kaloihin, lintuihin ja merinisäkkäisiin.

Jäällä pesivät halli ja etenkin norppa kärsivät jääpeitteen vähenemisestä ja jäätalven keston lyhenemisestä. Norpan lisääntyminen edellyttää pitkäaikaista ahtojäätä ja lunta, jotta poikaset selviävät lumipesissään. Harmaahylkeeseen eli halliin jääpeitteen väheneminen ei vaikuta yhtä paljon, koska ne voivat lisääntyä myös rannoilla.

Sadannan lisääntyminen voi vaikuttaa Itämereen huomattavasti enemmän kuin lämpeneminen. Nykyiselläänkin Itämeren alhainen suolapitoisuus rajoittaa monien merellisten lajien esiintyvyyttä ja Itämeren makeutuminen johtaisi väistämättä merellisten lajien, kuten kalastuksessa tärkeiden turskan ja kampelan, kantojen taantumiseen. Toisaalta särkikalat pystynevät tulevaisuudessa lisääntymään ja kasvattamaan poikasiaan nykyistä laajemmilla alueilla. Saaristojamme voi siis tulevaisuudessa uhata ”särkeistyminen”.

Makeutuminen vaikuttaa myös pohjaekosysteemiin. Eräät levinneisyysalueensa rajoilla elävät merilajit, kuten meriajokas (Zostera marina) voivat tyystin hävitä Suomen rannikolta ja myös rakkolevän ja sinisimpukan levinneisyysalue todennäköisesti supistuu. Näillä lajeilla on puolestaan suuri merkitys monenlaisten selkärangattomien, kuten siirojen, katkojen ja kotiloiden sekä niitä syövien kalojen elinympäristöinä.

Ilmastonmuutoksen seurauksena myös vieraslajien määrä todennäköisesti kasvaa Itämeressä. Jos vesi lämpenee, monet uudet lajit voivat löytää sopivan ekologisen lokeron joltain Itämeren alueelta. Myös lajit, jotka ovat jo Itämeressä, mutta eivät pysty tehokkaasti lisääntymään kylmässä tai suolaisessa vedessä, voivat hyötyä ilmastonmuutoksesta ja runsastua. Tällaisia ovat esimerkiksi petovesikirppu ja vaeltajasimpukka.

Rehevöitymistä odotettavissa?

Ehkä ikävimpänä ilmastonmuutoksen mahdollisena seurauksena pidetään Itämeren rehevöitymisen lisääntymistä. Mikäli ravinteiden valuma Itämereen lisääntyy makean veden valuman lisääntyessä, Itämeren perustuotanto todennäköisesti kasvaa. Lisääntynyt orgaanisen aineen tuotanto ja vajoaminen aiheuttaa hapenkulumista mikä puolestaan voi johtaa ns. sisäiseen kuormitukseen, eli fosforin vapautumiseen hapettomilta pohjilta. Veden lämpötilan nousu, jääpeitteisyyden väheneminen ja tuulisuuden muutokset tulevat osaltaan vaikuttamaan veden vuodenaikaiseen ravinnekiertoon ja lajistomuutoksia on odotettavissa. Mikäli ravinnepäästöjä mereen ei pystytä riittävästi rajoittamaan, saattavat lämpimässä ja fosforipitoisessa vedessä viihtyvät sinilevät lisääntyä entistä rajummin ja myös rantojen rihmalevien määrä saattaa kasvaa.

Ilmastonmuutoksen seurauksia meriekosysteemin rakenteelle ja toiminnalle ei vielä pystytä varmuudella ennustamaan. Muutokset kemiallisissa prosesseissa ja lajien välisissä vuorovaikutuksissa voivat vaikuttaa ekosysteemin toimintaan yllättävilläkin tavoilla. Siitä huolimatta muun muassa ravinteisuuden kasvusta, veden makeutumisesta ja jääpeitteen vähenemisestä johtuvat paineet aiheuttavat entistä suuremman tarpeen vähentää ihmisen toiminnasta seuraavia haittoja.

Sopeutuminen ilmastonmuutoksen vaikutuksiin

Ilmastonmuutoksen vaikutukset Itämeren tilaan heijastuvat laajalti yhteiskuntaan, kuten merenkulkuun, rannikkorakentamiseen, kalastukseen ja meren virkistyskäyttöön.

Keskeisiä kysymyksiä, joihin tiedeyhteisön pitäisi pystyä vastaamaan ovat: Kuinka suuria muutokset Itämeressä ovat ja mikä niiden aikataulu on? Millaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia muutoksilla on? Koituuko muutoksista taloudellista hyötyä vai haittaa? Millaista rehevöitymisen torjuntaa ja luonnonsuojelua muutokset vaativat?

Rehevöitymisen lisääntymiseen on suhtauduttava vakavasti. HELCOMin piirissä sovituista päästövähennyksistä on pidettävä tiukasti kiinni ja uusia keinoja vähentää erityisesti hajakuormitusta on otettava käyttöön. Luonnonsuojelua ja kalastusta koskevien päätösten on myös otettava huomioon ennustetut muutokset lajien levinneisyydessä ja yleisyydessä.

Ilmastonmuutos vaikuttaa myös ihmisen edellytyksiin hyötyä Itämerestä. Esimerkiksi jäällä hiihtäminen, retkiluistelu ja jääsurffaus ovat suosittuja harrastuksia etenkin suurten kaupunkien läheisyydessä. Nämä harrastukset luonnollisesti vähenevät jääpeitteisen ajan lyhentyessä. Myös pilkkimiseen ja jäältä tapahtuvaan verkko- ja nuottakalastukseen on Suomen rannikolla pitkät perinteet. Talvikalastuksen vähentyessä vuotuinen kalansaalis ja samalla kotimaisen kalan käyttö ravintona vähenee - mikäli sitä ei lisätä muina vuodenaikoina. Kesän pidentyminen ja lämpeneminen saattaa houkutella entistä suurempia ihmismääriä meren äärelle. Toisaalta mikäli leväkukinnat voimistuvat juuri parhaaseen loma-aikaan, saattaa merellä viihtyminen päinvastoin vähetä.

Ihmistoimintojen alueellisen ja ajallisen muutoksen hallinta ja ohjaaminen vaatii merialueiden käytön entistä harkitumpaa suunnittelua. Lopputulos riippuu kyvystämme vähentää ilmastonmuutoksen negatiivisia vaikutuksia niin että vahingot luonnolle ja yhteiskunnalle jäävät mahdollisimman pieniksi.