Ero sivun ”Levävyöhykkeet” versioiden välillä
(Siirretty muokattuna Itämeriportaalista.) |
p |
||
| Rivi 3: | Rivi 3: | ||
[[Tiedosto:punalevä.jpg|right]] | [[Tiedosto:punalevä.jpg|right]] | ||
| − | Itämeren kallio- ja kivikkorannikoilla voidaan erottaa eri syvyyksillä kasvavia levävyöhykkeitä, jotka myös osittain lomittuvat: sinilevä-, rihmalevä-, rakkolevä- ja punalevävyöhyke. | + | [[itämeri|Itämeren]] kallio- ja kivikkorannikoilla voidaan erottaa eri syvyyksillä kasvavia levävyöhykkeitä, jotka myös osittain lomittuvat: sinilevä-, rihmalevä-, rakkolevä- ja punalevävyöhyke. |
Aallokon voimakkuus ja veden läpinäkyvyys määräävät rannikon levävyöhykkeiden leveyden ja lajiston. | Aallokon voimakkuus ja veden läpinäkyvyys määräävät rannikon levävyöhykkeiden leveyden ja lajiston. | ||
| Rivi 11: | Rivi 11: | ||
Veden rajassa ja sen yläpuolella. | Veden rajassa ja sen yläpuolella. | ||
| − | ''Calothrix scopulorum'' | + | ''Calothrix scopulorum'' –[[sinilevä]] muodostaa tumman ja petollisen liukkaan vyöhykkeen kalliopintaan vesirajan tuntumaan. |
Vyöhykettä kastelevat aallokko ja tyrskyt. | Vyöhykettä kastelevat aallokko ja tyrskyt. | ||
| Rivi 21: | Rivi 21: | ||
Uusiutuu vuosittain. Talvella jäät tuhoavat tätä vyöhykettä ja yläosa voi kuivua kesällä. | Uusiutuu vuosittain. Talvella jäät tuhoavat tätä vyöhykettä ja yläosa voi kuivua kesällä. | ||
| − | Keväällä ruskolevä ''Pilayella littoralis-'' on tärkein laji. Kesällä valtalajina on ahdinparta ''Cladophora glomerata''. Loppukesällä ruskolevät ''Dictyosiphon'' ja ''Ectocarpus'' esiintyvät paikoin runsaina. | + | Keväällä [[ruskolevät|ruskolevä]] ''Pilayella littoralis-'' on tärkein laji. Kesällä valtalajina on ahdinparta ''Cladophora glomerata''. Loppukesällä ruskolevät ''Dictyosiphon'' ja ''Ectocarpus'' esiintyvät paikoin runsaina. |
Likaantuneissa vesissä esiintyy runsaasti ''Enteromorpha''-suolilevää. | Likaantuneissa vesissä esiintyy runsaasti ''Enteromorpha''-suolilevää. | ||
| Rivi 34: | Rivi 34: | ||
Rakkolevän pinnalla elää myös monia päällysleviä. | Rakkolevän pinnalla elää myös monia päällysleviä. | ||
| − | Kalliopinnalla kasvaa myös jouhilevä ''Chorda'' sekä rihmaleviä. | + | Kalliopinnalla kasvaa myös jouhilevä ''Chorda'' sekä [[rihmalevät|rihmaleviä]]. |
== 4. Punalevävyöhyke == | == 4. Punalevävyöhyke == | ||
| Rivi 40: | Rivi 40: | ||
Viiden metrin syvyydestä syvemmälle. | Viiden metrin syvyydestä syvemmälle. | ||
| − | Tärkeimpiä lajeja punahelmilevä ''(Ceranium tenuicorne)'', haarukkalevä ''(Furcellaria fastigaita)'', ''Phyllophora brodiaei'' ja ''P. membranifolia''. Paikoitellen runsaasti myös muita leviä, kuten ahdinpartaa, ruskolevä ''Sphacelaria'', punalevä ''Polysiphonia''. | + | Tärkeimpiä lajeja punahelmilevä ''(Ceranium tenuicorne)'', haarukkalevä ''(Furcellaria fastigaita)'', ''Phyllophora brodiaei'' ja ''P. membranifolia''. Paikoitellen runsaasti myös muita leviä, kuten ahdinpartaa, [[ruskolevät|ruskolevä]] ''Sphacelaria'', [[punalevät|punalevä]] ''Polysiphonia''. |
Punalevä ''Rhodomela'' voi vielä yli kymmenen metrin syvyydessä muodostaa tiheitä kasvustoja. | Punalevä ''Rhodomela'' voi vielä yli kymmenen metrin syvyydessä muodostaa tiheitä kasvustoja. | ||
Versio 25. marraskuuta 2014 kello 14.48
Itämeren kalliorantojen levävyöhykkeet.
Itämeren kallio- ja kivikkorannikoilla voidaan erottaa eri syvyyksillä kasvavia levävyöhykkeitä, jotka myös osittain lomittuvat: sinilevä-, rihmalevä-, rakkolevä- ja punalevävyöhyke.
Aallokon voimakkuus ja veden läpinäkyvyys määräävät rannikon levävyöhykkeiden leveyden ja lajiston.
1. Sinilevävyöhyke
Veden rajassa ja sen yläpuolella.
Calothrix scopulorum –sinilevä muodostaa tumman ja petollisen liukkaan vyöhykkeen kalliopintaan vesirajan tuntumaan.
Vyöhykettä kastelevat aallokko ja tyrskyt.
2. Rihmalevävyöhyke
Veden rajasta alle metrin syvyyteen.
Uusiutuu vuosittain. Talvella jäät tuhoavat tätä vyöhykettä ja yläosa voi kuivua kesällä.
Keväällä ruskolevä Pilayella littoralis- on tärkein laji. Kesällä valtalajina on ahdinparta Cladophora glomerata. Loppukesällä ruskolevät Dictyosiphon ja Ectocarpus esiintyvät paikoin runsaina.
Likaantuneissa vesissä esiintyy runsaasti Enteromorpha-suolilevää.
3. Rakkolevävyöhyke
Puolesta metristä noin viiden metrin syvyyteen.
Valtalajina on monivuotinen ruskolevä, rakkolevä Fucus vesiculosus.
"Rakkolevämetsän" suojassa elää monipuolinen eläin- ja kasvilajisto. Rakkolevän pinnalla elää myös monia päällysleviä.
Kalliopinnalla kasvaa myös jouhilevä Chorda sekä rihmaleviä.
4. Punalevävyöhyke
Viiden metrin syvyydestä syvemmälle.
Tärkeimpiä lajeja punahelmilevä (Ceranium tenuicorne), haarukkalevä (Furcellaria fastigaita), Phyllophora brodiaei ja P. membranifolia. Paikoitellen runsaasti myös muita leviä, kuten ahdinpartaa, ruskolevä Sphacelaria, punalevä Polysiphonia.
Punalevä Rhodomela voi vielä yli kymmenen metrin syvyydessä muodostaa tiheitä kasvustoja.
Syvimmällä kasvavat rupimaiset levät, kuten punalevä Hildenbrandia ja ruskolevä Pseudolithoderma, jotka muodostavat ohuita kalvoja kivipinnoille.
Sinisimpukkaa voi esiintyä paikoitellen niin runsaasti, että ne miltei peittävät levät kokonaan.
