Ero sivun ”Perustuottaja” versioiden välillä
p |
p |
||
| (Yhtä välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä) | |||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{Itämeri-sanakirja|Selitys=Autotrofit.Auringon energiaa orgaaniseksi aineeksi sitovat kasvit.}} | {{Itämeri-sanakirja|Selitys=Autotrofit.Auringon energiaa orgaaniseksi aineeksi sitovat kasvit.}} | ||
| − | + | [[Tiedosto:perustuottajat1.jpg|right]] | |
| + | [[Tiedosto:Perustuottajat2.jpg|right]] | ||
Perustuottajat eli omavaraiset kasvit valmistavat aurigon valon avulla epäorgaanisesta aineesta (vesi, hiilidioksidi, ravinteet) yhteyttämällä eloperäistä eli orgaanista ainesta (sokerit). Perustuottajat tuottavat ravintoa muiden eliöiden käyttöön. | Perustuottajat eli omavaraiset kasvit valmistavat aurigon valon avulla epäorgaanisesta aineesta (vesi, hiilidioksidi, ravinteet) yhteyttämällä eloperäistä eli orgaanista ainesta (sokerit). Perustuottajat tuottavat ravintoa muiden eliöiden käyttöön. | ||
| − | Perustuottajat tarvitsevat yhteyttämisessä [[ | + | Perustuottajat tarvitsevat yhteyttämisessä [[klorofylli|klorofylliä]], auringon valoa, hiilidioksidia ja ravinteita. Yhteyttämisen tulosta kutsutaan perustuotannoksi. Kasviplanktonin suhteellinen määrä (leväbiomassa) vedessä voidaan mitata määrittämällä veden klorofyllipitoisuus. Yhteyttämisen kannalta olennaisimmat ravinteet ovat [[typpi]], [[fosfori]] ja silikaatti. |
[[Itämeri|Itämeren]] perustuottajia ovat [[mikrolevä|mikrolevät]] sekä rannikon [[makrolevät]] ja putkilokasvit. | [[Itämeri|Itämeren]] perustuottajia ovat [[mikrolevä|mikrolevät]] sekä rannikon [[makrolevät]] ja putkilokasvit. | ||
| + | |||
| + | Kuvat: Itämeren perustuottajia. Yllä makroleviä ja alla mikroskooppisen pieniä planktonleviä. / Juha-Markku Leppänen, Markku Porkka ja Seija Hällfors | ||
== Katso myös == | == Katso myös == | ||
Nykyinen versio 26. marraskuuta 2014 kello 16.18
Autotrofit.Auringon energiaa orgaaniseksi aineeksi sitovat kasvit.
Perustuottajat eli omavaraiset kasvit valmistavat aurigon valon avulla epäorgaanisesta aineesta (vesi, hiilidioksidi, ravinteet) yhteyttämällä eloperäistä eli orgaanista ainesta (sokerit). Perustuottajat tuottavat ravintoa muiden eliöiden käyttöön.
Perustuottajat tarvitsevat yhteyttämisessä klorofylliä, auringon valoa, hiilidioksidia ja ravinteita. Yhteyttämisen tulosta kutsutaan perustuotannoksi. Kasviplanktonin suhteellinen määrä (leväbiomassa) vedessä voidaan mitata määrittämällä veden klorofyllipitoisuus. Yhteyttämisen kannalta olennaisimmat ravinteet ovat typpi, fosfori ja silikaatti.
Itämeren perustuottajia ovat mikrolevät sekä rannikon makrolevät ja putkilokasvit.
Kuvat: Itämeren perustuottajia. Yllä makroleviä ja alla mikroskooppisen pieniä planktonleviä. / Juha-Markku Leppänen, Markku Porkka ja Seija Hällfors
