Inhottujärvi (36.021.1.001)

24 350 m <br />

Inhottujärvi on melko iso järvi Karvianjoki (36) -päävesistössä. Se sijaitsee Satakunnan maakunnassa ja kuuluu Varsinais-Suomen ELYn ympäristövastuualueeseen.

Järvi

Nimi: Inhottujärvi
Järvinumero: 36.021.1.001
Vesistöalue: Inhottujärven - Kynäsjoen alue (36.021)
Päävesistö: Karvianjoki (36)

Perustiedot

Pinta-ala: 449,1 ha
Syvyys:
Keskisyvyys:
Tilavuus:
Rantaviiva: 24,35 km24 350 m <br />
Korkeustaso: 43 m

Hallinnolliset alueet

Kunta: Pori
Maakunta: Satakunnan maakunta
ELY-keskus: Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue: Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalue

Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.

Keskustelut

Järven keskustelusivu

Uusimmat havainnot

Ei tuoreita havaintoja

Tallenna omat havaintosi Havaintolähetillä

 Viranomainen

 Asiantuntija

 Kokenut

 Käyttäjä

Kirjautuneena voit lisätä kohteita

Järven erityispiirteet

Inhottujärvi sijaitsee pääosaltaan Noormarkussa Porissa ja pienemmältä osaltaan Pomarkussa Satakunnan maakunnassa. Järvi kuuluu Inhottujärven-Kynäsjoen vesistöalueeseen ja Karvianjoen päävesistöön. Inhottujärven vedet laskevat kahta reittiä pitkin Selkämereen. Nämä ovat Pomarkunjoki ja Noormarkunjoki, joka alkaa Inhottujärvestä Hanhijokena ja Oravajokena. Idästä järveen laskee Karhijärvestä lähtevä Lassilanjoki ja pohjoisesta Kynäsjärvestä lähtevä Kynäsjoki.

Järven pinta-ala on noin 449 hehtaaria ja rantaviivaa sillä on reilu 24 kilometriä. Inhottujärvellä on useita saaria. Niistä merkittävimmät ovat Vuonissaari, Ruohokari, Ämmänsaari, Pookholma, Vasikkasaari, Virvorinkari, Pukkisaari ja Pirttisaari.

Inhottujärvi on vedenpinnanlaskun myötä syntynyt matala, rehevä ja säännöstelty järvi. Se on laajalti vesikasvillisuuden peittämä, vain sen keskiosasta löytyy pysyvästi avoin vesialue. Lintujärvenä Inhottujärvi arvostellaan yhdeksi Etelä-Suomen parhaista. Etenkin järven itäpää on erittäin merkittävä lintujen esiintymisalue.

Nykytila

Vedenlaatu

Inhottujärvi on pintavesityypiltään matala runsashumuksinen järvi, jonka ekologinen tila on tyydyttävä vuoden 2013 luokittelun mukaan. Vedessä on runsaasti fosforia ja typpeä, ja planktonlevien määrään verrannollinen a-klorofyllipitoisuus ilmentää melko runsasta levätuotantoa. Seurantatietoja on melko vähän, mutta ravinnetaso on havaintojen perusteella kasvanut pitkällä aikavälillä.

Hyvin matalan järven happipitoisuus on ollut mittauksissa hyvä tai tyydyttävä myös talvisin, mikä selittynee sillä, että veden vaihtuvuus on nopeaa ja se virtaa järven läpi.

Inhottujärven vesi on voimakkaasti humuspitoista ja sameaa, ja arvot näyttävät nousseet pitkällä aikavälillä. Näkösyvyys on hyvin pieni ja huonontunut 1970-luvulta nykypäivään. Veden happamuutta ilmaiseva pH-arvo on ollut kesäisin suurempi kuin talvisin, mikä johtuu paljolti planktonlevätuotannosta. Liuenneiden suolojen määrää kuvaava sähkönjohtavuus on vaihdellut välillä 6-10 mS/m, ja talviarvot ovat monille vesille tyypillisesti suurempia kuin kesäarvot.

Tekijä: Varsinais-Suomen ELY-keskus 15.8.2013

Päivitetty 13.7.2015

• Inhottujärven vedenlaadun seurantatuloksia 1970-2013
• 

• 

• 

• 

• 

Tekijä: Varsinais-Suomen ELY-keskus 24.6.2015

Mataloituminen ja umpeenkasvu

Matala ja rehevä Inhottujärvi on vähitellen kasvamassa umpeen. Säännöstelyllä lasketussa järvessä kasvillisuus ulottuu jo pitkälle ulapalle. Säännöstelyn lisäksi Inhottujärven kasvillisuutta edistävät samalla korkeudella pysyvä vedenpinta, tulvien puute ja järveen tuleva ravinne- ja kiintoainekuormitus. Järven ravinne- ja kiintoainekuormitusta aiheuttavat muun muassa valuma-alueen maa- ja metsätalous, suo-ojitukset, turvetuotanto sekä haja- ja taajama-asutus.

Suojelu

Inhottujärven itäpuoliskoa ja Paapanselkä-Hanhilahtea suojellaan luonnonsuojelulailla ja ne kuuluvat seutukaavan luonnonsuojelualueeseen. Järven länsipuolen vesialueiden suojelu toteutetaan vesilailla. Pieni osa länsipuolen ranta-alueen ja Ruohokarin suojelusta toteutetaan kaavalla.

Inhottujärvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan sekä myös Natura 2000 -ohjelmaan. Alue on suojeltu vain lintudirektiivin perusteella ja siten alueella esiintyvät luontodirektiivin liitteen I luontotyypit ja liitteen II lajit eivät ole alueen suojeluperusteena.

Linnut ja muu vesiluonto

Linnusto

Inhottujärvi on pesivän vesilinnustonsa puolesta Suomen parhaita lintuvesiä. Järven merkittävimmät pesintäalueet ovat järven itäpäässä Vasikkasaaren itäpuolella sekä pohjoisosassa etenkin avoimen uoman länsipuolella. Järven pesimälinnustoon kuuluvat esimerkiksi härkälintu, punasotka, tukkasotka, telkkä, nokikana, haapana, silkkiuikku, sinisorsa, tavi, mustakurkku-uikku, laulujoutsen, kanadanhanhi, heinätavi, jouhisorsa, isokoskelo, ruskosuohaukka, kurki, naurulokki, pikkulokki, kalatiira, mustatiira, kaulushaikara, lapasorsa, punajalkaviklo, rytikerttunen sekä satunnaisesti pikku-uikku ja uivelo. Rantojen umpeenkasvun, ruovikoiden tuuhentumisen ja luhtavyöhykkeiden laajentumisen seurauksena myös luhtahuitin, taivaanvuohen, rantasipin, liron, keltavästäräkin, västäräkin, ruokokerttusen ja pajusirkun parimäärät ovat kasvaneet.

Inhottujärvi on tärkeä myös sieltä ravintonsa hakeville, mutta muualla tai järven lähiympäristössä pesiville linnuille. Näitä ovat esimerkiksi kaakkuri, nuolihaukka, mehiläishaukka, hiirihaukka, viirupöllö, pääskyt ja korppi. Järvi on lisäksi merkittävä muuttavien vesilintujen ja kahlaajien lepäily- ja ruokailupaikka. Inhottujärven Paapanselkä-Hanhilahti -alue on etenkin keväällä muuttavien vesilintujen levähdysalue. Järvellä säännöllisesti esiintyviä muuttolintuja ovat esimerkiksi härkälintu, jouhisorsa, heinätavi, punajalkaviklo ja nuolihaukka. Talvisin koskikarat viihtyvät järven lasku-uomien suilla, joissa on yleensä jonkin verran sulaa.

Nisäkkäät

Inhottujärven mainitsemisen arvoisia nisäkkäitä on etenkin saukko, joka on luontodirektiivin liitteen II mukainen laji.

Kasvillisuus

Inhottujärven kasvillisuustyyppi on rehevä osmankäämi-sarpiotyypin järvi, jossa esiintyy voimakasta eutrofiaa osoittavia lajeja. Järven vesikasvillisuutta luonnehtii mosaiikkimainen pienipiirteisyys ja kasviyhdyskuntien sijoittumisen määräävät virtausolot.

Laajimman kasvillisuusvyöhykkeen muodostaa järven pohjois- ja itäpäiden ilmaversoiskasvustojen pilkkomat runsaan vesikasvillisuuden alueet. Koko vesipinta-alaa peittää yhtenäinen vesikasvillisuus, jota luonnehtii järvikaislan ja sarjarimmen rengaskasvustot. Runsaina esiintyviä vesikasveja ovat tylppälehtivita, pikkupalpakko, kilpukka ja vesiherne. Upos- ja kelluslehtisten vesikasvien valtaamilla alueilla ilmaversoisten rengaskasvustojen osuus on edellistä pienempi. Nämä alueet sijaitsevat erikokoisina laikkuina lähempänä avovettä, jossa veden vaihtuvuus on parempi. Runsaimmillaan näillä alueilla kasvavat esimerkiksi kalvasärviä, karvalehti, ahvenvita ja pikkuvesitähti. Avoveteen rajautuvilla alueilla on harvan vesikasvillisuuden alueet, jossa kasvavat erityisesti ulpukka, ahvenvita, kaitapalpakko, vesirikot ja pohjanlumme.

Järvellä on vain vähän rantaluhtia ja ne sijoittuvat pääosin järven itäpäähän Lassilanjoen varteen ja itärannalle sekä järven pohjoisosaan. Luhdat ovat saravaltaisia (vesisara, pullosara ja raate) ja rahkasammalpohjaisia. Myös ruovikoita on vähän ja mainittavimmat sijoittuivat järven luoteisrannalle ja itäpään saarten itärannoille.

Asutus ja vesistön käyttötavat

Inhottujärvi on merkittävä luontokohde, joka on osa Karvianjoen vesistön melontareitistöä ja yksi maamme arvokkaimmista lintujärvistä. Järven etelärannan pysäköintipaikalta johtaa polku lintutornille. Polun varressa on myös tarkkailulava, joka soveltuu liikuntaesteisille.

Aiheesta muualla

Runsaan linnustonsa vuoksi Inhottujärvi on määritelty Natura-alueeksi. Lisätietoja:Inhottujärvi