Saaristomeri

Saaristomeren erityispiirteet

Saaristomeri on runsassaarinen merialue lounaisrannikon ja Ahvenanmaan välissä. Se alkaa idässä Hankoniemen kohdalta ja rajoittuu pohjoisessa Selkämereen. Se on noin sata kilometriä leveä, ulottuen Ahvenanmaan pääsaarelta Hankoniemelle. Saaristomeren kokonaispinta-ala on 49 735 hehtaaria, josta vesialuetta on peräti 88%. Maa-alueita on siis yhteensä vain noin 5 955 hehtaaria. Saaristomereen kuuluu yli 40 000 erikokoista ja erityyppistä saarta sekä laskematon määrä pienempiä luotoja ja kareja. Saaristomeri on Itämeren suurin yhtenäinen saaristoalue.

Saaristomerellä esiintyy kallio-, kivikko- ja hiekkarantaisia saaria sekä monia muita luontotyyppejä, kuten kallioisia riuttoja, hiekkasärkkiä ja vedenalaisia harjuja sekä monenlaisia arvokkaita lahtia, fladoja ja kluuveja.

Saaristomerellä on myös selvästi erityyppisiä vyöhykkeitä. Saaristomeren koillis- ja pohjoisosien sisäsaaristo muodostuu hyvinkin vehreistä saarista, kun taas ulkosaariston karut luodot muistuttavat melkein arktista ympäristöä. Suurin osa alueesta sijoittuu ulkosaaristovyöhykkeelle. Myös vedenalainen luonto on hyvin vaihteleva, sillä pohjanlaatu on monipuolista ja syvyysvaihtelu voimakasta. Saarten ja luotojen mosaiikkia halkovat monin paikoin jopa 90 metriä syvät vedenalaiset 'kanjonit'.

Alueella tavataankin yhteensä 46 luontodirektiivin luontotyyppiä, joista 15 on priorisoituja. Erityinen merkitys alueella on tietysti merellisten, niin maalla esiintyvien kuin vedenalaistenkin luontotyyppien suojelun kannalta. Saaristomeri on myös tärkeimpiä ns. puolikulttuuribiotooppien esiintymisalueita.

Linnut, kalat ja muu vesiluonto

Saaristomeri on suolapitoisuudeltaan Suomen rannikon mereisintä aluetta. Siksi alueen etelä- ja lounaisosat ovat mereisten lajien, kuten meriajokkaan, pääesiintymisaluetta Suomessa. Suolapitoisuudesta huolimatta Saaristomerellä esiintyy myös makean veden lajeja.

Saaristomeren alueella esiintyy monia niin kasvi-, nisäkäs-, lintu- ja hyönteislajeja, jotka ovat muualla Suomessa uhanalaisia tai jotka puuttuvat Manner-Suomen luonnosta kokonaan. Kaikkiaan alueella on tavattu 118 maassamme uhanalaiseksi luokiteltua eliölajia. Erityisesti alueen putkilokasvisto sekä sammal- jäkälä- ja sienilajisto on hyvin monipuolinen. Lajien rikkaus ja monimuotoisuus koskee myös alueen eläimistöä. Nisäkäslajeista alueelle tyypillisiä ovat erityisesti hyljelajit, norppa ja harmaahylje. Pesiviä lintulajeja on yhteensä 139, kuten sinisorsa, tukkasotka, haahka, pilkkasiipi, isokoskelo, meriharakka, karikukko, rantasipi, kalalokki, harmaalokki, merilokki ja lapintiira. Saaristomeri on Suomen linnustolle tärkeä lisääntymisalue ja muutonajan levähdyspaikka.

Saaristomeren alue on geologisesti monipuolinen. Rannat ovat kivikkoisia ja kallioisia. Pääosin kallioperä koostuu graniitista, gneissistä ja gneissigraniitista

Alueen suojelu

Saaristomeren luontoa uhkaavat muun muassa rehevöityminen ja alueen voimakas virkistyskäyttö.

Saaristomeren alueelle perustettiin vuonna 1983 Saaristomeren kansallispuisto. Nykyään kansallispuisto on osa laajempaa vuonna 1994 perustettua Saaristomeren biosfäärialuetta. Vuonna 1998 alue valittiin Natura 2000 –verkostoon ja 2001 Saaristomeren alueelle perustettiin kaksi hylkeidensuojelualuetta, Grimsörarana ja Mastbådan.