Ero sivun ”Hietajärvi (14.824.1.008)” versioiden välillä
| Rivi 12: | Rivi 12: | ||
Hietajärven ympäristössä on metsäistä ja järven kaakkoiskulmaan tulee vesiä suoalueelta. | Hietajärven ympäristössä on metsäistä ja järven kaakkoiskulmaan tulee vesiä suoalueelta. | ||
| − | Järven kokonaissyvyys on noin 3 metriä. (Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 91/2007.) | + | Reunusmetsät ovat rehevää lehtoa. Metsät ovat lähinnä nuoria ja varttuneita mäntykankaita |
| + | |||
| + | Järven kokonaissyvyys on noin 3 metriä. | ||
| + | |||
| + | (Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 91/2007; Etelä-Hartolan ranta- ja kyläyleiskaava 24.2.2005 Luonto- ja maisemaselvitys.) | ||
==Nykytila ja suojelu== | ==Nykytila ja suojelu== | ||
Versio 12. elokuuta 2015 kello 20.39
Järvi
Nimi: Hietajärvi
Järvinumero: 14.824.1.008
Vesistöalue: Vehkalammen valuma-alue (14.824)
Päävesistö: Kymijoki (14)
Perustiedot
Pinta-ala: 81,43 ha
Syvyys:
Keskisyvyys:
Tilavuus:
Rantaviiva: 5,79 km5 790 m <br />
Korkeustaso: 109,7 m
Hallinnolliset alueet
Kunta: Hartola (kunta)
Maakunta: Päijät-Hämeen maakunta
ELY-keskus: Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue: Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalue
Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.
Järvi-Suomen Lounais-Savon järviseutu
Suomen maisemamaakuntajaossa Hartola kuuluu itäisen Järvi-Suomen Lounais-Savon järviseutuun. Lounais-Savon järviseudun maisemat ovat pääpiirteiltään vesien sekä kumpareisten metsien ja asuttujen peltoalojen tasapainoista mosaiikkia. Alueen järviluonto on vaihtelevaa.
Järvet ovat pienimuotoisia, laajoja selkävesiä ei juuri ole. Metsäkasvillisuus on melko rehevää. Soita on vain harvakseltaan, yleensä ne ovat pienialaisia korpi- ja rämekuvioita. Laajimmat peltoalueet ovat keskittyneet savikoille. Rakenteeltaan melko hajanaiset ja väljät kyläalueet sijoittuvat useimmiten vesireittien varsille, laakso- ja rantapeltojen yhteyteen.
Alueella on metsä- ja suorantaisia pikkujärviä ja lampia sekä maisemaa hallitsevia järviä ja jokisysteemejä. (Etelä-Hartolan ranta- ja kyläyleiskaava. 24.2.2005 Luonto- ja maisemaselvitys.)
Järven erityispiirteet
Hietajärven ympäristössä on metsäistä ja järven kaakkoiskulmaan tulee vesiä suoalueelta. Reunusmetsät ovat rehevää lehtoa. Metsät ovat lähinnä nuoria ja varttuneita mäntykankaita
Järven kokonaissyvyys on noin 3 metriä.
(Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 91/2007; Etelä-Hartolan ranta- ja kyläyleiskaava 24.2.2005 Luonto- ja maisemaselvitys.)
Nykytila ja suojelu
Kymijoen vesi ja ympäristö ry aloitti vuonna 2006 jäsenpalveluna toiminta-alueensa kuntien järvitutkimukset Hartolan kunnan alueelta. Näytteet haettiin lopputalvesta (22. & 26.3.) ja kesällä (3.-4.7.). Näytteenotosta vastasivat Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n sertifioidut näytteenottajat.
Näytteet otettiin järven syvimmästä kohdasta. Metrin syvyydestä otetusta näytteestä tutkittiin happi,sameus, sähkönjohtokyky, pH, väri, kokonaistyppi ja -fosfori ja talvella myös alkaliteetti. Harppauskerroksesta mitattiin happi, ja metri pohjan yläpuolelta analysoitiin happi, sähkönjohtavuus, kokonaistyppi ja -fosfori. Lisäksi mitattiin näkösyvyys. Myös lämpötila mitattiin kaikista näytteenottosyvyyksistä. Kesällä analysoitiin lisäksi klorofylli-a.
Talvella hapenkyllästysprosentit olivat alhaisia; pintavedessä vain 33 ja pohjan lähellä 22. Kesällä kyllästysprosentit olivat vastaavasti 98 ja 71. Talvella Hietajärven vesi oli kirkasta: sameusarvo oli 0,9 FTU. Kesällä sameusarvo oli 1,8 FTU, eli vesi oli lievästi sameaa. Väriarvo oli 100-125 mgPt/l, eli suovesien vaikutus oli selvästi nähtävissä veden ruskeutena. Näkösyvyyttä Hietajärvellä oli talvella 1,5 m ja kesällä 2,0 m. Talvinen näkösyvyys oli tutkituista järvistä (Heinolasta 4 järveä ja Pertunmaalta 2) pienin.
Kesällä sähkönjohtavuus oli tutkituista järvistä pienin, noin 5 mS/m pinnalla ja pohjalla, talvella noin 6 mS/m, eli normaalia tasoa. Pintaveden pH oli lievästi hapan, talvella 5,9 ja kesällä 6,6. Alkaliteetti oli talvella 0,08 mmol/l, eli puskurikyky oli välttävä. Fosforipitoisuudet olivat sekä pinta- että alusvedessä 21-26 μg/l. Klorofyllipitoisuus oli kesällä 17 μg/l. Fosfori- ja klorofyllipitoisuuden perusteella vesistö on rehevä. Typpeä oli talvella 940-990 μg/l ja kesällä 630-660 μg/l, eli ruskeille humusvesille tyypillistä tasoa. (Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 91/2007.)
