Ero sivun ”Oriselkä (35.741.1.001)” versioiden välillä
| (Yhtä välissä olevaa versiota toisen käyttäjän tekemänä ei näytetä) | |||
| Rivi 2: | Rivi 2: | ||
==Järven erityispiirteet== | ==Järven erityispiirteet== | ||
| + | |||
| + | Oriselkä sijaitsee Oriveden kaupungin itäpuolella. Järvellä on pinta-alaa 2,58km² ja syvyyttä enimmillään 25m. Järven valuma-alue on kooltaan 227km². Lähivaluma alue koostuu lähinnä pelloista ja haja-asutuksesta. Järvi laskee Längelmäveden Pappilanselkään. | ||
| + | |||
| + | Järven vesi on väriltään ruskeaa. Järvi on rehevöitynyt ja sen vesi on humuksista. | ||
| + | |||
| + | Lähivaluma-alueesta järveen kohdistuvaa kuormitusta lisää Oriveden kaupungin jätevedet, jotka johdetaan järveen. Jätevesien myötä varsinkin talvisin veden sähkönjohtavuus nousee yli luonnontason. Järven happiongelmat rajoittuvat pääosin syvimpään vesimassaan. | ||
==Nykytila ja suojelu== | ==Nykytila ja suojelu== | ||
| + | |||
| + | Järvellä on otettu näytteitä kahdesta kohtaa, joskin toisessa kohdassa on otettu huomattavasti enemmän näytteitä ja jäljelle jäävässä kohdasta näytteitä ei ole otettu vuoden 1975 jälkeen. Kaikkiaan 247kpl näytteitä on otettu Kannuksenniemen tuntumassa järven eteläosassa. Näytteenottajina ovat toimineet Hämeen ELY-keskus ja Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys. | ||
| + | |||
| + | Mittauspaikalla on 23,9m syvää ja näytteet otettiin 1-24m syvyydeltä. Mittauspaikalta otetuista näytteistä 160kpl on otettu '''ennen''' 2000-lukua vuosina 1963-1999. Näytteitä otettiin noin 4-6kpl vuosittain, joskin joinakin vuosina näytteitä otettiin jopa 11kpl. Näkösyvyys oli keskimäärin 1,46m mittausaikana. | ||
| + | |||
| + | Mittauksissa hapen kyllästysaste oli päällysvedessä 86% ja alusvedessä 23%. Alusvedestä hapen kylläisyyttä ei ole mitattu tasaisesti ja mittauksien välillä saattaa olla jopa kuusi vuotta. Tulokset osoittavat kuitenkin melko säännöllistä happivajetta tai -katoa varsinkin ennen 1990-lukua. Päällysvedessä esiintyi 12 kertaa hapen ylikyllästyneisyyttä ja useasti alle 80% kyllästyneisyyttä. Kuitenkaan alle 50% kyllästyneisyyttä ei päällysvedestä ole mitattu. | ||
| + | |||
| + | Veden kokonaisfosforipitoisuus oli päällysvedessä keskimäärin 29,3µg/l ja alusvedessä 53,6µg/l. Päällysveden fosforin pitoisuudet ovat pysyneet melko tasaisina mittausaikana, mutta alusvedestä mitattiin 9 kertaa yli 100µg/l pitoisuuksia. Korkein yksittäin pitoisuus oli 160µg/l, joka saatiin tulokseksi alkutalvesta vuonna 1989. Lähes kaikki korkeat pitoisuudet mitattiin 1980-luvulla. | ||
| + | |||
| + | Kokonaistyppipitoisuus oli päällysvedessä keskimäärin 722µg/l ja alusvedessä 1555µg/l. Päällysvedessä esiintyi muutaman kerran yli 1000µg/l pitoisuuksia, mutta toisaalta alusvedessä esiintyi vain 8 kertaa alle 1000µg/l pitoisuuksia. Korkein alusveden kokonaistyppipitoisuus oli 3400µg/l vuonna 1996. | ||
| + | |||
| + | 2000-luvun aikana näytteitä on otettu tähän mennessä 87kpl (28.8.2014). Mittauksissa näkösyvyys oli keskimäärin 1,56m, joten näkösyvyys oli parantunut 10cm. | ||
| + | |||
| + | Hapen kyllästysaste oli päällysvedessä keskimäärin 84% ja alusvedessä 33%. Hapen kyllästysastetta ei mitattu yhtä säännöllisesti, mutta ylikyllästyneisyyttä tai happikatoa ei mittausaikana esiintynyt. Happivajetta kuitenkin esiintyi muutamassa mittauksessa. | ||
| + | |||
| + | Veden kokonaisfosforipitoisuus oli päällysvedessä keskimäärin 25,5µg/l ja alusvedessä 34,4µg/l. Alusvedessä ei ole enää esiintynyt korkeita, yli 100µg/l, pitoisuuksia 2000-luvulla ja päällysvedenkin fosforin määrä on laskenut hieman aiemmasta. | ||
| + | |||
| + | Kokonaistypen pitoisuus on ollut päällysvedessä 823µg/l ja alusvedessä 1903µg/l. Toisin kuin fosforin pitoisuudet, näyttävät typen pitoisuudet alusvedessä olevan kasvussa. Korkein yksittäinen pitoisuus alusvedestä on 3300µg/l ja yli 2000µg/l pitoisuuksia on esiintynyt enemmän kuin ennen 2000-lukua tehdyissä mittauksissa suhteutettuna mittausten lukumäärään. Päällysvedessä pitoisuudet ovat pysyneet pääosin alle 1000µg/l. | ||
| + | |||
| + | [[Tiedosto:Oriselkä.jpg|750px|left|]] | ||
==Kalat, linnut ja muu vesiluonto== | ==Kalat, linnut ja muu vesiluonto== | ||
| + | |||
| + | Järven kalastoon kuuluvat ainakin särki, ahven, hauki ja järvitaimen. | ||
==Asutus ja vesistön käyttötavat== | ==Asutus ja vesistön käyttötavat== | ||
| + | |||
| + | Järvi soveltuu virkistyskäyttöön tyydyttävästi. Virkistykäyttöarvoa heikentävät ajoittaiset voimakkaat leväkukinnot, tieto jätevesien johtamisesta järveen ja järven rehevyys. | ||
==Tarut ja tositarinat== | ==Tarut ja tositarinat== | ||
==Aiheesta muualla== | ==Aiheesta muualla== | ||
Nykyinen versio 22. lokakuuta 2015 kello 07.21
Järvi
Nimi: Oriselkä
Järvinumero: 35.741.1.001
Vesistöalue: Oriselän alue (35.741)
Päävesistö: Kokemäenjoki (35)
Perustiedot
Pinta-ala: 258,42 ha
Syvyys:
Keskisyvyys:
Tilavuus:
Rantaviiva: 10,62 km10 620 m <br />
Korkeustaso: 84,3 m
Hallinnolliset alueet
Kunta: Orivesi (kunta)
Maakunta: Pirkanmaan maakunta
ELY-keskus: Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue: Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalue
Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.
Järven erityispiirteet
Oriselkä sijaitsee Oriveden kaupungin itäpuolella. Järvellä on pinta-alaa 2,58km² ja syvyyttä enimmillään 25m. Järven valuma-alue on kooltaan 227km². Lähivaluma alue koostuu lähinnä pelloista ja haja-asutuksesta. Järvi laskee Längelmäveden Pappilanselkään.
Järven vesi on väriltään ruskeaa. Järvi on rehevöitynyt ja sen vesi on humuksista.
Lähivaluma-alueesta järveen kohdistuvaa kuormitusta lisää Oriveden kaupungin jätevedet, jotka johdetaan järveen. Jätevesien myötä varsinkin talvisin veden sähkönjohtavuus nousee yli luonnontason. Järven happiongelmat rajoittuvat pääosin syvimpään vesimassaan.
Nykytila ja suojelu
Järvellä on otettu näytteitä kahdesta kohtaa, joskin toisessa kohdassa on otettu huomattavasti enemmän näytteitä ja jäljelle jäävässä kohdasta näytteitä ei ole otettu vuoden 1975 jälkeen. Kaikkiaan 247kpl näytteitä on otettu Kannuksenniemen tuntumassa järven eteläosassa. Näytteenottajina ovat toimineet Hämeen ELY-keskus ja Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys.
Mittauspaikalla on 23,9m syvää ja näytteet otettiin 1-24m syvyydeltä. Mittauspaikalta otetuista näytteistä 160kpl on otettu ennen 2000-lukua vuosina 1963-1999. Näytteitä otettiin noin 4-6kpl vuosittain, joskin joinakin vuosina näytteitä otettiin jopa 11kpl. Näkösyvyys oli keskimäärin 1,46m mittausaikana.
Mittauksissa hapen kyllästysaste oli päällysvedessä 86% ja alusvedessä 23%. Alusvedestä hapen kylläisyyttä ei ole mitattu tasaisesti ja mittauksien välillä saattaa olla jopa kuusi vuotta. Tulokset osoittavat kuitenkin melko säännöllistä happivajetta tai -katoa varsinkin ennen 1990-lukua. Päällysvedessä esiintyi 12 kertaa hapen ylikyllästyneisyyttä ja useasti alle 80% kyllästyneisyyttä. Kuitenkaan alle 50% kyllästyneisyyttä ei päällysvedestä ole mitattu.
Veden kokonaisfosforipitoisuus oli päällysvedessä keskimäärin 29,3µg/l ja alusvedessä 53,6µg/l. Päällysveden fosforin pitoisuudet ovat pysyneet melko tasaisina mittausaikana, mutta alusvedestä mitattiin 9 kertaa yli 100µg/l pitoisuuksia. Korkein yksittäin pitoisuus oli 160µg/l, joka saatiin tulokseksi alkutalvesta vuonna 1989. Lähes kaikki korkeat pitoisuudet mitattiin 1980-luvulla.
Kokonaistyppipitoisuus oli päällysvedessä keskimäärin 722µg/l ja alusvedessä 1555µg/l. Päällysvedessä esiintyi muutaman kerran yli 1000µg/l pitoisuuksia, mutta toisaalta alusvedessä esiintyi vain 8 kertaa alle 1000µg/l pitoisuuksia. Korkein alusveden kokonaistyppipitoisuus oli 3400µg/l vuonna 1996.
2000-luvun aikana näytteitä on otettu tähän mennessä 87kpl (28.8.2014). Mittauksissa näkösyvyys oli keskimäärin 1,56m, joten näkösyvyys oli parantunut 10cm.
Hapen kyllästysaste oli päällysvedessä keskimäärin 84% ja alusvedessä 33%. Hapen kyllästysastetta ei mitattu yhtä säännöllisesti, mutta ylikyllästyneisyyttä tai happikatoa ei mittausaikana esiintynyt. Happivajetta kuitenkin esiintyi muutamassa mittauksessa.
Veden kokonaisfosforipitoisuus oli päällysvedessä keskimäärin 25,5µg/l ja alusvedessä 34,4µg/l. Alusvedessä ei ole enää esiintynyt korkeita, yli 100µg/l, pitoisuuksia 2000-luvulla ja päällysvedenkin fosforin määrä on laskenut hieman aiemmasta.
Kokonaistypen pitoisuus on ollut päällysvedessä 823µg/l ja alusvedessä 1903µg/l. Toisin kuin fosforin pitoisuudet, näyttävät typen pitoisuudet alusvedessä olevan kasvussa. Korkein yksittäinen pitoisuus alusvedestä on 3300µg/l ja yli 2000µg/l pitoisuuksia on esiintynyt enemmän kuin ennen 2000-lukua tehdyissä mittauksissa suhteutettuna mittausten lukumäärään. Päällysvedessä pitoisuudet ovat pysyneet pääosin alle 1000µg/l.
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Järven kalastoon kuuluvat ainakin särki, ahven, hauki ja järvitaimen.
Asutus ja vesistön käyttötavat
Järvi soveltuu virkistyskäyttöön tyydyttävästi. Virkistykäyttöarvoa heikentävät ajoittaiset voimakkaat leväkukinnot, tieto jätevesien johtamisesta järveen ja järven rehevyys.
