Ero sivun ”Vähä-Pahlanen (35.583.1.004)” versioiden välillä
Rivi 2: | Rivi 2: | ||
==Järven erityispiirteet== | ==Järven erityispiirteet== | ||
+ | |||
+ | Vähä-Pahlanen sijaitsee aivan Luoteen kylän tuntumassa. Itse asiassa sen koilliskulma rajoittuu Luoteen kylään. Edelleen se on järviketjun Iso Suojärvi – Vähä Suojärvi – Vähä-Pahlanen – Iso-Pahlanen toiseksi alin järvi ennen vesien laskua Liesijärveen laskevan Papinojan suuntaan. Peruskartalla sen ja Iso-Pahlasen välillä on yhdysoja, mutta ei eroa vedenpinnan korkeuksissa. | ||
+ | |||
+ | Maksimisyvyys: 1,8 m | ||
+ | |||
+ | Veden keskiviipymä: 31 vrk | ||
+ | |||
+ | <small>© Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys</small> | ||
==Nykytila ja suojelu== | ==Nykytila ja suojelu== |
Nykyinen versio 2. marraskuuta 2015 kello 10.25
Järvi
Nimi: Vähä-Pahlanen
Järvinumero: 35.583.1.004
Vesistöalue: Liesijärven valuma-alue (35.583)
Päävesistö: Kokemäenjoki (35)
Perustiedot
Pinta-ala: 7,61 ha
Syvyys:
Keskisyvyys:
Tilavuus:
Rantaviiva: 1,22 km1 220 m <br />
Korkeustaso:
Hallinnolliset alueet
Kunta: Ylöjärvi
Maakunta: Pirkanmaan maakunta
ELY-keskus: Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue: Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalue
Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.
Järven erityispiirteet
Vähä-Pahlanen sijaitsee aivan Luoteen kylän tuntumassa. Itse asiassa sen koilliskulma rajoittuu Luoteen kylään. Edelleen se on järviketjun Iso Suojärvi – Vähä Suojärvi – Vähä-Pahlanen – Iso-Pahlanen toiseksi alin järvi ennen vesien laskua Liesijärveen laskevan Papinojan suuntaan. Peruskartalla sen ja Iso-Pahlasen välillä on yhdysoja, mutta ei eroa vedenpinnan korkeuksissa.
Maksimisyvyys: 1,8 m
Veden keskiviipymä: 31 vrk
© Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys
Nykytila ja suojelu
Veden laatu on tutkittu vuosina 1979 ja 1992. Talvituloksia on kahdet: huhtikuussa 1979 happi oli lähes loppu ja tammikuussa 1992 happea oli kohtalaisesti. Kesäaikana näin matalassa järvessä ei happiongelmia esiinny. Virkistyskäytön kannalta happitilanne voi siten muodostua ongelmaksi vain, jos happi loppuu talvella kokonaan, mikä ei huhtikuussa 1979 ollut kaukana.
Yläpuolisella valuma-alueella on veden laadun kannalta merkittävässä määrin suota. Veden humusleima on ollut voimakas, mikä selittää myös veden hapanta peruslaatua. Veden tumman värin myötä näkösyvyys jää alle yhden metrin. Lopputalven 1979 heikoissa happioloissa ravinteita oli vapautunut pohjasta takaisin veteen. Muilla tutkimuskerroilla ravinteiden määrä on olut lievästi reheville vesille ominaista tasoa.
Vähä-Pahlasen kelpoisuus virkistyskäyttöön jää välttäväksi, mihin pisteytyksessä vaikuttaa humuksen runsauden ja happamuuden ohella lopputalven heikko happitilanne. Tosin tuoretta tietoa veden laadusta ei ole. Myös järven mataluus rajaa tiettyjä virkistyskäyttömahdollisuuksia.
© Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys