Ero sivun ”Sinileväkukinta” versioiden välillä
(Siirretty muokattuna Itämeriportaalista.) |
|||
| (3 välissä olevaa versiota toisen käyttäjän tekemänä ei näytetä) | |||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
| − | {{Itämeri-sanakirja|Selitys= | + | {{Itämeri-sanakirja|Selitys=Sinilevien massaesiintymä.}} |
[[Sinilevät|Sinilevien]] eli syanobakteerien massaesiintymää kutsutaan sinileväkukinnaksi. Veden lämmetessä keskikesällä alkaa korkeita lämpötiloja suosivien sinilevien määrä kasvaa. | [[Sinilevät|Sinilevien]] eli syanobakteerien massaesiintymää kutsutaan sinileväkukinnaksi. Veden lämmetessä keskikesällä alkaa korkeita lämpötiloja suosivien sinilevien määrä kasvaa. | ||
| Rivi 14: | Rivi 14: | ||
Itämeren rannikkoalueilla esiintyy ajoittain myös Anabaena-, Microcystis –ja Plankthothrix –sinilevien kukintoja. | Itämeren rannikkoalueilla esiintyy ajoittain myös Anabaena-, Microcystis –ja Plankthothrix –sinilevien kukintoja. | ||
| − | Rantaan ajautunut sinilevämassa näyttää vihreältä, sinivihreältä tai turkoosilta maalilta ja voi haista. | + | Rantaan ajautunut sinilevämassa näyttää vihreältä, sinivihreältä tai turkoosilta maalilta ja voi haista. / J-M.Leppänen ja Teemu Valo |
| + | |||
| + | Ylempi kuva: Avomeren sinileväkukintoja laivalta kuvattuna. | ||
| + | Alempi kuva: Rannalle ajautunutta sinilevämassaa. / J-M.Leppänen | ||
== Katso myös == | == Katso myös == | ||
*[[Leväkukinta]] | *[[Leväkukinta]] | ||
| − | *[[ | + | *[[Sinilevät]] |
| − | *[[Sinilevämyrkyt] | + | *[[Sinilevämyrkyt]] |
== Aiheesta muualla == | == Aiheesta muualla == | ||
| + | |||
| + | * [https://www.valvira.fi/documents/14444/250164/Sinilev%C3%A4info_2015/10eb2b57-13a2-4ecc-b9e6-13a61b4e0cc2 Tietoisku sinilevistä (pdf)] (SYKE, STM, Valvira, THL ja Evira 2015) | ||
[[Luokka:Meriwiki]] | [[Luokka:Meriwiki]] | ||
Nykyinen versio 12. heinäkuuta 2016 kello 09.51
Sinilevien massaesiintymä.
Sinilevien eli syanobakteerien massaesiintymää kutsutaan sinileväkukinnaksi. Veden lämmetessä keskikesällä alkaa korkeita lämpötiloja suosivien sinilevien määrä kasvaa.
Sinilevillä on vahvoja kilpailuetuja muihin leviin nähden. Osa niistä pystyy sitomaan veteen liuennutta typpikaasua. Veden korkea fosfaattifosforipitoisuus suosii erityisesti sinileväkukintojen syntyä. Monet sinilevälajit saavat lisääntyä laiduntajien juurikaan häiritsemättä.
Laajoja massaesiintymiä Itämeressä muodostavat lähinnä kaksi sinilevälajia: Aphanizomenon flos-aquae ja Nodularia spumigena. Kukinnoissa on usein mukana myös Anabaena lemmermannii –sinilevää, mutta sen määrä on vähäisempi.
Aphanizomenon -sinilevän ei ole havaittu tuottavan Itämeressä myrkkyjä. Sensijaan Nodularia spumigena -sinilevän muodostamat kukinnat ovat aina testattaessa osoittautuneet myrkyllisiksi. Myös Anabaena-suvun lajeja sisältävissä kukinnoissa on todettu kohonneita myrkkypitoisuuksia.
Koska sinileväsolut sisältävät kaasurakkuloita, solunsisäisiä kellukkeita, sinileväkukinnat nousevat tyynellä säällä pintaan raparperikiisseliä muistuttavaksi kellertävänvihreäksi massaksi.
Itämeren rannikkoalueilla esiintyy ajoittain myös Anabaena-, Microcystis –ja Plankthothrix –sinilevien kukintoja.
Rantaan ajautunut sinilevämassa näyttää vihreältä, sinivihreältä tai turkoosilta maalilta ja voi haista. / J-M.Leppänen ja Teemu Valo
Ylempi kuva: Avomeren sinileväkukintoja laivalta kuvattuna. Alempi kuva: Rannalle ajautunutta sinilevämassaa. / J-M.Leppänen
Katso myös
Aiheesta muualla
- Tietoisku sinilevistä (pdf) (SYKE, STM, Valvira, THL ja Evira 2015)
