Ero sivun ”Oinasjärvi (23.073.1.001)” versioiden välillä
p |
|||
| (8 välissä olevaa versiota 2 käyttäjän tekeminä ei näytetä) | |||
| Rivi 2: | Rivi 2: | ||
==Järven erityispiirteet== | ==Järven erityispiirteet== | ||
| + | |||
| + | Pitkulainen Oinasjärvi on [[Somero|Someron]] kahdeksanneksi suurin järvi. Se kuuluu Karjaanjoen päävesistöön – vedet ovat siis matkalla kohti [[Pohjanpitäjänlahti|Pohjanpitäjänlahtea]]. Ennen merta matkalle osuu muun muassa Lohjanjärvi. Oinasjärven tulouomana toimii piskuisen [[Lahnalammi (23.073.1.002)|Lahnalammin]] kautta järveen laskeva Mäentaanjoki ja lasku-uomana järven eteläpäästä alkava Pitkiönjoki. | ||
==Nykytila ja suojelu== | ==Nykytila ja suojelu== | ||
| + | |||
| + | Vuoden 2013 pintavesien luokittelussa Oinasjärven ekologinen tila on arvioitu tyydyttäväksi. | ||
| + | |||
| + | Järvelle on tehty hoitosuunnitelma vuonna 2005. Tämä päivitettiin [http://somero.fi/asuminen-ja-ymparisto/ymparisto/ymparistonsuojelu/vesiensuojelu/pintavedet/someron-jarvet/ Metsajarvi] | ||
| + | -projektissa 2016. | ||
==Kalat, linnut ja muu vesiluonto== | ==Kalat, linnut ja muu vesiluonto== | ||
| Rivi 9: | Rivi 16: | ||
==Asutus ja vesistön käyttötavat== | ==Asutus ja vesistön käyttötavat== | ||
| − | Oinasjärvestä on tehty Pro gradu -tutkielma vuonna 2012. | + | Oinasjärvestä on tehty Pro gradu -tutkielma vuonna 2012.<ref>Hirvonen, Saara. 2012. Oinasjärven pohjalta ̶ valuma-alueen maanviljelyksen ympäristöhistoria ja järven tilan kehitys sedimenteistä tulkittuina. Pro gradu -työ. Helsingin yliopisto, Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, Geotieteiden ja maantieteen laitos. [https://helda.helsinki.fi/handle/10138/37701 Sähköinen versio].</ref> Gradussaan Saara Hirvonen selvitti sedimenttitutkimusten avulla, miten Oinasjärvi ja sen valuma-alue ovat aikojen saatossa muuttuneet. Tutkimus paljasti järven ja sen valuma-alueen tilan muuttuneen selvästi noin 1300-luvulta alkaen, jolloin asutus vakiintui alueelle ja maanviljelys alkoi. |
==Tarut ja tositarinat== | ==Tarut ja tositarinat== | ||
| − | |||
==Aiheesta muualla== | ==Aiheesta muualla== | ||
Nykyinen versio 21. maaliskuuta 2017 kello 12.11
Järvi
Nimi: Oinasjärvi
Järvinumero: 23.073.1.001
Vesistöalue: Oinasjärven alue (23.073)
Päävesistö: Karjaanjoki (23)
Perustiedot
Pinta-ala: 104,6 ha
Syvyys: 22,5 m
Keskisyvyys:
Tilavuus:
Rantaviiva: 6,54 km6 540 m <br />
Korkeustaso: 69,6 m
Hallinnolliset alueet
Kunta: Somero
Maakunta: Varsinais-Suomen maakunta
ELY-keskus: Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue: Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalue
Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.
Järven erityispiirteet
Pitkulainen Oinasjärvi on Someron kahdeksanneksi suurin järvi. Se kuuluu Karjaanjoen päävesistöön – vedet ovat siis matkalla kohti Pohjanpitäjänlahtea. Ennen merta matkalle osuu muun muassa Lohjanjärvi. Oinasjärven tulouomana toimii piskuisen Lahnalammin kautta järveen laskeva Mäentaanjoki ja lasku-uomana järven eteläpäästä alkava Pitkiönjoki.
Nykytila ja suojelu
Vuoden 2013 pintavesien luokittelussa Oinasjärven ekologinen tila on arvioitu tyydyttäväksi.
Järvelle on tehty hoitosuunnitelma vuonna 2005. Tämä päivitettiin Metsajarvi -projektissa 2016.
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Asutus ja vesistön käyttötavat
Oinasjärvestä on tehty Pro gradu -tutkielma vuonna 2012.[1] Gradussaan Saara Hirvonen selvitti sedimenttitutkimusten avulla, miten Oinasjärvi ja sen valuma-alue ovat aikojen saatossa muuttuneet. Tutkimus paljasti järven ja sen valuma-alueen tilan muuttuneen selvästi noin 1300-luvulta alkaen, jolloin asutus vakiintui alueelle ja maanviljelys alkoi.
Tarut ja tositarinat
Aiheesta muualla
Lähteet
- ↑ Hirvonen, Saara. 2012. Oinasjärven pohjalta ̶ valuma-alueen maanviljelyksen ympäristöhistoria ja järven tilan kehitys sedimenteistä tulkittuina. Pro gradu -työ. Helsingin yliopisto, Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, Geotieteiden ja maantieteen laitos. Sähköinen versio.
