Ero sivun ”Iso-Kulovesi” versioiden välillä

Nykyinen versio 9. maaliskuuta 2021 kello 09.25

Iso-Kulovesi on usean toistensa yhteydessä olevien samapintaisten järvien muodostama suurjärvi. Sen yhteenlaskettu pinta-ala on 6 670,1 ha <br />6 670,1 ha ja suurin syvyys 36,66 m.

Osajärvet

	Pinta-ala	Syvyys	Kunta
Kulovesi (35.132.1.001)	3 642,17 ha	36,66 m	Nokia
Rautavesi - Liekovesi (35.131.1.001)	3 027,96 ha	26,32 m	Sastamala

Iso-Kulovesi

Iso-Kulovesi on usean toisiinsa yhteydessä olevan suurin piirtein samapintaisen järvialtaan muodostama suurjärvi. Järvi-meriwikin järvijaottelussa se muodostuu kahdesta järvestä: Kulovedestä ja Rautaveden ja Liekoveden yhdistelmästä.

Iso-Kulovesi sijaitsee Pirkanmaalla Kokemäenjoen yläjuoksulla. Iso-Kuloveden pintaa säännöstellään, ja keskivedenkorkeudella sen pinta-ala on 67 km². Valuma-alueen ala on järvet mukaan lukien 21 207 km², josta vettä 13,1 %. Nokian yläpuolinen Kokemäenjoen vesistö muodostaa valuma-alueesta 17 073 km² ja Kuloveteen Siuronkosken kautta laskeva Ikaalisten reitti 3 155 km².

Kulovesi alkaa Tampereen Pyhäjärven alajuoksun Nokianvirrasta.

Kuloveden ja Rautaveden välissä Sastamalassa sijaitsee kaksi merkittävää saarta Isosaari ja Salonsaari. Rautaveden ja Liekoveden välissä on nykyään rauhallisesti virtaava Vammaskoski. Varsinainen Kokemäenjoki alkaa Liekoveden purkautumispaikasta Hartolankoskelta.

Vedenkorkeus ja virtaama

Märkinä vuosina Kuloveden vedenpinta on ajoittain noussut yli NN + 57,90 m eli huomattavasti kesän keskiveden yläpuolelle. Lieko- ja Rautavedellä vedenpinta on vain lyhytaikaisesti ylittänyt ylärajan NN + 57,40 m. Kuloveden ajoittain korkeat vedenkorkeudet johtuvat kapeiden salmien padottavasta vaikutuksesta, minkä vuoksi suurilla virtaamilla alavirtaan on purkautunut vettä tulovirtaamaa vähemmän ja vedenpinta on noussut. Kulovedellä vedenpinnan vuotuinen vaihtelu on suurinta, keskimäärin 0,86 m. Liekovedellä vedenpinta vaihtelee vuosittain keskimäärin 0,78 m ja Rautavedellä 0,7 m. Myös avovesikauden vaihtelu on Kulovedellä Lieko- ja Rautavettä suurempaa. Kevättalvella järvien vedenpintaa lasketaan melko voimakkaasti. Keskimääräinen vedenpinnan alenema jäätymispäivästä kevään alimpaan vedenkorkeuteen on kaikilla järvillä noin 0,6 m.

SYKEn laskelmien mukaan Kuloveden pinta nousisi kerran 250 vuodessa sattuvalla suurtulvalla tasolle NN + 58,07 m, Rautaveden NN + 57,70 m ja Liekoveden NN + 57,40 m.

Säännöstely

Kulo-, Rauta- ja Liekoveden säännöstely perustuu II vesistötoimikunnan väliaikaiseen lupaan vuodelta 1957. Säännöstelyyn on saatu vesioikeuden lupa vuonna 1972 ja korkeimman hallinto-oikeuden päätös vuonna 1974. Järviketjun säännöstelyn alkuperäisinä tavoitteina olivat vesivoimantuotanto sekä tulvasuojelu.

Iso-Kulovettä säännöstellään Tyrvään voimalaitoksella. Sen putouskorkeus on 6,1 m, rakennusvirtaama on 320 m³/s ja keskivirtaama (1961–2000) noin 180 m³/s. Vuosien väliset erot ovat suuria, mutta tyypillistä on ollut loppukevään virtaamahuippu ja kesäkuukausien pienet juoksutukset. Voimalaitoksen alapuolisen vedenkorkeuden vaihtelu on vuosittain ollut 2–3 metriä.

Säännöstelyrajat on luvassa sidottu Rautaveden asteikkoon. Säännöstelylupaan sisältyy ehto, jonka perusteella kevätkuoppaa ei valvontaviranomaisen suostumuksella ole kaikissa vesitilanteissa pakko tehdä. Suurimmat vedenkorkeudet on virtaamien tapaan mitattu perinteisesti huhti-toukokuussa. Voimalaitos harjoittaa vuorokausi- ja viikkosäännöstelyä, jolloin juoksutus on yleensä pienintä öisin ja viikonloppuisin. Vuorokautinen virtaamavaihtelu on ollut suurimmillaan 200–300 m³/s, yleensä kuitenkin alle 100 m³/s.

	Säännöstelty ajanjakso 1974–2008	Säännöstelyä edeltävä ajanjakso 1910–1949
Järviketjusta purkautuva keskimääräinen vesimäärä	187 m³/s
Minimivirtaama Hartolankoskessa	19 m³/s
Maksimivirtaama Hartolankoskessa	543 m³/s
Rautaveden keskivedenkorkeus	NN + 57,26 m	NN + 56,97 m
Rautaveden alin vedenkorkeus	NN + 56,52 m	NN + 56,03 m
Rautaveden ylin vedenkorkeus	NN + 57,65 m	NN + 58,02 m
Keskimääräinen vedenkorkeusero yhden vuoden aikana	0,70 m	0,99 m
Pienin vedenkorkeusero yhden vuoden aikana	0,33 m (v. 1990)	0,59 m (v. 1917)
Suurin vedenkorkeusero yhden vuoden aikana	0,93 m (v. 1974)	1,55 m (v. 1934)

Iso-Kulovettä on säännöstelty lievästi ylöspäin eli keskivesi on noussut lähinnä kasvaneiden alivedenkorkeuksien myötä. Luvan mukaan vedenkorkeuden sallittu vaihteluväli on läpi vuoden 0,9 m paitsi keväällä, jolloin vaihteluväli on pienempi. Melon ja Kokemäenjoen voimalaitosten harjoittaman lyhytaikaissäädön vuoksi vedenkorkeuden vaihtelu on muodoltaan sahaavaa. Järvialueella vedenkorkeus on vaihdellut lyhytaikaissäädöstä johtuen enimmillään noin 0,2 m vuorokaudessa. On kuitenkin huomattava, että vuorokautinen vedenpinnan vaihtelu on järvialuetta voimakkaampaa Melon ja Kokemäenjoen voimalaitosten ala- ja yläpuolisilla virtaosuuksilla.

Lieko- ja Rautavesi ovat vedenkorkeusvaihteluiltaan hyvin lähellä toisiaan. Kulovedellä vedenkorkeuksien vaihtelu on suurempaa ja riippuu oleellisesti virtaamasta. Vaihtelu ei myöskään ole niin säännönmukaista kuin Lieko- ja Rautavedellä. Tyypillistä on lyhytaikaissäädöstä johtuva teräväpiirteinen vedenpinnan vaihtelu.

@@ Rivi 1: / Rivi 1: @@
-{{Suurjärvi
+{{Suurjärvi|Kulovesi (35.132.1.001)|Rautavesi - Liekovesi (35.131.1.001)}}
-|Kulovesi (35.132.1.001)
-|Rautavesi - Liekovesi (35.131.1.001)
-}}
 ==Iso-Kulovesi==
-Iso-Kulovesi on usean toistensa yhteydessä olevan suurin piirtein samapintaisen altaikon muodostama suurjärvi. Järviwikin järvijaottelussa se muodostuu kahdesta järvestä: [[Kulovesi (35.132.1.001)|Kulovedestä]] ja [[Rautavesi - Liekovesi (35.131.1.001)|Rautaveden ja Liekoveden yhdistelmästä]].
+Iso-Kulovesi on usean toisiinsa yhteydessä olevan suurin piirtein samapintaisen järvialtaan muodostama suurjärvi. Järvi-meriwikin järvijaottelussa se muodostuu kahdesta järvestä: [[Kulovesi (35.132.1.001)|Kulovedestä]] ja [[Rautavesi - Liekovesi (35.131.1.001)|Rautaveden ja Liekoveden yhdistelmästä]].
-Iso-Kulovesi sijaitsee Pirkanmaalla Kokemäenjoen yläjuoksulla. Iso-Kuloveden pintaa säännöstellään, ja keskivedenkorkeudella sen pinta-ala on 67 km². Valuma-alueen ala on järvet mukaan lukien 21 207 km², josta vettä 13,1 %. Nokian yläpuolinen Kokemäenjoen vesistö muodostaa valuma-alueesta 17 073 km² ja Kuloveteen Siuronkosken kautta laskeva Ikaalisten reitti 3155 km².
+Iso-Kulovesi sijaitsee Pirkanmaalla Kokemäenjoen yläjuoksulla. Iso-Kuloveden pintaa säännöstellään, ja keskivedenkorkeudella sen pinta-ala on 67 km². Valuma-alueen ala on järvet mukaan lukien 21 207 km², josta vettä 13,1 %. Nokian yläpuolinen Kokemäenjoen vesistö muodostaa valuma-alueesta 17 073 km² ja Kuloveteen Siuronkosken kautta laskeva Ikaalisten reitti 3 155 km².
-Kulovesi alkaa [[
+Kulovesi alkaa [[Pyhäjärvi (35.211.1.001)|Tampereen Pyhäjärven]] alajuoksun Nokianvirrasta.
-Pyhäjärvi (35.211.1.001)|Tampereen Pyhäjärven]] alajuoksun Nokianvirrasta.
-Kuloveden ja Rautaveden välissä Sastamalassa sijaitsee kaksi merkittävää saarta Isosaari ja Salonsaari. Rautaveden ja Liekoveden välissä on nykyään rauhallisesti virtaava Vammaskoski. Varsinainen Kokemäenjoki alkaa Liekovedestä.
+Kuloveden ja Rautaveden välissä Sastamalassa sijaitsee kaksi merkittävää saarta Isosaari ja Salonsaari. Rautaveden ja Liekoveden välissä on nykyään rauhallisesti virtaava Vammaskoski. Varsinainen Kokemäenjoki alkaa Liekoveden purkautumispaikasta Hartolankoskelta.
-Iso-Kuloveden säännöstely on vuorokausi- ja viikkosäännöstelyä. Järviallasta on säännöstelty lievästi ylöspäin eli keskivesi on noussut lähinnä kasvaneiden alivedenkorkeuksien myötä. Luvan mukaan vedenkorkeuden sallittu vaihteluväli on läpi vuoden 0,9 m paitsi keväällä, jolloin vaihteluväli on pienempi. Melon ja Kokemäenjoen voimalaitosten harjoittaman lyhytaikaissäädön vuoksi vedenkorkeuden vaihtelu on muodoltaan sahaavaa. Järvialueella vedenkorkeus on vaihdellut lyhytaikaissäädöstä johtuen enimmillään noin 0,2 m vuorokaudessa. On kuitenkin huomattava, että vuorokautinen vedenpinnan vaihtelu on järvialuetta voimakkaampaa Melon ja Kokemäenjoen voimalaitosten ala- ja yläpuolisilla virtaosuuksilla.
+=== Vedenkorkeus ja virtaama ===
+Märkinä vuosina Kuloveden vedenpinta on ajoittain noussut yli NN + 57,90 m eli huomattavasti kesän keskiveden yläpuolelle. Lieko- ja Rautavedellä vedenpinta on vain lyhytaikaisesti ylittänyt ylärajan NN + 57,40 m. Kuloveden ajoittain korkeat vedenkorkeudet johtuvat kapeiden salmien padottavasta vaikutuksesta, minkä vuoksi suurilla virtaamilla alavirtaan on purkautunut vettä tulovirtaamaa vähemmän ja vedenpinta on noussut. Kulovedellä vedenpinnan vuotuinen vaihtelu on suurinta, keskimäärin 0,86 m. Liekovedellä vedenpinta vaihtelee vuosittain keskimäärin 0,78 m ja Rautavedellä 0,7 m. Myös avovesikauden vaihtelu on Kulovedellä Lieko- ja Rautavettä suurempaa. Kevättalvella järvien vedenpintaa lasketaan melko voimakkaasti. Keskimääräinen vedenpinnan alenema jäätymispäivästä kevään alimpaan vedenkorkeuteen on kaikilla järvillä noin 0,6 m.
-Lieko- ja Rautavesi ovat vedenkorkeusvaihteluiltaan hyvin lähellä toisiaan. Kulovedellä vedenkorkeuksien vaihtelu on suurempaa ja riippuu oleellisesti virtaamasta. Vaihtelu ei myöskään ole niin säännönmukaista kuin Lieko- ja Rautavedellä. Tyypillistä on lyhytaikaissäädöstä johtuva teräväpiirteinen vedenpinnan vaihtelu.
+SYKEn laskelmien mukaan Kuloveden pinta nousisi kerran 250 vuodessa sattuvalla suurtulvalla tasolle NN + 58,07 m, Rautaveden NN + 57,70 m ja Liekoveden NN + 57,40 m.
-Märkinä vuosina Kuloveden vedenpinta on ajoittain noussut yli NN+57,90 m eli huomattavasti kesän keskiveden yläpuolelle. Lieko- ja Rautavedellä vedenpinta on vain lyhytaikaisesti ylittänyt ylärajan NN+57,40 m. Kuloveden ajoittain korkeat vedenkorkeudet johtuvat kapeiden salmien padottavasta vaikutuksesta, minkä vuoksi suurilla virtaamilla alavirtaan on purkautunut vettä tulovirtaamaa vähemmän ja vedenpinta on noussut. Kulovedellä vedenpinnan vuotuinen vaihtelu on suurinta, keskimäärin 0,86 m. Liekovedellä vedenpinta vaihtelee vuosittain keskimäärin 0,78 m ja Rautavedellä 0,7 m. Myös avovesikauden vaihtelu on Kulovedellä Lieko- ja Rautavettä suurempaa. Kevättalvella järvien vedenpintaa lasketaan melko voimakkaasti. Keskimääräinen vedenpinnan alenema jäätymispäivästä kevään alimpaan vedenkorkeuteen on kaikilla järvillä noin 0,6 m.
+=== Säännöstely ===
+Kulo-, Rauta- ja Liekoveden säännöstely perustuu II vesistötoimikunnan väliaikaiseen lupaan vuodelta 1957. Säännöstelyyn on saatu vesioikeuden lupa vuonna 1972 ja korkeimman hallinto-oikeuden päätös vuonna 1974. Järviketjun säännöstelyn alkuperäisinä tavoitteina olivat vesivoimantuotanto sekä tulvasuojelu.
-SYKEn laskelmien mukaan Kuloveden pinta nousisi kerran 250 vuodessa sattuvalla suurtulvalla tasolle NN+58,07 m, Rautaveden NN+57,70 m ja Liekoveden NN+57,40 m.
+Iso-Kulovettä säännöstellään Tyrvään voimalaitoksella. Sen putouskorkeus on 6,1 m, rakennusvirtaama on 320 m<sup>3</sup>/s ja keskivirtaama (1961–2000) noin 180 m<sup>3</sup>/s. Vuosien väliset erot ovat suuria, mutta tyypillistä on ollut loppukevään virtaamahuippu ja kesäkuukausien pienet juoksutukset. Voimalaitoksen alapuolisen vedenkorkeuden vaihtelu on vuosittain ollut 2–3 metriä.
-Iso-Kulovettä säännöstellään Tyrvään voimalaitoksella. Sen putouskorkeus on 6,1 m, rakennusvirtaama on 320 m3/s ja keskivirtaama (1961–2000) noin 180 m3/s. Vuosien väliset erot ovat suuria, mutta tyypillistä on ollut loppukevään virtaamahuippu ja kesäkuukausien pienet juoksutukset. Voimalaitoksen alapuolisen vedenkorkeuden vaihtelu on vuosittain ollut 2–3 metriä.
+Säännöstelyrajat on luvassa sidottu Rautaveden asteikkoon. Säännöstelylupaan sisältyy ehto, jonka perusteella kevätkuoppaa ei valvontaviranomaisen suostumuksella ole kaikissa vesitilanteissa pakko tehdä. Suurimmat vedenkorkeudet on virtaamien tapaan mitattu perinteisesti huhti-toukokuussa. Voimalaitos harjoittaa vuorokausi- ja viikkosäännöstelyä, jolloin juoksutus on yleensä pienintä öisin ja viikonloppuisin. Vuorokautinen virtaamavaihtelu on ollut suurimmillaan 200–300 m<sup>3</sup>/s, yleensä kuitenkin alle 100 m<sup>3</sup>/s.
-Suurimmat vedenkorkeudet on virtaamien tapaan mitattu perinteisesti huhti-toukokuussa. Voimalaitos harjoittaa vuorokausi- ja viikkosäännöstelyä, jolloin juoksutus on yleensä pienintä öisin ja viikonloppuisin. Vuorokautinen virtaamavaihtelu on ollut suurimmillaan 200–300 m3/s, yleensä kuitenkin alle 100 m3/s.
+{| class="wikitable"
+|-
+!| || Säännöstelty ajanjakso 1974–2008 || Säännöstelyä edeltävä ajanjakso 1910–1949
+|-
+| Järviketjusta purkautuva keskimääräinen vesimäärä || 187 m<sup>3</sup>/s ||
+|-
+| Minimivirtaama Hartolankoskessa || 19 m<sup>3</sup>/s ||
+|-
+| Maksimivirtaama Hartolankoskessa || 543 m<sup>3</sup>/s ||
+|-
+| Rautaveden keskivedenkorkeus || NN + 57,26 m || NN + 56,97 m
+|-
+| Rautaveden alin vedenkorkeus || NN + 56,52 m || NN + 56,03 m
+|-
+| Rautaveden ylin vedenkorkeus || NN + 57,65 m || NN + 58,02 m
+|-
+| Keskimääräinen vedenkorkeusero yhden vuoden aikana ||  0,70 m || 0,99 m
+|-
+| Pienin vedenkorkeusero yhden vuoden aikana || 0,33 m (v. 1990) || 0,59 m (v. 1917)
+|-
+| Suurin vedenkorkeusero yhden vuoden aikana || 0,93 m (v. 1974) || 1,55 m (v. 1934)
+|}
+Iso-Kulovettä on säännöstelty lievästi ylöspäin eli keskivesi on noussut lähinnä kasvaneiden alivedenkorkeuksien myötä. Luvan mukaan vedenkorkeuden sallittu vaihteluväli on läpi vuoden 0,9 m paitsi keväällä, jolloin vaihteluväli on pienempi. Melon ja Kokemäenjoen voimalaitosten harjoittaman lyhytaikaissäädön vuoksi vedenkorkeuden vaihtelu on muodoltaan sahaavaa. Järvialueella vedenkorkeus on vaihdellut lyhytaikaissäädöstä johtuen enimmillään noin 0,2 m vuorokaudessa. On kuitenkin huomattava, että vuorokautinen vedenpinnan vaihtelu on järvialuetta voimakkaampaa Melon ja Kokemäenjoen voimalaitosten ala- ja yläpuolisilla virtaosuuksilla.
+Lieko- ja Rautavesi ovat vedenkorkeusvaihteluiltaan hyvin lähellä toisiaan. Kulovedellä vedenkorkeuksien vaihtelu on suurempaa ja riippuu oleellisesti virtaamasta. Vaihtelu ei myöskään ole niin säännönmukaista kuin Lieko- ja Rautavedellä. Tyypillistä on lyhytaikaissäädöstä johtuva teräväpiirteinen vedenpinnan vaihtelu.