Korpijärvi - Verijärvi (14.929.1.002)

68 580 m <br />

Korpijärvi, Verijärvi on iso järvi Kymijoki (14) -päävesistössä. Se sijaitsee Etelä-Savon maakunnassa ja kuuluu Etelä-Savon ELYn ympäristövastuualueeseen.

Järvi

Nimi: Korpijärvi, Verijärvi
Järvinumero: 14.929.1.002
Vesistöalue: Korpijoen valuma-alue (14.929)
Päävesistö: Kymijoki (14)

Perustiedot

Pinta-ala: 1 185,15 ha
Syvyys:
Keskisyvyys:
Tilavuus:
Rantaviiva: 68,58 km68 580 m <br />
Korkeustaso: 103,7 m

Hallinnolliset alueet

Kunta: Mikkeli
Maakunta: Etelä-Savon maakunta
ELY-keskus: Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue: Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalue

Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.

Keskustelut

Järven keskustelusivu

Uusimmat havainnot

Ei tuoreita havaintoja

Tallenna omat havaintosi Havaintolähetillä

Kuvat

Korpijärvi - Verijärvi (14.929.1.002)/­Uimapaikka

11. heinäkuu 2022 14:10

Kuva

Kaikki kuvat järveltä

 Viranomainen

 Asiantuntija

 Kokenut

 Käyttäjä

Kirjautuneena voit lisätä kohteita

Historia

Metsillä on tällä alueella ollut huomattava merkitys ravinnon- ja energianlähteenä. Puuta käytettiin rakennusmateriaalina, polttopuuna sekä tervanpolttoon. Savonradan rakentaminen v. 1889-91 vaikuttivat koko alueen sahateollisuuteen ja työllisyyteen sekä vesistöjen liikennöintiin. Ensimmäinen saha Mikkelin pitäjässä sijaitsi Korpijärvellä Korpijoen myllyä vastapäätä. Metsien hyödyntäminen on muokannut maisemakuvaa aina kaskeamisen ajoista saakka varsin voimakkaasti. Mikkelin alueelta ei löydy yli 200 vuotta vanhoja metsäalueita sillä kaskeaminen ja metsäpalot ovat verottaneet todella rankasti metsien puuvaroja.

Maanomistuksista alettiin 1500-luvun alussa hankkia kirjallisia todistuksia, joilla maa taattiin talonpoikien perintöomaisuudeksi. Talolliset olivat ylivoimaisesti suurin yhteiskuntaluokka 1800-luvun lopulla ja pitkälti vielä 1900-luvulle. Korpijärven alueella maatilat ovat enimmäkseen perheviljelmiä, suurtiloja on vähän.

Kaskiviljely oli yleisin viljelymuoto aina 1800-luvun alkuun saakka. Korpijärvenkin alueelta kaikki sopivat metsämaat on poltettu kaskimaiksi. Isojaon jälkeen peltoviljely yleistyi ja kaskiviljelystä luovuttiin 1900-luvun alkupuolella. Peltojen raivaaminen Korpijärven moreenimaastoon on kuitenkin ollut kovaa työtä, sillä maaperä on hyvin kivistä ja topografialtaan vaihtelevaa. Peltoaukiot ovat pienikokoisia ja monin paikoin peltojen keskellä on jäljellä pelloilta kerätyistä kivistä kasattuja kiviraunioita. Kiviaitoja on kasattu pellon ja metsän reunavyöhykkeeseen ja ne ovat alueelle hyvin tyypillinen maisemaelementti.

Liikenteen historia

Maantiet muodostuivat vähitellen tallattujen polkujen ja kärryteiden paikalle tärkeiden kohteiden välille. Vuosisadan vaihteessa puhuttiin ”Kangasniemen maantiestä” ja se oli valtatie kaupungin ja kirkonkylän välillä. Peltojen ja pihojen kohdalla oli pitkiä kujia ja niiden molemmin puolin särentä- tai riukuaitaa. Portteja ja veräjiä oli pellon ja metsän rajalla. Maantieverkosto oli vielä ennen toista maailmansotaa melko harva ja puutteellinen. Vuoden 1930 jälkeen kun autoja alkoi ilmaantua, alkoi teiden kunnostaminen nopeasti. Maanteitä parempia olivat talvitiet.

Talviteitä pitkin kuljettiin jopa Kangasniemelle asti. Hirvijärven, Poikelmuksen, Ylänteen, Korpijärven ja Verijärven halki kulkeva talvitie oikaisi matkaa kaupunkiin merkittävästi. Talviteissä käytettiin hyväksi jäätyneitä vesireittejä ja alavia maita, joita kesällä ei voinut käyttää. Jäätä pitkin ajettiin kuorma-autoilla tientekoaineita ja puukuormia. Toinen tie kulki Poikelmuksen halki, Puhin myllyn ohi Puhinlammelle, Ylänteelle, Ylättaipaleeseen, Korpijärveä pitkin Verijärvelle Kalliolahteen, siitä maihin ja maantielle. Maantie Ukonsalmesta Vanhamäen, Korpikylän ja Vuolingon kautta kaupunkiin muodostui näin. Vanhimpia tielinjauksia ovat Vanhamäentie ja vanha Kangasniemen tie. Nykyisinkin pysyvä asutus sijoittuu nauhamaisesti näiden paikallisteiden varsille.

Muinaisjäännökset

Esihistorialliset suojelukohteet ja kiinteät muinaisjäännökset Korpijärven länsirannalla: Paunonniemen tyvessä on kivikautinen asuinpaikka samoin Korpijärven pohjoisrannalla Haminanlahdessa on esihistoriallinen asuinpaikka.

Esihistoriallinen kalliomaalaus Verijärven eteläpäässä Haukilahden pohjukassa. Verijärven koillisrannan kalliolahden pohjoispuolella sijaitsevat ajoittamattomat röykkiöt.

Nykytila ja suojelu

Viimeisin vedenlaatu tutkimus Verijärvellä tehtiin 18.10.2011 ja tekijänä oli Jyväskylän YO:n ympäristöntutkimuskeskus. Tutkimuksista selvisi, että kokonaisfosfori ja näkösyvyys olivat laadultaan hyvät. Väriluku oli välttävä. Verijärvi on ollut runsashumuksinen ja lievästi rehevöitynyt. Humuspitoisuudesta on ollut jotain positiivistakin etua, sillä veden puskurikyky happamoitumista vastaan on ollut hyvä. Verijärvi soveltuu tyydyttävästi virkistyskäyttö muodoille.

Korpijärven viimeisin vedenlaatu tutkimus tehtiin 20.9.2011 ja tekijänä Etelä-Savon ELY-keskus. Tuloksista selvisi, että näkösyvyys, väriluku, sameus ja kokonaisfosfori olivat erinomaisia. Happamuus eli pH oli 6,94 10 metrissä. Järvi on tyypiltään välillä niukka tai keskihumuksinen. Virkistyskäytöltään Korpijärvi kuuluu luokkaan hyvä tai erinomainen. Tämä luokitus on tehty syvänteen vedenlaatutekijöistä eikä rantavyöhykkeen mahdollista rehevöitymistä ole otettu huomioon luokitusta tehtäessä.

Mikkelin Korpijärven, Verijärven, Hirvijärven, Ylänteen ym. rantaosayleiskaava (KV 10.3.2008) Kaava-alue käsittää Otavan ja Rantakylän yleiskaava-alueiden pohjoispuoleiset vesistöt. Pohjoisraja kulkee linjalla Rahikaisenkyläntie- Heilanmäki- Hongistontie. Alueesta suurin osa on tuoreita kankaita (46%) tai lehtoja ja lehtomaisia kankaita 27%). Alueen suot ovat enimmäkseen ojitettuja.

Uhanalaisia kasvilajeja ei alueella esiinny, mutta kasvierikoisuutena Korpijärven Lehmonniemen kosteassa kuusikossa kasvaa albiinomustikkaa. Alueen nisäkkäistä liito-orava on luokiteltu vaarantuneeksi ja saukko, karhu sekä ilves silmälläpidettäviksi lajeiksi. Lintulajeista selkälokki, naurulokki, tiltaltti ja kaakkuri ovat uhanalaisia. Arvokkaita luontokohteita alueella on yhteensä 47.

Näihin sisältyy kolme luonnonsuojelualuetta: Mietiäinen (N. 423/12.2.1981), Mustalampi (N. 1604/13.7.1981) ja Metsä-Erola (R.83/23.3.1982). Lisäksi alueella on kaksi luonnonmuistomerkkiä, jotka on rauhoitettu 5.3.1998 ja 5.3. 1998. Pohjoislammen Natura 2000-kohde (FI0500145), joka on myös maakuntakaavan kohde sekä kaksi muuta maakuntakaavaan kuuluvaa kohdetta. Lisäksi neljässä kohteessa on havaittu luonnonsuojelulain 49§:ssä mainittuja eläinlajeja ja kahdessa kohteessa metsälain (10 §) tai luonnonsuojelulain (29§) mukainen arvokas elinympäristö.

Kalat, linnut ja muu vesiluonto

Korpijärveltä on yhteys Puulan Heposelälle Korpijoen kautta, jossa on mm. koskikarojen talvehtimisaluetta. Korpijoki on merkitty kalataloudellisesti arvokkaaksi vesistöksi. Korpijärvessä on muikkua. Korpijärvellä levätilanne 8.8.2012: ei levää.

Lähteet: Mikkelin kaupunki, Etelä-Savon virtavesien kalataloudellinen kunnostusohjelma (Etelä-Savon ELY), Oiva -tietokanta (Valtion ympäristöhallinto).