Sääksjärvi (35.152.1.001)

123 516 000 m³ <br />0,124 km³ <br />123 516 000 000 l <br />

82 760 m <br />

Sääksjärvi on iso järvi Kokemäenjoki (35) -päävesistössä. Se sijaitsee Satakunnan maakunnassa ja kuuluu Varsinais-Suomen ELYn ympäristövastuualueeseen.

Järvi

Nimi: Sääksjärvi
Järvinumero: 35.152.1.001
Vesistöalue: Sääksjärven alue (35.152)
Päävesistö: Kokemäenjoki (35)

Perustiedot

Pinta-ala: 3 318,17 ha
Syvyys: 9,11 m
Keskisyvyys: 3,72 m
Tilavuus: 123 516 000 m³0,124 km³ <br />123 516 000 000 l <br />
Rantaviiva: 82,76 km82 760 m <br />
Korkeustaso: 49 m

Hallinnolliset alueet

Kunta: Kokemäki
Maakunta: Satakunnan maakunta
ELY-keskus: Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue: Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalue

Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.

Keskustelut

Järven keskustelusivu

Uusimmat havainnot

Ei tuoreita havaintoja

Tallenna omat havaintosi Havaintolähetillä

Kuvat

Sääksjärvi (35.152.1.001)/­Haapasaaret

13. elokuu 2022 16:56

Runsaasti levää

Kaikki kuvat järveltä

 Viranomainen

 Asiantuntija

 Kokenut

 Käyttäjä

Kirjautuneena voit lisätä kohteita

Järven erityispiirteet

Sääksjärvi on Kokemäenjoen vesistön alin huomattava järvi Kokemäellä Satakunnassa. Järven ala on 33,2 km². Keskisyvyys on 3,7 metriä ja suurin syvyys 9 metriä.

Valuma-alueen ala on järvi mukaan lukien 688 km², josta vettä 9,0 %. Suurin järveen laskeva vesistö on Piilijoki (530 km²).

Sääksjärvi on pyöreähkö ja pienet saaret sijoittuvat rantojen lähelle. Sääksjärvi onkin yksi Suomen kraatterijärvistä, jonka kosminen impakti synnytti noin 550 miljoonaa vuotta sitten.

Suomessa on 17 Sääksjärveä, tämä on niistä ylivoimaisesti suurin, seuraavana on Vimpelin Sääksjärvi (3,0 km²). Nurmijärven Sääksjärvi (2,6 km²) on todennäköisesti Suomen suurin järvi, jolla ei ole laskujokea.

Vedenkorkeus ja virtaama

Sääksjärven vedenkorkeutta on havaittu vuodesta 1910 alkaen. Havainnot puuttuvat vuoden 1921 loka-, marras- ja joulukuulta. SYKEn vedenkorkeusasteikko sijaitsee Sahanlahdessa (YKJ 6817969, 3257405). Koko jakson keskivedenkorkeus on ollut NN+ 48,85 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 91 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut NN+ 49,92 m (keväältä 1920), alin NN+ 48,13 m (syyskuulta 1999), joten äärivaihtelu on ollut 179 cm.

Sääksjärvi laskee Puurijärven kautta Kauvatsanjokea pitkin Kokemäenjokeen. Virtaamahavaintoja on Sääksjärven luusuasta vuodesta 1921 lähtien. Keskivirtaama on ollut 6,9 m3/s, keskiylivirtaama 20 m3/s ja keskialivirtaama 1,8 m3/s. Äärivirtaamat ovat olleet 37 m3/s (joulukuussa 2006) ja 0,11 m3/s (syyskuussa 1999).

Jäähavainnot

Jäätymis- ja jäänlähtöhavaintoja on vuodesta 1910 alkaen ja havainnot jatkuvat edelleen. Havaintopaikan näköpiiri käsittää järven lounaisosan. Havainnoissa oli katkos jaksoilla 1911–1925 ja 1999–2003. Varhaisin jäätyminen on ollut 28. lokakuuta vuonna 1992, myöhäisin 26. tammikuuta 1930. Jäänlähdön ääripäivät ovat olleet 5. huhtikuuta 1990 ja 19. toukokuuta 1941.

Jäänpaksuushavaintoja on vuodesta 1912 lähtien, muutamia vuosia puuttuu. Jään keskimääräinen talvikautinen maksimipaksuus on ollut 50 cm, koko jakson ennätyspaksuus 75 cm maaliskuulta 1947.

Nykytila

Sääksjärvi on pintavesityypiltään matala humusjärvi, jonka ekologinen tila on tyydyttävä. Veden kokonaisfosforipitoisuus on noussut noin kaksinkertaiseksi 1970-luvun pitoisuuksiin verrattuna. Kesäarvojen huippu saavutettiin v. 2012, jolloin pitoisuudet olivat enimmillään noin nelinkertaiset 1970-luvun tasoon verrattuna, mutta pitoisuudet ovat sen jälkeen laskeneet 2000-luvun alun tasolle. Järven typpipitoisuuksissa on havaittavissa kasvua erityisesti talvisin. Planktonlevien määrään verrannollinen a-klorofyllipitoisuus oli suurimmillaan v. 2015 kesällä, mutta on sen jälkeen ollut pienempi.

Järven fosforitaso nousi 1980-luvun aikana noin kaksikertaiseksi hajakuormituksen takia, mutta 2000-luvun ravinnehuipun syy on paljolti epäselvä. Vedenlaadun yleinen heikkeneminen voimistui 2000-luvun alkupuolella jo ennen vedenpinnan nostoa ja Piilijoen perkausta v. 2006. Pinnannoston aiheuttama vaikutus näkyy yleensä järven vedenlaadussa vain noin 2-3 vuotta.

Sääksjärven veden happipitoisuus on ollut pintavedessä yleensä hyvä, mutta kesällä ajoittainen lievä hapen ylikyllästys kertoo runsaasta planktonlevätuotannosta. Talvisin alusvedessä esiintyy voimakasta hapen vajausta, ja järvessä saattaa esiintyä tästä johtuen sisäistä kuormitusta.

Veden humuspitoisuus on kasvanut pitkällä aikavälillä. Veden kemiallinen hapentarve, väriluku ja sameus olivat suurimmillaan samoihin aikoihin kuin fosfori- ja klorofyllipitoisuuksien huiput. Näkösyvyys alkoi laskea jo 1980-luvulla, mutta heikkeni selvästi 2000-luvun alkupuolella. Sameus ja näkösyvyys ovat kehittyneet viime kesämittauksissa parempaan suuntaan huonoimpien vuosien jälkeen. Samoin humuksisuutta kuvaavat arvot ovat laskeneet huippulukemista. Veden happamuutta ilmaiseva pH-arvo on ollut viime vuosien kesämittauksissa 6,8-7,1 ja talvisin hieman alempi.

Tekijä: Varsinais-Suomen ELY-keskus 8.6.2012

Päivitetty 23.7.2018

• Sääksjärven vedenlaadun seurantatuloksia 1970-2024
• 
• 
• 
• 
• 
• 

Tekijä: Varsinais-Suomen ELY-keskus 25.6.2015

Päivitetty 22.8.2024

Tarut ja tositarinat

Sääksjärven eteläpäässä sijaitsee Kanninkivi-niminen louhikko. Tarun mukaan Kanninpeikko raivostui nähdessään Kauvatsan kirkontornin ja heitti valtavan lohkareen kohti kirkkoa. Heitto meni ohi ja kivi halkesi kappaleiksi pudotessaan Sääksjärven luusuaan. Kanninkivi on rauhoitettu luontokohde.

Aiheesta muualla

• Sääksjärven törmäyskraatteri (www.passc.net (Earth Impact Database): englanniksi, lopussa kirjallisuuslähteitä)
• Sääksjärven törmäyskraatteri (www.somerikko.net (Jarmo Moilanen): englanniksi, lopussa kirjallisuuslähteitä)
• Hjerppe, T., Väisänen, S., Sammalkorpi, I. 2014. Vesienhoito Kauvatsan reitillä – nykytila ja toimenpidesuositukset. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 19/2014. 46 s.