Ero sivun ”Keitele (yhd.)” versioiden välillä
| (5 välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä) | |||
| Rivi 3: | Rivi 3: | ||
==Järven erityispiirteet== | ==Järven erityispiirteet== | ||
| − | Keitele on melko iso (498 km²) järvi [[Kymijoki (14)|Kymijoen vesistössä]]. Se on kooltaan Keski-Suomen toiseksi suurin järvi, Päijänteen jälkeen. Se sijaitsee [[Keski-Suomen maakunta|Keski-Suomen maakunnan]] itärajalla pieneltä osin [[Pohjois-Savon maakunta|Pohjois-Savon]] puolella. Keitele alkaa etelässä [[Äänekoski|Äänekoskelta]] (Ala-Keitele) ja ulottuu pohjoisessa [[Viitasaari|Viitasaaren]] itäpuolelle (Ylä-Keitele). | + | Keitele on melko iso (498 km²) järvi [[Kymijoki (14)|Kymijoen vesistössä]]. Se on kooltaan Keski-Suomen toiseksi suurin järvi, Päijänteen jälkeen. Se sijaitsee [[Keski-Suomen maakunta|Keski-Suomen maakunnan]] itärajalla pieneltä osin [[Pohjois-Savon maakunta|Pohjois-Savon]] puolella. Keitele alkaa etelässä [[Äänekoski|Äänekoskelta]] (Ala-Keitele) ja ulottuu pohjoisessa [[Viitasaari|Viitasaaren]] itäpuolelle (Ylä-Keitele). |
Niemet ja saaret jakavat Keiteleen kolmeen altaaseen: Ylä-Keitele (80 km²), Keski-Keitele (330 km²) ja Ala-Keitele (88 km²). Neiturin kanavan kautta on yhteys [[Konnevesi (14.711.1.001)|Konneveteen]], jonne sulutusten myötä menee vettä. Järven päälaskusuunta on kuitenkin Äänekosken kautta [[Kuhnamo (14.332.1.001)|Kuhnamojärveen]]. | Niemet ja saaret jakavat Keiteleen kolmeen altaaseen: Ylä-Keitele (80 km²), Keski-Keitele (330 km²) ja Ala-Keitele (88 km²). Neiturin kanavan kautta on yhteys [[Konnevesi (14.711.1.001)|Konneveteen]], jonne sulutusten myötä menee vettä. Järven päälaskusuunta on kuitenkin Äänekosken kautta [[Kuhnamo (14.332.1.001)|Kuhnamojärveen]]. | ||
| + | |||
| + | '''Keiteleen kanava''' | ||
| + | |||
| + | Keiteleen kanava yhdistää Keiteleen Päijänteeseen. Tämä vesireitti ja -alue on jo esihistoriallisella ajalla toiminut pyynti- ja asuinalueena esi-isillemme, tästä todisteena on lukuisat arkeologiset löydöt Keiteleen rannoilta. Puunjalostuksen kehittyminen 1700-1800 -lukujen taitteessa käynnisti myös Keiteleen vesireitin kehittymisen. Vaajakoskelle (ent. Haapakoski) rakennettiin saha v. 1819 ja puuta hankittiin aina Äänekoskelta saakka: Keitele oli merkittävässä roolissa raaka-aineen kuljetuksessa. Toimivia uittoreittejä varten rakennettiin uittorännejä sekä perattiin väyliä veneitä varten. | ||
| + | |||
| + | Keiteleen kanavan rakentamishanketta on suunniteltu jo 50-luvulta lähtien, mutta kanava valmistui lopulta vuonna 1993. Kanava yhdistää vesireitin seudut matkailijalle helposti tavoitettavaksi, mutta palvelee myös metsäteollisuuden tarpeisiin. Viime vuosina kanavareitistä on kehittynyt merkttävä matkailu- ja virkistyskohde. Reitti koostuu viidestä erillisestä sulkukanavasta: Vaajakosken, Kuhankosken, Kuusan, Kapeenkosken ja Paatelan. Kanavareitillä suurimmat järvet ovat Leppävesi, Saraavesi, Vatianjärvi ja Suolahteen ulottuva Ala-Keiteleen eteläosa. Koko kanava-alue Vaajakoskelle asti kokoaa vedet 17684 km<sup>2</sup> alueelta. | ||
| + | |||
| + | Koko kanavareitille on tunnusomaista väylämäisyys ja avointa selkävettä voi löytää vain Leppävedeltä ja Saraavedeltä. Alueeseen kuuluu tyypillisenä myös lukuisat kosket, jotka on pyritty säilyttämään luonnontilaisina, samoin kuin monet kapeat salmet ja virrat, jotka yhdistävät alueen eri osia toisiinsa. Saaria reitillä on varsin vähän, lähinnä vain Leppäveden alueella. | ||
| + | |||
| + | Äänekosken ja Vaajakosken välistä vesireittiä kuormittaa puunjalostusteollisuus sekä haja-asutus. Vedenlaatua on seurattu 1970 -luvulta lähtien ja teollisuuden puhdistusmenetelmien kehittyminen ja seurannan lisääntyminen ovatkin parantaneet vedenlaatua viime vuosina. Myös kanavan rakentamisen aikaan veden sameus sekä rauta- ja kiintoainepitoisuudet kohosivat, johtuen mm. ruoppauksista. Nämä ovat kuitenkin vähitellen tasaantuneet. Haja-asutuksen vaikutukset vedenlaatuun näkyvät lähinnä laajojen peltoalueiden läheisyydessä, missä monet matalat ja suojaisat lahdenpoukamat ovat rehevöityneet. Tyypillisesti reitin vedet ovat muutenkin runsashumuksisia ja tummia, etenkin reitin pohjoisosissa. | ||
| + | |||
| + | Keiteleen kanavan välittömään läheisyyteen jää seitsemän pohjavesialuetta (Suolahti, Äänekoski sekä 5kpl Laukaassa). Soranotto on merkittävin riskitekijä kaikilla näillä alueilla. Kanavareitti on myös hyvin metsävaltainen, joten myös metsätalous on merkittävä maankäyttömuoto. Myös karuja kallioalueita esiintyy jonkin verran: esimerkiksi Riihivuori, Kanavuori ja Hintusvuori. Kallioalueilla viihtyvät kuivuutta kestävät kitukasvuiset männyt, jäkälät ja sammallajit, mutta alueilta on myös löydetty monia uhanalaisia kalliokasveja. Kalliometsien alapuoliset rinnemetsät ovat rehevämpiä, mustikkatyypin havumetsiä, joissa paikoin (etenkin ranta-alueilla) esiintyy myös haapaa, koivua ja leppää. Kanavan harjumetsät taas ovat yleensä runsaspuustoisia ja hyvätuottoisia mäntymetsiä kanerva- ja jäkäläkasvustoineen. Alueet ovat kuitenkin herkkiä kulumiselle, mikäli puustoa poistetaan liikaa! Vesikasvillisuutta alueella on vaihtelevasti: suojaisat lahdenpoukamat ovat usein kasvittuneita ([http://lehti.luontoportti.fi/images/404.jpg ulpukka], [http://www.vastavalo.fi/albums/userpics/10597/normal_110820th_0075.jpg vita], [http://kasvisto.taivalkoski.fi/Pystykeiholehti.jpg keiholehti]). Rannan läheisyydessä [https://peda.net/kannonkoski/e-opin-oppikirjat/vedet/omt/kuvamappi/kuvitusta/j%C3%A4rviruoko:file/download/18b0aaf40a2f33235dc967197f1abc52b0e0a77a/jarviruoko_sveistola_peda.jpg järviruoko] on vallitsevin ja myös [https://sotkajarviyhdistys.files.wordpress.com/2014/07/jc3a4rvikaisla-2.jpg järvikaislaa] ja [https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/5/50/Eq_fluviatile_kz2.jpg/250px-Eq_fluviatile_kz2.jpg -kortetta] esiintyy paikoitellen runsaastikin. | ||
| + | |||
| + | ''Lähde (Keiteleen kanava -osio): Bergius, Koistinen; Keiteleen kanavan maisemissa (Alueelliset ympäristöjulkaisut/K-S ympäristökeskus 1999)'' | ||
==Nykytila ja suojelu== | ==Nykytila ja suojelu== | ||
| − | Keitele on kirkasvetinen ja ekologiselta tilaltaan hyvä, Ylä-Keiteleen osalta jopa erinomainen. | + | Keitele on kirkasvetinen ja ekologiselta tilaltaan hyvä, Ylä-Keiteleen osalta jopa erinomainen. Järveen kuitenkin laskee humuspitoisia vesiä (esim. Kivijärven ja Koliman vedet yläpuolelta). Veden humuspitoisuuden kasvu lisää ravinnepitoisuutta, joka edelleen kiihdyttää vesistön kasvillisuuden kasvua ja rehevöitymistä: vesi samenee ja kalakannat saattavat pienentyä. Haittaa aiheutuu niin ekologisesti kuin vesistön virkistyskäytönkin kannalta. Jotta vedenlaatu edelleen säilyisi hyvänä, tarvitaan ympäröivien kuntien yhteistyötä päätöksenteossa sekä tarkkuutta lupa-asioissa, esimerkiksi turvetuotannon osalta. |
==Kalat, linnut ja muu vesiluonto== | ==Kalat, linnut ja muu vesiluonto== | ||
| Rivi 18: | Rivi 32: | ||
==Asutus ja vesistön käyttötavat== | ==Asutus ja vesistön käyttötavat== | ||
| + | Kirkasvetinen Keitele on suosittu kalastajien keskuudessa: luonnonrauhaa ja suojaisia kalapaikkoja löytyy runsaasti. Kalakannat ovat runsaat, ja järvi on keskeisellä paikalla hyvien kulkuyhteyksien varrella. Myös veneenlaskupaikkoja ja laavuja löytyy järven rantamilta runsaasti. | ||
==Tarut ja tositarinat== | ==Tarut ja tositarinat== | ||
| Rivi 26: | Rivi 41: | ||
* [http://fi.wikipedia.org/wiki/Keitele_(j%C3%A4rvi) Keitele (järvi)] (Wikipedia) | * [http://fi.wikipedia.org/wiki/Keitele_(j%C3%A4rvi) Keitele (järvi)] (Wikipedia) | ||
| + | * lisätietoa Keiteleen kalastusmahdollisuuksista: http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Keitele_%28j%C3%A4rvi%29 + http://www.fishinginfinland.fi/keitele | ||
| + | *Keitelejärven luontoon ja luontokuvaukseen keskittyvä sivusto: http://www.keitelejarvi.fi/default.asp?V_DOC_ID=948 | ||
Nykyinen versio 31. heinäkuuta 2015 kello 11.23
Järvi
Nimi: Keitele, Ala-Keitele, Keski-Keitele, Ylä-Keitele
Järvinumero: 14.411.1.001, 14.421.1.001, 14.431.1.001
Vesistöalue: Ala-Keiteleen lähialue (14.411), Keski-Keiteleen lähialue (14.421), Ylä-Keiteleen lähialue (14.431)
Päävesistö: Kymijoki (14)
Perustiedot
Pinta-ala: 49 841 ha
Syvyys: 66 m
Keskisyvyys: 6,88 m
Tilavuus: 3 428 880 000 m³3,429 km³ <br />3 428 880 000 000 l <br />
Rantaviiva: 1 461,7 km1 461 700 m <br />
Korkeustaso: 99,5 m
Hallinnolliset alueet
Kunta: Äänekoski, Viitasaari, Konnevesi (kunta), Vesanto
Maakunta: Keski-Suomen maakunta, Pohjois-Savon maakunta
ELY-keskus: Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue: Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalue
Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.
Järven erityispiirteet
Keitele on melko iso (498 km²) järvi Kymijoen vesistössä. Se on kooltaan Keski-Suomen toiseksi suurin järvi, Päijänteen jälkeen. Se sijaitsee Keski-Suomen maakunnan itärajalla pieneltä osin Pohjois-Savon puolella. Keitele alkaa etelässä Äänekoskelta (Ala-Keitele) ja ulottuu pohjoisessa Viitasaaren itäpuolelle (Ylä-Keitele).
Niemet ja saaret jakavat Keiteleen kolmeen altaaseen: Ylä-Keitele (80 km²), Keski-Keitele (330 km²) ja Ala-Keitele (88 km²). Neiturin kanavan kautta on yhteys Konneveteen, jonne sulutusten myötä menee vettä. Järven päälaskusuunta on kuitenkin Äänekosken kautta Kuhnamojärveen.
Keiteleen kanava
Keiteleen kanava yhdistää Keiteleen Päijänteeseen. Tämä vesireitti ja -alue on jo esihistoriallisella ajalla toiminut pyynti- ja asuinalueena esi-isillemme, tästä todisteena on lukuisat arkeologiset löydöt Keiteleen rannoilta. Puunjalostuksen kehittyminen 1700-1800 -lukujen taitteessa käynnisti myös Keiteleen vesireitin kehittymisen. Vaajakoskelle (ent. Haapakoski) rakennettiin saha v. 1819 ja puuta hankittiin aina Äänekoskelta saakka: Keitele oli merkittävässä roolissa raaka-aineen kuljetuksessa. Toimivia uittoreittejä varten rakennettiin uittorännejä sekä perattiin väyliä veneitä varten.
Keiteleen kanavan rakentamishanketta on suunniteltu jo 50-luvulta lähtien, mutta kanava valmistui lopulta vuonna 1993. Kanava yhdistää vesireitin seudut matkailijalle helposti tavoitettavaksi, mutta palvelee myös metsäteollisuuden tarpeisiin. Viime vuosina kanavareitistä on kehittynyt merkttävä matkailu- ja virkistyskohde. Reitti koostuu viidestä erillisestä sulkukanavasta: Vaajakosken, Kuhankosken, Kuusan, Kapeenkosken ja Paatelan. Kanavareitillä suurimmat järvet ovat Leppävesi, Saraavesi, Vatianjärvi ja Suolahteen ulottuva Ala-Keiteleen eteläosa. Koko kanava-alue Vaajakoskelle asti kokoaa vedet 17684 km2 alueelta.
Koko kanavareitille on tunnusomaista väylämäisyys ja avointa selkävettä voi löytää vain Leppävedeltä ja Saraavedeltä. Alueeseen kuuluu tyypillisenä myös lukuisat kosket, jotka on pyritty säilyttämään luonnontilaisina, samoin kuin monet kapeat salmet ja virrat, jotka yhdistävät alueen eri osia toisiinsa. Saaria reitillä on varsin vähän, lähinnä vain Leppäveden alueella.
Äänekosken ja Vaajakosken välistä vesireittiä kuormittaa puunjalostusteollisuus sekä haja-asutus. Vedenlaatua on seurattu 1970 -luvulta lähtien ja teollisuuden puhdistusmenetelmien kehittyminen ja seurannan lisääntyminen ovatkin parantaneet vedenlaatua viime vuosina. Myös kanavan rakentamisen aikaan veden sameus sekä rauta- ja kiintoainepitoisuudet kohosivat, johtuen mm. ruoppauksista. Nämä ovat kuitenkin vähitellen tasaantuneet. Haja-asutuksen vaikutukset vedenlaatuun näkyvät lähinnä laajojen peltoalueiden läheisyydessä, missä monet matalat ja suojaisat lahdenpoukamat ovat rehevöityneet. Tyypillisesti reitin vedet ovat muutenkin runsashumuksisia ja tummia, etenkin reitin pohjoisosissa.
Keiteleen kanavan välittömään läheisyyteen jää seitsemän pohjavesialuetta (Suolahti, Äänekoski sekä 5kpl Laukaassa). Soranotto on merkittävin riskitekijä kaikilla näillä alueilla. Kanavareitti on myös hyvin metsävaltainen, joten myös metsätalous on merkittävä maankäyttömuoto. Myös karuja kallioalueita esiintyy jonkin verran: esimerkiksi Riihivuori, Kanavuori ja Hintusvuori. Kallioalueilla viihtyvät kuivuutta kestävät kitukasvuiset männyt, jäkälät ja sammallajit, mutta alueilta on myös löydetty monia uhanalaisia kalliokasveja. Kalliometsien alapuoliset rinnemetsät ovat rehevämpiä, mustikkatyypin havumetsiä, joissa paikoin (etenkin ranta-alueilla) esiintyy myös haapaa, koivua ja leppää. Kanavan harjumetsät taas ovat yleensä runsaspuustoisia ja hyvätuottoisia mäntymetsiä kanerva- ja jäkäläkasvustoineen. Alueet ovat kuitenkin herkkiä kulumiselle, mikäli puustoa poistetaan liikaa! Vesikasvillisuutta alueella on vaihtelevasti: suojaisat lahdenpoukamat ovat usein kasvittuneita (ulpukka, vita, keiholehti). Rannan läheisyydessä järviruoko on vallitsevin ja myös järvikaislaa ja -kortetta esiintyy paikoitellen runsaastikin.
Lähde (Keiteleen kanava -osio): Bergius, Koistinen; Keiteleen kanavan maisemissa (Alueelliset ympäristöjulkaisut/K-S ympäristökeskus 1999)
Nykytila ja suojelu
Keitele on kirkasvetinen ja ekologiselta tilaltaan hyvä, Ylä-Keiteleen osalta jopa erinomainen. Järveen kuitenkin laskee humuspitoisia vesiä (esim. Kivijärven ja Koliman vedet yläpuolelta). Veden humuspitoisuuden kasvu lisää ravinnepitoisuutta, joka edelleen kiihdyttää vesistön kasvillisuuden kasvua ja rehevöitymistä: vesi samenee ja kalakannat saattavat pienentyä. Haittaa aiheutuu niin ekologisesti kuin vesistön virkistyskäytönkin kannalta. Jotta vedenlaatu edelleen säilyisi hyvänä, tarvitaan ympäröivien kuntien yhteistyötä päätöksenteossa sekä tarkkuutta lupa-asioissa, esimerkiksi turvetuotannon osalta.
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Keiteleen vesiluonto on rikas lajistoltaan ja elinympäristöiltään. Keiteleellä on hyvin monimuotoinen rakenne ja sieltä löytyy pienipiirteisiä, vehmaita lahtia ja karuja hiekkaisia, tai kivisiä rantoja sekä aavoja selkiä. Keiteleellä on runsaasti saaria ja luotoja, jotka ovat erinomaisia lintujen pesimäpaikkoja. Järven luonnosta löytyy runsaasti erilaisia elinympäristöjä, jotka pitävät yllä runsasta lajistoa. Keitele onkin kasviharrastajan ja eläinharrastajan paratiisi.
Rantojen kasvillisuus on hyvin vaihtelevaa ja monilajista. Tavallisina rannan kasvilajeina mainittakoon järviruoko, järvikaisla, rantakukka, luhtavuohennokka, luhtakuusio, rantamatara, ranta-alpi, terttualpi, erilaiset sarat, heinät ja vihvilät. Vesikasvillisuuteen kuuluvat muun muassa ulpukka, lumme, nuottaruoho, vesitatar, järvikorte, ahvenvita ja uistinvita. Keiteleen kalastoon kuuluvat runsaslukuisina muun muassa ahvenkalat, kuten ahven ja kuha, lohikalat, kuten siika ja muikku, hauki ja monet särkikalat. Järven pesimälinnustoon kuuluvat muiden lajien muassa isokoskelo, tukkakoskelo, telkkä, silkkiuikku, härkälintu, heinäsorsa, tavi, kuikka, laulujoutsen, kalalokki, selkälokki, naurulokki, harmaalokki, kalatiira, rantasipi ja kalasääski.
Asutus ja vesistön käyttötavat
Kirkasvetinen Keitele on suosittu kalastajien keskuudessa: luonnonrauhaa ja suojaisia kalapaikkoja löytyy runsaasti. Kalakannat ovat runsaat, ja järvi on keskeisellä paikalla hyvien kulkuyhteyksien varrella. Myös veneenlaskupaikkoja ja laavuja löytyy järven rantamilta runsaasti.
Tarut ja tositarinat
Keitele tunnetaan erityisesti Akseli Gallén-Kallelan Konginkankaalla maalaamasta Keitele-taulusta vuodelta 1905. Taulu on esillä Lontoon National Galleryssä.
Aiheesta muualla
- Keitele (järvi) (Wikipedia)
- lisätietoa Keiteleen kalastusmahdollisuuksista: http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Keitele_%28j%C3%A4rvi%29 + http://www.fishinginfinland.fi/keitele
- Keitelejärven luontoon ja luontokuvaukseen keskittyvä sivusto: http://www.keitelejarvi.fi/default.asp?V_DOC_ID=948
