Ero sivun ”Ei nimeä (47.084.1.006)” versioiden välillä
| (Yhtä välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä) | |||
| Rivi 13: | Rivi 13: | ||
==Tarut ja tositarinat== | ==Tarut ja tositarinat== | ||
| + | Vimpelin kalkkikiven löysi 1800-luvun puolivälissä Lappajärven kirkkoherra Jacob Fellman. Hänet oli kutsuttu Hallapuron Vesterbackan taloon, jossa takka oli lämmityksen jälkeen hajonnut murusiksi. Isännän mielestä tilanteeseen tarvittiin pappia ajamaan pahat henget pois. Jacob Fellman oli oppineena miehenä havainnut, että takka oli muurattu kalkkikivestä. Fellman innostui kalkkikivestä ja hän perusti kalkkitehtaan, josta tuli hänen suurimpia sivuelinkeinojaan. Tästä toiminnasta hän sai lempinimekseen Kalkki-Jaakko. | ||
==Aiheesta muualla== | ==Aiheesta muualla== | ||
Nykyinen versio 29. syyskuuta 2020 kello 21.14
Järvi
Nimi: Ei nimeä
Järvinumero: 47.084.1.006
Vesistöalue: Poikkijoen valuma-alue (47.084)
Päävesistö: Ähtävänjoki (47)
Perustiedot
Pinta-ala: 1,06 ha
Syvyys:
Keskisyvyys:
Tilavuus:
Rantaviiva: 0,57 km570 m <br />
Korkeustaso:
Hallinnolliset alueet
Kunta: Vimpeli
Maakunta: Etelä-Pohjanmaan maakunta
ELY-keskus: Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue: Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalue
Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.
Järven erityispiirteet
Kotakankaan kaivoslouhos sijaitsee Vimpelin kunnan keskustasta kahdeksan kilometriä kaakkoon. Louhos on yli 200 metriä pitkä ja vajaat 100 metriä leveä. Paikalla toimi vuosina 1933-1962 Kotakankaan kalkkikaivos. Tehtaan toiminnan siirryttyä Ryytimaan kaivokselle, alkoi kaivosmonttu täyttyä vedellä ja tehtaan rakennukset jäivät oman onnensa nojaan. Vuosien saatossa louhos täyttyi vedellä ja osa rakennuksista purettiin. Nyt paikalla on jäljellä muutamia rakennuksia mm. säkittämö.
Nykytila ja suojelu
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Altaassa on kasvillisuutta ja kirkkaassa vedessä näkyi pieniä kaloja.
Asutus ja vesistön käyttötavat
Lähimpään taloon on matkaa parisataa metriä.
Tarut ja tositarinat
Vimpelin kalkkikiven löysi 1800-luvun puolivälissä Lappajärven kirkkoherra Jacob Fellman. Hänet oli kutsuttu Hallapuron Vesterbackan taloon, jossa takka oli lämmityksen jälkeen hajonnut murusiksi. Isännän mielestä tilanteeseen tarvittiin pappia ajamaan pahat henget pois. Jacob Fellman oli oppineena miehenä havainnut, että takka oli muurattu kalkkikivestä. Fellman innostui kalkkikivestä ja hän perusti kalkkitehtaan, josta tuli hänen suurimpia sivuelinkeinojaan. Tästä toiminnasta hän sai lempinimekseen Kalkki-Jaakko.
