Ero sivun ”Ylinen Rautjärvi (35.787.1.039)” versioiden välillä

Versio 23. lokakuuta 2024 kello 10.13

Ylinen Rautjärvi on keskikokoinen järvi Kokemäenjoki (35) -päävesistössä. Se sijaitsee Kanta-Hämeen maakunnassa ja kuuluu Hämeen ELYn ympäristövastuualueeseen.

Järvi

Nimi: Ylinen Rautjärvi
Järvinumero: 35.787.1.039
Vesistöalue: Ekojärven valuma-alue (35.787)
Päävesistö: Kokemäenjoki (35)

Perustiedot

Pinta-ala: 36,45 ha
Syvyys:
Keskisyvyys:
Tilavuus:
Rantaviiva: 3,99 km3 990 m <br />
Korkeustaso: 125,5 m

Hallinnolliset alueet

Kunta: Hämeenlinna
Maakunta: Kanta-Hämeen maakunta
ELY-keskus: Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue: Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalue

Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.

Keskustelut

Järven keskustelusivu

Uusimmat havainnot

Ei tuoreita havaintoja

Tallenna omat havaintosi Havaintolähetillä

Kuvat

Ylinen Rautjärvi (35.787.1.039)/Kimara

31. heinäkuu 2024 10:40

Kuva

Kaikki kuvat järveltä

Viranomainen

Asiantuntija

Kokenut

Käyttäjä

Kirjautuneena voit lisätä kohteita

Järven erityispiirteet

Ylinen Rautjärvi sijaitsee Hämeenlinnassa Evon luonnonsuojelualueella noin 14,5km Lammin taajamasta pohjoiseen. Järvellä on pinta-alaa 36,5ha ja syvyyttä sillä on noin 12m. Järvi on yhteydessä eteläpuolella olevaan Keskinen Rautjärveen, joka taas on yhteydessä Alinen Rautjärveen. Rautjärvet laskevat Ekojärven kautta Kuohijärveen. Ylinen Rautjärveen laskee Pitkänniemnjärvi.

Nykytila ja suojelu

Järvi on Evon Natura-2000 alueella ja siten suojeltu luonnonsuojelulailla ja vesilailla. Järvellä on otettu veden laatu näytteitä 5 kertaa vuosina 1987-2009. Näytteenottajina ovat toimineet Uudenmaan ja Pirkanmaan ELY-keskukset sekä Suomen ympäristökeskus. Kolme näytteistä on otettu vuonna 1987.

Keskimäärin hapen kyllästysaste päällysvedessä oli 74%. Tämän suhteen ei näkynyt suurta vaihtelua. Alusvedessä happea oli keskimäärin 21% ja heikoin tulos saatiin toisena mittauskertana vuonna 1987, jolloin kyllästysaste oli 11%.

Kokonaistypen suhteen ei näkynyt merkittävää muutosta. Keskimäärin typpeä oli päällysvedessä 534µg/l. Fosforinkaan suhteen ei näkynyt suuria poikkeamia ja keskiarvo oli 31µg/l. Keskimääräinen näkösyvyys oli 1m.

Vähäisen näytteiden määrän vuoksi ei tarkkaa arviota voita tehdä järven tilan kehityksestä. Myöskin näytteiden ajallinen jakauma oli hyvin epätasainen (3kpl vuonna 1987, 1kpl 1998 ja 1kpl 2009). Vuoden 2009 tuloksien perusteella järven veden laatu voitaisiin luokitella tyydyttävän tasolle (kokonaisfosforipitoisuus <50µg/l) pienvesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan.