Lampisträsket (95.110.1.025)

2 550 m <br />

Lampisträsket on keskikokoinen järvi Pohjoinen Saaristomeri (95) -päävesistössä. Se sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa ja kuuluu Varsinais-Suomen ELYn ympäristövastuualueeseen.

Järvi

Nimi: Lampisträsket
Järvinumero: 95.110.1.025
Vesistöalue: Turun rannikkoalue (95.11)
Päävesistö: Pohjoinen Saaristomeri (95)

Perustiedot

Pinta-ala: 14,14 ha
Syvyys:
Keskisyvyys:
Tilavuus:
Rantaviiva: 2,55 km2 550 m <br />
Korkeustaso:

Hallinnolliset alueet

Kunta: Parainen
Maakunta: Varsinais-Suomen maakunta
ELY-keskus: Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue:

Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.

Keskustelut

Järven keskustelusivu

Uusimmat havainnot

Ei tuoreita havaintoja

Tallenna omat havaintosi Havaintolähetillä

 Viranomainen

 Asiantuntija

 Kokenut

 Käyttäjä

Kirjautuneena voit lisätä kohteita

Järven erityispiirteet

Lampisträsket sijaitsee Paraisten kaupungin koillisosassa Ålönsaarella Varsinais-Suomen maakunnassa. Järvi kuuluu vesistöalueeltaan Turun rannikkoalueeseen ja päävesistöltään Pohjoiseen Saaristomereen. Lampisträsket ja läheinen järvi, Gräggböle träsket, ovat yhteydessä toisiinsa valtaojan kautta, missä virtaus kulkee Lampisträsketiltä Gräggböle träsketiin.

Lampisträsket on rehevä järvi, jonka itäpäässä on pieni metsäinen saari. Järven pinta-ala on noin reilu 14 hehtaaria. Rantaviivaa järvellä on noin 2,5 kilometriä. Lampisträsket on hyvin matala ja sen keskisyvyys on alle 0,8 metriä. Järven lounaispohjukka on 0,4 metriä syvä ja syvinkin kohta on vain noin 2 metriä syvä.

Lampisträsket kuuluu kahden muun läheisen järven, Gräggböle träsketin ja Mustfinn träsketin, lisäksi Mustfinnträsketin Natura-alueeseen. Lampisträsketin linnusto on monipuolinen ja varsinkin alueella esiintyvät rantakanat ja ruovikkolajit nostavat järven suojeluarvoa.

Historia

Lampisträsketin kaltaiset rehevät järvet kehittyvät jo luontaisesti hitaan prosessin kautta kohti luhtaista suota, mutta myös ihmisellä on ollut merkittävä vaikutus järven kehitykseen ja nykyiseen tilaan. Järven pintaa laskettiin 1930-luvulla, jonka takia järven rehevöitymisprosessi nopeutui ja järvi on nykyisin hyvin matala ja rehevöitynyt.

Monin paikoin Lampisträsketiä ympäröivät viljelysmaat ulottuivat rantaan saakka, mikä tietysti lisäsi järven ravinnekuormitusta. Myös läheisten asutuksien jätevedet ovat rehevöittäneet järveä. Järven vettä käytettiin aikoinaan karjan juomavetenä sekä sillä kasteltiin peltoja ja puutarhoja.

Järven vedenpinta laski lupaehtoja alemmaksi laskuojien liiallisen syvyyden vuoksi ja järvi oli uhassa kuivua kokonaan. Kuivumisen estämiseksi järven laskuojan suulle rakennettiin pato vuonna 1972. Niin sanottu settipato korjattiin Turun vesi- ja ympäristöpiirin toimesta vuonna 1988.

Lampisträsketin rannat olivat vielä 1960-luvulla huomattavasti avoimempia. Rantoja laidunnettiin lehmillä ja muulla karjalla. Vielä 1990-luvun puolivälissä järven rantaluhtia laidunsivat lampaat. Järven nykyinen mataluus, kaivetut ojat ja pato, laidunnuksen loppuminen ja myös yleinen rehevöitymiskehitys ovat muuttaneet Lampisträsketin rantaluhtia ja vesialueita. Kasvillisuuden siirtyminen kohti järven keskustaa pienentää järven avovesitilaa vuosi vuodelta.

Nykytila

Lampisträsket on rehevyystasoltaan erittäin rehevä ja sen vedenväri on erittäin ruskeaa. Pitkään jatkunut ravinne- ja kiintoainekuormitus on kasannut järven pohjaan ravinnerikkaan sedimentin, joka happitilanteen heikentyessä aiheuttaa järven sisäistä kuormitusta. Järven ravinnepitoisuus vaihtelee huomattavasti vuosittain ja vuodenajoittain, mutta Lampisträsketin fosfori- ja typpipitoisuudet ylittävät kaikille järvityypeille esitetyt ekologisen hyvän tilan vedenlaadun luokkarajat. Ravinteet ovat pääosin liuenneessa muodossa eli fosfaattina ja ammoniumtyppenä.

Kesäisin Lampisträsketissä on lähes vuosittain havaittu hapen ylikyllästystä, jota selittää järven planktonlevien ja kasvien runsastuottoisuus. Pohjan hajoava kasviaines kuluttaa kuitenkin järven pohjaveden happea. Lampisträsketissä on todettu esiintyvän talvisin hapenvajausta, joka aiheuttaa joskus kalakuolemia.

Lampisträsketin veden happamuus on neutraali pH:n ollessa noin 6,8. Kesällä järven pH-arvot ovat olleet ajoittain korkealla (7,8–9,4). Kalkkipitoinen kallioperä aiheuttaa järven vesiin korkean alkaliteetin eli kyvyn vastustaa pH-muutoksina. Vuonna 2013 järven alkaliteettiluku oli noin 10-kertainen verrattuna tyypillisiin suomalaisiin järviin.

Suojelu ja hoito

Lampisträsketin alue (noin 26 hehtaaria) kuuluu Mustfinnträsketin Natura-alueeseen, joka muodostuu kolmesta lähekkäisestä pikkujärvestä (Lampisträsket, Gräggböle träsket ja Mustfinn träsket). Mustfinnträsketin alue on liitetty Natura 2000 -verkostoon sekä lintudirektiivin (SPA-alue) että luontodirektiivin (SCI-alue) perusteella. Natura-alueen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulailla. Lampisträsket kuuluu myös valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan.

Vuoden 2013 Mustfinnträsketin Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelmassa alueiden hoitotoimenpiteiksi ehdotettiin seuraavaa: laidunalueiden peruskunnostus, laidunnus ja/tai niitto, puiden ja pensaiden raivaus, ojien täyttö tai patoaminen, vedenpinnan nosto, patorakenteet ja laskuojat, vesikasvillisuuden poisto, teho- ja hoitokalastus ja pienpetopyynti.

Kalat, linnut ja muu vesiluonto

Linnusto

Lampisträsket on pienestä pinta-alastaan huolimatta edelleen kohtalaisen hyvä lintujärvi. Vuonna 2011 Lampisträsketin pesimälinnusto muodostui 19 lajista. Järvellä pesii useita vesilintulajeja kuten sinisorsa, lapasorsa, tavi, puna- ja tukkasotka, telkkä ja mustakurkku-uikku. Kahlaajista järvellä pesii punajalkaviklo, taivaanvuohi ja rantasipi. Järvellä pesii myös kalalokki ja kalatiira. Järviruokokasvustojen varpulintulajeista runsaimmat ovat ruokokerttunen ja pajusirkku. Lampisträsketin rantametsissä pesii myös satakieliä ja pikkutikka.

Lampisträsket ei ole kovin merkittävä kevät- ja syysmuutonaikainen lintujen levähdyspaikka. Ainoastaan sorsalintujen levähtäjämäärät ovat hieman suurempia. Runsaimpia järven levähtäjiä ovat haapana ja tavi. Vuoden 2011 selvityksen mukaan Lampisträsketin tärkeimmät levähdysalueet sijoittuvat järven länsi- ja itäpohjukoihin ja keväällä myös järven pohjoisrannalle