Ero sivun ”Pyhäjärvi (35.211.1.001)” versioiden välillä
| Rivi 54: | Rivi 54: | ||
Pyhäjärven pohjoisosassa fosforipitoisuus on pysynyt tavoitearvon alapuollella. Myös klorofyllipitoisuus on hyvästä vedenlaadusta kertovaa maksimipitoisuutta alhaisempi eikä voimakkaita leväkukintoja ei ole esiintynyt. Eteläosan Sakaselällä sekä fosforin- että klorofyllipitoisuuksien tavoitearvot ylittyvät reilusti. Alueet, joilla veden vaihtuvuus on parempi, myös fosforin ja klorofyllin pitoisuudet ovat alhaisemmat. Eteläosan Sorvanselkä on rehevyystasoltaan ainoastaan hiukan pohjoisosan Lehtisaarta korkeampi. Kirkkojärven klorofyllipitoi-suus on Sorvanselän tasoa ja fosforipitoisuus hieman korkeampi. Alhonselän ja Hulauksen lahtialueet ovat Pyhäjärven rehevimpiä alueita. Heinälahdella ja Narvalahdella esiintyy korkean fosforipitoisuuden lisäksi voimakkaita leväkukintoja. Tavoitepitoisuudet sekä fosforin että klorofyllin kohdalla ylittyvät reilusti.<br /> | Pyhäjärven pohjoisosassa fosforipitoisuus on pysynyt tavoitearvon alapuollella. Myös klorofyllipitoisuus on hyvästä vedenlaadusta kertovaa maksimipitoisuutta alhaisempi eikä voimakkaita leväkukintoja ei ole esiintynyt. Eteläosan Sakaselällä sekä fosforin- että klorofyllipitoisuuksien tavoitearvot ylittyvät reilusti. Alueet, joilla veden vaihtuvuus on parempi, myös fosforin ja klorofyllin pitoisuudet ovat alhaisemmat. Eteläosan Sorvanselkä on rehevyystasoltaan ainoastaan hiukan pohjoisosan Lehtisaarta korkeampi. Kirkkojärven klorofyllipitoi-suus on Sorvanselän tasoa ja fosforipitoisuus hieman korkeampi. Alhonselän ja Hulauksen lahtialueet ovat Pyhäjärven rehevimpiä alueita. Heinälahdella ja Narvalahdella esiintyy korkean fosforipitoisuuden lisäksi voimakkaita leväkukintoja. Tavoitepitoisuudet sekä fosforin että klorofyllin kohdalla ylittyvät reilusti.<br /> | ||
Pyhäjärven pohjoisosan happitilanne on parempi kuin muun järven. Sakaselällä ja Sorvanselällä esiintyy säännöllisesti happikatoa (noin 0 mg/l) pohjanläheisessä vedessä ja Narvanlahdella ja Heinälahdella leväkukinnot ovat niin voimakkaita, että pinnanläheisessä vedessä esiintyy hapen ylikyllästystä. Kirkkojärvellä vedenvaihtuvuus on on nopeaa, minkä takia happitilanne on hyvä koko vesipatsaassa vuoden ympäri. Pohjoisosan Lehtisaarella happitilanne on pääasiallisesti hyvä, ainoastaan happivajetta (alle 5 mg/l) voi joskus esiintyä pohjanläheisessä vedessä. <br /> | Pyhäjärven pohjoisosan happitilanne on parempi kuin muun järven. Sakaselällä ja Sorvanselällä esiintyy säännöllisesti happikatoa (noin 0 mg/l) pohjanläheisessä vedessä ja Narvanlahdella ja Heinälahdella leväkukinnot ovat niin voimakkaita, että pinnanläheisessä vedessä esiintyy hapen ylikyllästystä. Kirkkojärvellä vedenvaihtuvuus on on nopeaa, minkä takia happitilanne on hyvä koko vesipatsaassa vuoden ympäri. Pohjoisosan Lehtisaarella happitilanne on pääasiallisesti hyvä, ainoastaan happivajetta (alle 5 mg/l) voi joskus esiintyä pohjanläheisessä vedessä. <br /> | ||
| − | Pyhäjärven etelä- ja pohjoisosissa suoritettiin koekalastuksia vuonna 2012. Saaduissa kaloissa ei havaittu haitallisten aineiden suositusarvojen ylityksiä. | + | Pyhäjärven etelä- ja pohjoisosissa suoritettiin koekalastuksia vuonna 2012. Saaduissa kaloissa ei havaittu haitallisten aineiden suositusarvojen ylityksiä. |
| − | |||
[[Tiedosto:Pyhäjärvi,_1.jpg|700px|left|]] | [[Tiedosto:Pyhäjärvi,_1.jpg|700px|left|]] | ||
<small>Kokonaisfosforin pitoisuus (μg/l) veden pintakerroksessa (0-2 m) Pyhäjärven Heinälahdella, Narvanlahdella, Sakaselällä ja Lehtisaarella kasvukauden keskiarvona v. 1990-2014. Heinälahti ja Narvanlahti ovat tyypitelty mataliksi humusjärviksi (Mh), jossa hyvän vedenlaadun saavuttamiseksi kokonaisfosforin pitoisuuden tulee olla alle 40 μg/l. Sakaselällä (suuri humusjärvi) pitoisuuden tulee olla alle 25 μg/l ja Lehtisaarella (keskisuuri humusjärvi) alle 28 μg/l.</small> | <small>Kokonaisfosforin pitoisuus (μg/l) veden pintakerroksessa (0-2 m) Pyhäjärven Heinälahdella, Narvanlahdella, Sakaselällä ja Lehtisaarella kasvukauden keskiarvona v. 1990-2014. Heinälahti ja Narvanlahti ovat tyypitelty mataliksi humusjärviksi (Mh), jossa hyvän vedenlaadun saavuttamiseksi kokonaisfosforin pitoisuuden tulee olla alle 40 μg/l. Sakaselällä (suuri humusjärvi) pitoisuuden tulee olla alle 25 μg/l ja Lehtisaarella (keskisuuri humusjärvi) alle 28 μg/l.</small> | ||
Versio 21. lokakuuta 2015 kello 09.46
Järvi
Nimi: Pyhäjärvi
Järvinumero: 35.211.1.001
Vesistöalue: Pyhäjärven lähialue (35.211)
Päävesistö: Kokemäenjoki (35)
Perustiedot
Pinta-ala: 12 160,5 ha
Syvyys: 50,16 m
Keskisyvyys: 5,5 m
Tilavuus: 668 658 000 m³0,669 km³ <br />668 658 000 000 l <br />
Rantaviiva: 450,27 km450 270 m <br />
Korkeustaso: 77,2 m
Hallinnolliset alueet
Kunta: Vesilahti, Tampere, Lempäälä, Nokia, Pirkkala
Maakunta: Pirkanmaan maakunta
ELY-keskus: Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue: Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalue
Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.
Pyhäjärvi (35.211.1.001)/Valtakunnallinen sinileväseuranta (Kranstolppa)
12. kesäkuu 2018 16:00
Ei levää
Järven erityispiirteet
Pyhäjärvi on Kokemäenjoen vesistöalueen keskusjärvi Tampereen eteläpuolella Pirkanmaan maakunnassa. Järven ala 121,6 km². Suomen järvien suuruustilastossa se on sijalla 39. Keskisyvyys on 5,5 metriä ja suurin syvyys 50 metriä.
Pyhäjärveen laskevat Näsijärven reitin (7 642 km²) vedet Tammerkosken kautta ja Vanajaveden reitin (8 641 km²) vedet Kuokkalankosken ja Lempäälän kanavan kautta. Koko valuma-alueen ala on 17 073 km² ja järvisyys 14,2 %. Pyhäjärvi laskee Nokianvirran eli Emäkosken kautta Kuloveteen.
Saaria on 295. Suurimmat ovat Luoto (82 ha) ja Vapalo (59 ha). Kaivannonselän ja Saviselän välissä sijaitseva Luoto kulkee lähes kannaksena järven poikki.
Vedenkorkeus ja virtaama
Pyhäjärven vedenkorkeutta mitattiin Pyynikin asteikolla vuosina 1878–1995. Keskivedenkorkeus oli tämän jakson aikana N60 + 77,09 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu oli 102 cm. Ylin vedenkorkeus N60 + 79,52 m (NN + 79,30 m) on havaittu kesäkuussa 1899 ja alin vedenkorkeus N60 + 75,92 m (NN + 75,70 m) maaliskuussa 1981. Vuoden 1899 tulvalla Pyhäjärvi nousi rajummin kuin mikään muu silloin havaittu Suomen järvi, peräti 264 cm.
Vuonna 1996 Pyynikin vedenkorkeuden havaintoasema lopetettiin. Vedenkorkeuden mittaus aloitettiin Nokialla vuonna 1962 Pyhäjärven säännöstelyn myötä. Tällä säännöstellyllä jaksolla keskivedenkorkeus on ollut N60 + 77,09 m (NN + 76,87 m). Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 97 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60 + 77,43 m (NN + 77,21 m) ja alin N60 + 75,97 m (NN + 75,75 m), joten äärivaihtelu on ollut 146 cm.
Pyhäjärven lähtövirtaamia Nokialta on SYKEn rekisterissä vuodesta 1939. Keskivirtaama on ollut 137 m³/s, keskiylivirtaama 136 m³/s ja keskialivirtaama 14 m³/s. Äärivirtaamat ovat olleet 419 m³/s (tammikuussa 1975) ja 0,0 m³/s.
Säännöstely
Pyhäjärveä on säännöstelty vuodesta 1962 PVO-Vesivoima Oy:n omistamalla Melon voimalaitospadolla Nokialla. Säännöstely on vuorokausisäännöstelyä eli ns. lyhytaikaissäännöstelyä eli ns. lyhytaikaissäännöstelyä, jolloin juoksutusta muutetaan lyhyellä aikajänteellä. Tällainen säännöstely aiheuttaa vedenkorkeuden sahaamisen ylös ja alas, mikä näkyy voimakkaimpana vedenkorkeuden vaihteluna Melon voimalaitoksen läheisyydessä kapeilla uoman osuuksilla.
Suurin säännöstelyväli vuoden aikana on 1,55 m ja suurin säännöstelytilavuus 195 milj.m³. Vuosisäännöstelyä ei kuitenkaan toteuteta niin voimakkaana kuin lupaehdot sallisivat. Erityisesti ajankohdan alimmat vedenkorkeudet ovat selvästi luvan alarajaa ylemmällä tasolla.
Merkittävin vaikutus säännöstelyllä on ollut talvinen vedenkorkeuden lasku, tulvakorkeuksien selvä aleneminen sekä kesäkauden vedenpinnan vakaus. Talvisen vedenpinnan laskun tavoitteena on tehdä tilaa keväisille lumen sulamisvesille sekä tuottaa energiaa energiantarpeen ollessa suurimmillaan. Talvinen vedenkorkeuden alentaminen on siirtänyt alimpien vedenkorkeuksien esiintymisen syksystä huhtikuuhun. Vuoden alimmat vedenkorkeudet ovat pysyneet lähes ennallaan, mutta ylin havaittu tulvakorkeus on alentunut lähes 90 cm:llä. Tämän seurauksena vedenkorkeuden vaihteluväli on supistunut merkittävästi.
| Säännöstelty ajanjakso 1962–2008 | Säännöstelyä edeltävä ajanjakso 1911–1962 | |
|---|---|---|
| Pyhäjärven keskimääräinen lähtövirtaama | 142 m³/s | 130 m³/s (1939–1961) |
| Pyhäjärven pienin lähtövirtaama | 0 m³/s | ei luotettavaa tietoa |
| Pyhäjärven suurin lähtövirtaama | 419 m³/s | 400 m³/s (1939–1961) |
| Pyhäjärven keskimääräinen vedenkorkeus | NN + 76,87 m | NN + 76,79 m |
| Pyhäjärven keskimääräinen vedenkorkeus kesäkuukausina (1.6.-31.8.) | NN + 77,03 m | NN + 77,03 m |
| Pyhäjärven alin vedenkorkeus | NN + 75,92 m | NN + 75,95 m |
| Pyhäjärven ylin vedenkorkeus | NN + 77,19 m | NN + 78,06 m |
| Keskimääräinen vedenkorkeusero yhden vuoden aikana | 0,93 m | 0,90 m |
| Pienin vedenkorkeusero yhden vuoden aikana | 0,60 m (v. 1971) | 0,43 m (v. 1935) |
| Suurin vedenkorkeusero yhden vuoden aikana | 1,25 m (v. 1981) | 1,54 m (v. 1922) |
Jäähavainnot
Jäätymis- ja jäänlähtöhavaintoja on vuodesta 1891 alkaen Pyynikiltä. Ne päättyivät vuonna 1995 vedenkorkeushavaintojen päätyttyä. Havaintoja puuttuu jonkin verran 1890-luvulta sekä 1920- ja 1930-luvuilta. Varhaisin jäätyminen on ollut 2. marraskuuta vuonna 1941, myöhäisin 29. tammikuuta 1930. Jäänlähdön ääripäivät ovat olleet 16. huhtikuuta 1921 ja 27. toukokuuta 1941.
Nykytila ja suojelu
Pyhäjärvi jaetaan neljään eri vesimuodostumaan: pohjoinen (25 km²), etelä (80 km²), Hulaus (5 km²) ja Alhonselkä (10 km²). Näistä Hulaus ja Alhonselkä on luokiteltu mataliksi humusjärviksi (Mh), etelä-osa suureksi humusjärveksi (Sh) ja pohjoisosa keskisuureksi humusjärveksi (Kh). Vedenlaatu eri alueiden välillä vaihtelee suuresti. Hulaus ja Ahonselkä on luokiteltu ekologiseen luokkaan välttävä kun taas eteläosan tila on tyydyttävä ja pohjoisosan hyvä. Pohjoisosan vedet laskevat vähäravinteisesta ja hyvän vedenlaadun omaavasta Näsijärvestä, minkä takia vedenlaatu on selvästi muita alueita parempi. Eteläosassa maatalouden kuormitus on selvästi suurempaa, mikä yhdessä jätevedenpuhdistamojen ja Vanajaveden runsasravinteisempien vesien kanssa nostaa ravinnetason selvästi pohjoisosaa korkeammaksi. Lisäksi lahtialueet, joilla vedenvaihtuvuus on pääaltaita heikompaa, ovat selvästi pää-altaita rehevämpiä.
Pyhäjärven pohjoisosassa fosforipitoisuus on pysynyt tavoitearvon alapuollella. Myös klorofyllipitoisuus on hyvästä vedenlaadusta kertovaa maksimipitoisuutta alhaisempi eikä voimakkaita leväkukintoja ei ole esiintynyt. Eteläosan Sakaselällä sekä fosforin- että klorofyllipitoisuuksien tavoitearvot ylittyvät reilusti. Alueet, joilla veden vaihtuvuus on parempi, myös fosforin ja klorofyllin pitoisuudet ovat alhaisemmat. Eteläosan Sorvanselkä on rehevyystasoltaan ainoastaan hiukan pohjoisosan Lehtisaarta korkeampi. Kirkkojärven klorofyllipitoi-suus on Sorvanselän tasoa ja fosforipitoisuus hieman korkeampi. Alhonselän ja Hulauksen lahtialueet ovat Pyhäjärven rehevimpiä alueita. Heinälahdella ja Narvalahdella esiintyy korkean fosforipitoisuuden lisäksi voimakkaita leväkukintoja. Tavoitepitoisuudet sekä fosforin että klorofyllin kohdalla ylittyvät reilusti.
Pyhäjärven pohjoisosan happitilanne on parempi kuin muun järven. Sakaselällä ja Sorvanselällä esiintyy säännöllisesti happikatoa (noin 0 mg/l) pohjanläheisessä vedessä ja Narvanlahdella ja Heinälahdella leväkukinnot ovat niin voimakkaita, että pinnanläheisessä vedessä esiintyy hapen ylikyllästystä. Kirkkojärvellä vedenvaihtuvuus on on nopeaa, minkä takia happitilanne on hyvä koko vesipatsaassa vuoden ympäri. Pohjoisosan Lehtisaarella happitilanne on pääasiallisesti hyvä, ainoastaan happivajetta (alle 5 mg/l) voi joskus esiintyä pohjanläheisessä vedessä.
Pyhäjärven etelä- ja pohjoisosissa suoritettiin koekalastuksia vuonna 2012. Saaduissa kaloissa ei havaittu haitallisten aineiden suositusarvojen ylityksiä.
Kokonaisfosforin pitoisuus (μg/l) veden pintakerroksessa (0-2 m) Pyhäjärven Heinälahdella, Narvanlahdella, Sakaselällä ja Lehtisaarella kasvukauden keskiarvona v. 1990-2014. Heinälahti ja Narvanlahti ovat tyypitelty mataliksi humusjärviksi (Mh), jossa hyvän vedenlaadun saavuttamiseksi kokonaisfosforin pitoisuuden tulee olla alle 40 μg/l. Sakaselällä (suuri humusjärvi) pitoisuuden tulee olla alle 25 μg/l ja Lehtisaarella (keskisuuri humusjärvi) alle 28 μg/l.
Klorofylli a:n pitoisuus (μg/l) veden pintakerroksessa (0-2 m) Pyhäjärven Heinälahdella, Narvanlahdella, Sakaselällä ja Lehtisaarella kasvukauden keskiarvona v. 1990-2014. Hyvän vedenlaadun saavuttamiseksi klorofylli a:n pitoisuuden tulee olla Heinälahdella ja Narvanlahdella alle 20 μg/l ja Sakaselällä ja Lehtisaarella alle 11 μg/l.
