Kukkia (35.781.1.002)
Kukkia on iso järvi Kokemäenjoki (35) -päävesistössä.
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
| Rivi 42: | Rivi 42: | ||
==Aiheesta muualla== | ==Aiheesta muualla== | ||
[http:// | * [http://www.kukkialle.fi/kukkiajarvi/ Kukkiajärvi] | ||
* [https://fi.wikipedia.org/wiki/Kukkia Wikipedia: Kukkia] | |||
* [http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet/Kukkiajarvi(6299) Natura 2000 -verkosto: Kukkia] | |||
Versio 22. lokakuuta 2015 kello 09.30
Keskustelut
Uusimmat havainnot
Ei tuoreita havaintoja
Kuvat
Järven erityispiirteet
Kukkia on Kokemäenjoen vesistön Hauhon reittiin kuuluva järvi Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen maakunnissa. Järven ala on 43,9 km², Suomen järvien pinta-alatilastossa se on sijalla 89. Keskisyvyys on 5,2 m ja suurin syvyys (ns. Kauniskallion hauta) 35 m.
Kukkiajärvi on puhdasvetinen, karu järvi. Kukkiassa on useita salmia, lahtia, selkiä, niemiä sekä saaria ja luotoja. Järven suurin saari on Evinsalo. Toiseksi suurimmasta saaresta, Iso-Vekunasta, löytyy harvinaisia orkideoja ja osa saaresta kuuluukin lehtojensuojeluohjelmaan. Suurin avoin vesialue on noin kahden neliökilometrin kokoinen Lehtisaarenselkä järven kaakkoisosassa. Kukkiajärven seutu on erittäin suosittua mökkeily- ja virkistyskalastusaluetta. Järveltä löytyy niin sileitä kallioita kuin reheviä rantojakin. Kasvillisuus vaihtelee karusta menniköstä aina vehreisiin lehtometsiin. Jääkauden aikaiset siirtolohkareet ovat yleinen näky Kukkialla.
"Sata saarta nimellistä, sata nimetöntä." Todellisuudessa Kukkiassa on saaria ja luotoja yli 400, joista suurin on Evinsalo, 170 ha. Sinne on tieyhteys. Suurin vailla tieyhteyttä oleva saari on Iso-Vekuna, 62 ha.
Vedenkorkeus ja virtaama
Kukkian vedenkorkeutta on mitattu vuodesta 1911. Keskivedenkorkeus on tämän jakson aikana ollut N60+ 86,60 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 55 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+ 87,24 m (toukokuussa 1988) ja alin N60+ 86,05 m (syyskuussa 1940), joten äärivaihtelu on ollut 119 cm.
Valuma-alueen ala on järvi mukaan lukien 868 km², josta vettä 22 %. Kaksi kolmasosaa tulovirtaamasta valuu Kukkiaan Kuohijärven reitiltä lyhyen Kuohijoen kautta; vedenkorkeuseroa järvien välillä on vain muutama sentti. Muut järveen laskevat joet ovat pieniä. Kukkia laskee lounaiskulmastaan lähes samassa tasossa olevien pienten järvien, Vuollekeskisen ja Vihajärven, kautta Iso-Roineeseen. Keskimääräinen menovirtaama on 6,0 m3/s.
Virtaamahavaintoja on Kukkian luusuasta vuosilta 1911–1933 ja vuodesta 1992 lähtien. Keskivirtaama on ollut 6,3 m3/s, keskiylivirtaama 12,2 m3/s ja keskialivirtaama 3,1 m3/s. Äärivirtaamat ovat olleet 19,3 m3/s (kesäkuussa 1995) ja 1,54 m3/s (maaliskuussa 2003).
Jäähavainnot
Jäätymis- jäänlähtöhavaintoja on talvesta 1911–1912 alkaen ja havainnot jatkuvat edelleen. Varhaisin jäätyminen on ollut 26. lokakuuta vuonna 1992, myöhäisin 28. tammikuuta 1930 ja 2008. Jäänlähdön ääripäivät ovat olleet 15. huhtikuuta 1921 ja 26. toukokuuta 1941.
Jäänpaksuushavaintoja on SYKEn rekisterissä jaksolta 1961–1999. Jään keskimääräinen talvikautinen maksimipaksuus on ollut 50 cm, koko jakson ennätyspaksuus 74 cm maaliskuulta 1981.
Nykytila ja suojelu
Kukkia on kirkasvetinen ja suhteellisen karu järvi, jonka ekologinen luokitus on hyvä. Hyvään ekologiseen tilaan vaadittava klorofyllin enimmäispitoisuus (7 μg/l) on ylittynyt Läyliän alueella neljästä näytteenottokerrasta kahdella (2005-2011). Fosforin kohdalla tavoitearvo (18 μg/l) on ylittynyt Läyliässä viisi kertaa, joista kolme on ollut maaliskuussa eli kasvukauden ulkopuolella ja kaksi elokuussa eli kasvukauden aikana. Muilla näytteenottopaikoilla tavoitearvot eivät ole ylittyneet. Karvoluodon lähellä fosforin pitoisuus on hieman Uritunselkää korkeampi, mutta molemmilla pitoisuudet ovat kokonaisuudessaan alhaiset. Läyliä on muita alueita rehevämpi todennäköisesti siksi, että siihen laskee rehevän Rautajärven (fosfori 28 μg/l ja klorofylli 15 μg/l) vedet.
Kukkian pohjanläheisen veden happitilanne vaihtelee alueittain. Päällysveden tila on kaikilla alueilla hyvä ympäri vuoden. Matalilla alueilla, kuten Rajalanniemi (6 m) ja Mustilahti (2 m) happitilanne on hyvä koko vesipatsaassa vuoden ympäri. Syvemmillä alueilla kuten Karvoluodon lähistö (27 m), Uritunselkä (18 m) ja Läyliä (16 m) happipitoisuus laskee pohjanläheisessä vedessä lähelle nollaa loppukesästä ja -talvesta. Happea kuluttaa syvänteiden pohjalle kertyvän orgaanisen aineksen hajotus. Syvänteet ovat myös lämpötilakerrostuneita kun taas matalat alueet, kuten Mustilahti eivät kerrostu, vaan vesi pääsee sekoittumaan heikkojenkin tuulten vaikutuksesta. Kerrostuneiden alueiden vesi sekoittuu syksyllä vesien jäähdyttyä ja keväällä jäiden lähdettyä.
Kokonaisfosforin pitoisuus (μg/l) veden pintakerroksessa (1 m) Kukkian Uritunselällä, Läyliässä ja Karvoluodon lähellä v. 1994-2014. Kukkia on tyypitelty suureksi vähähumuksiseksi järveksi (SVh), jossa hyvän vedenlaadun saavuttamiseksi kasvukauden kokonaisfosforin pitoisuuden tulee olla alle 18 μg/l.
Klorofylli a:n pitoisuus (μg/l) veden pintakerroksessa (0-2 m) Kukkian Uritunselällä, Läyliässä ja Karvoluodon lähellä kasvukauden aikana v. 2003-2014. Kukkia on tyypitelty suureksi vähähumuksiseksi järveksi (SVh), jossa hyvän vedenlaadun saavuttamiseksi klorofylli a:n pitoisuuden tulee olla alle 7 μg/l.
Järvi on osittain rantojensuojeluohjelman kohde. Maanomistajan hakemuksesta alueelle on perustettu yksityinen luonnonsuojelualue. Pirkanmaan seutukaavassa on SL1-merkintä rantojensuojeluohjelman alueella. Suojelun toteutuskeino rantojensuojeluohjelma alueella on luonnonsuojelulaki. Muualla suojelun kohteena ainoastaan Kukkiajärven vesialue, jonka suojelu perustuu vesilakiin. Suojelun toteuttamisessa sovelletaan myös rakennuslakia.
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Alueella esiintyviä lintudirektiivin eli luonnonvaraisten lintujen suojelusta (79/409/ETY) annetun direktiivin liitteen I mukaisia lintulajeja ovat : kalatiira, kuikka
