Ero sivun ”Sääksjärvi (23.097.1.002)” versioiden välillä
Rivi 14: | Rivi 14: | ||
Sääksjärven vesi on suhteellisen puhdasta, happitilanne on hyvä ja näkösyvyys suuri. | Sääksjärven vesi on suhteellisen puhdasta, happitilanne on hyvä ja näkösyvyys suuri. | ||
− | |||
− | |||
Sääksjärven alueesta iso osa kuuluu Kalkkilammin - Sääksjärven Natura-alueeseen. | Sääksjärven alueesta iso osa kuuluu Kalkkilammin - Sääksjärven Natura-alueeseen. |
Versio 31. tammikuuta 2014 kello 08.55
Järvi
Nimi: Sääksjärvi
Järvinumero: 23.097.1.002
Vesistöalue: Mätäjoen valuma-alue (23.097)
Päävesistö: Karjaanjoki (23)
Perustiedot
Pinta-ala: 260,02 ha
Syvyys:
Keskisyvyys:
Tilavuus:
Rantaviiva: 10,35 km10 350 m <br />
Korkeustaso: 99,8 m
Hallinnolliset alueet
Kunta: Nurmijärvi (kunta), Hyvinkää
Maakunta: Uudenmaan maakunta
ELY-keskus: Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue: Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalue
Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.
Järven erityispiirteet
Suomessa on 17 Sääksjärveä, Nurmijärven Sääksjärvi (2,6 km²) on niistä neljänneksi suurin. Ylivoimainen ykkönen (33,2 km²) sijaitsee Kokemäenjoen sivujoen, Kauvatsanjoen alueella, seuraavaksi suurin on Vimpelin Sääksjärvi (3,0 km²).
Sääksjärven pinta-ala on 260 ha (2,6 km²), Järven valuma-alueen, eli sadealueen koko on n. 600 ha (6 km²). Järven keskisyvyys on pinnankorkeudesta riippuen 4-5 m., syvin kohta vastaavasti 7,5-8,5 m. Sääksjärvi on yksi Etelä-Suomen kirkasvetisimmistä järvistä, näkösyvyys on keväällä - alkukesästä 5-6 m.
Sääksjärvi on syvyyssuhteiltaan laakea: suurin osa järven pinta-alasta on noin neljän metrin syvyistä. Järven syvin kohta on noin kahdeksan metriä. Hydrograafinen toimisto teki järvestä syvyyskartan vuonna 1927. Luotaus tapahtui jäältä; kaikkiaan tehtiin 758 reikää.
Sääksjärvi on hydrologisesti mielenkiintoinen järvi sikäli, että sillä ei ole lasku-uomaa laisinkaan. Kyseessä on todennäköisesti Suomen suurin järvi, jolla ei ole laskujokea. Sääksjärven vedet purkautuvat suotautumalla Salpausselän läpi Vantaanjoen ja Karjaanjoen vesistöihin. Sääksjärvi on siis bifurkoiva, eli kahteen vesistöön laskeva järvi.
Se on merkitty kuuluvaksi Karjaanjoen latvoilla olevan Mätäjoen (valuma-alue 41 km²) vesistöön, mutta uomayhteyttä on turha kartalta etsiä. Vesi poistuu järvestä vain maanalaisia reittejä – sekä tietysti haihtumalla.
Sääksjärven vesi on suhteellisen puhdasta, happitilanne on hyvä ja näkösyvyys suuri.
Sääksjärven alueesta iso osa kuuluu Kalkkilammin - Sääksjärven Natura-alueeseen.
Järvessä on pienehkö saari, Mustasaari (0,26 ha).
Vedenkorkeus ja jäähavainnot
Sääksjärven vedenkorkeutta mittasi Nummela-sanatorio vuosina 1905–1918 ja Röykän ilmastoasema 1914–1922.Vuodesta 1960 tämä toiminta jatkui geofysikaalisessa observatoriossa järven eteläpäässä (Jääksjärvi-esite 2004, Matti Kivinen).
Vuodesta 1960 alkavan havaintojakson keskivedenkorkeus on ollut N60+99,39 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut vain 30 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+100,03 m (toukokuussa 1985) ja alin N60+98,70 m (lokakuussa 1922), joten äärivaihtelu on ollut 133 cm. Vedenkorkeushavainnoissa on hieman epävarmuutta.
Järven pinnakorkeuden pitkän ajan vuosikeskiarvo on 99,8 mmpy ja se on vaihdellut 1960- 2010 havaintojaksolla siten, että alimmillaan vuoden keskiveden korkeus on ollut 98,7 mmpy ja korkeimmillaan 99,9 mmpy. Vuoden sisällä järven pinnakorkeus vaihtelee 20- 80 cm: Ylin havaittu pinnankorkeus on ollut 100,03 mmpy ( huhtikuu 1999) ja alin 98,64 mmpy ( lokakuu 1976).
Jäätymis- ja jäänlähtöhavaintoja on talvesta 1959–1960 alkaen Havaintopaikka on geofysikaalisen observatorion kupeessa, näköpiiri kattaa lähes koko järven. Varhaisin jäätyminen on ollut 4. marraskuuta 1970, myöhäisin 12. tammikuuta 2007. Jäänlähdön ääripäivät ovat olleet 5. huhtikuuta 1990 ja 14. toukokuuta 1985.
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Sääksjärven kalastoon kuuluu siika, ahven, hauki ja made. Järveen on istutettu myös ankeriasta, kirjolohta ja järvitaimenta, joiden kanta on sittemmin taantunut. Järven kalalajeista mainittakoon myös kymmenpiikki (Pungitius pungitius), joka on relikti ajoilta, jolloin järvi on ollut yhteydessä muinaiseen Balttian jääjärveen.
Maininnan arvoinen on Sääksjärvestä v. 1958 saatu ahven, joka painoi 2 kg 300 g, pituus 50 cm. Ahvenesta lähetettiin suomunäyte silloisen Maataloushallituksen Kalataloudelliseen tutkimustoimistoon, jossa kalastusbiologi arvioi ahvenen iäksi 13-15 vuotta, mutta totesi kyseisen ahvenen olleen "verrattain nopekasvuinen".
Sääksjärvellä pesiviä lintulajeja on haapana, tavi, sinisorsa, tukkasotka, telkkä, isokoskelo, tukkakoskelo, kalalokki, harmaalokki, naurulokki, kalatiira ja rantasipi.
Ei-pesiviä, mutta järvellä ruokailemassa käyviä lajeja on kuikka ja kalasääksi
Asutus ja vesistön käyttötavat
Sääksjärvi sijaitsee Nurmijärven ja Hyvinkää rajalla, Ensimmäisen Salpausselän päällä. Järven rannalla on kaksi sairaalaa, alunperin keuhkotautiparantoloiksi rakennetut Röykän sairaala (Nummela sanatorium) ja Kiljavan parantola. Järven rannalla on myös Ilmatieteen laitoksen Nurmijärven Geofysikaalinen Observatorio, SAK:n Ammattiyhdistysopisto, Nurmijärven ja Hyvinkään seurakuntien lerikeskukset ja hyvin suosittu Sääksin uimaranta, jossa helteisinä kesäviikonloppuina saattaa vierailla 2000 - 3000 kävijää. Röykässä on "Pikku-Sääksi", eli Kotolahden uimaranta. Ammattiyhdistysopiston naapurina on Lomakoti Kotoranta. Rajamäen ja Röykän taajamat saavat vesijohtovetensä Kiljavan vedenottamon pohjavedestä.
Tarut ja tositarinat
Sääksjärven arvellaan olevan Aleksis Kiven Seitsemän Veljeksen Ilvesjärvi: ”Ahkerasti harjoittelivat veljekset kalastamista kirkkaalla Ilvesjärvellä” (12. luku).