Ero sivun ”Inhottujärvi (36.021.1.001)” versioiden välillä
| Rivi 41: | Rivi 41: | ||
Inhottujärven kasvillisuustyyppi on rehevä osmankäämi-sarpiotyypin järvi, jossa esiintyy voimakasta eutrofiaa osoittavia lajeja. Järven vesikasvillisuutta luonnehtii mosaiikkimainen pienipiirteisyys ja kasviyhdyskuntien sijoittumisen määräävät virtausolot. | Inhottujärven kasvillisuustyyppi on rehevä osmankäämi-sarpiotyypin järvi, jossa esiintyy voimakasta eutrofiaa osoittavia lajeja. Järven vesikasvillisuutta luonnehtii mosaiikkimainen pienipiirteisyys ja kasviyhdyskuntien sijoittumisen määräävät virtausolot. | ||
| − | Laajimman kasvillisuusvyöhykkeen muodostaa järven pohjois- ja itäpäiden ilmaversoiskasvustojen pilkkomat runsaan vesikasvillisuuden alueet. Koko vesipinta-alaa peittää yhtenäinen vesikasvillisuus, jota luonnehtii järvikaislan ja sarjarimmen rengaskasvustot. Runsaina esiintyviä vesikasveja ovat tylppälehtivita, pikkupalpakko, kilpukka ja vesiherne. | + | Laajimman kasvillisuusvyöhykkeen muodostaa järven pohjois- ja itäpäiden ilmaversoiskasvustojen pilkkomat runsaan vesikasvillisuuden alueet. Koko vesipinta-alaa peittää yhtenäinen vesikasvillisuus, jota luonnehtii järvikaislan ja sarjarimmen rengaskasvustot. Runsaina esiintyviä vesikasveja ovat tylppälehtivita, pikkupalpakko, kilpukka ja vesiherne. Upos- ja kelluslehtisten vesikasvien valtaamilla alueilla ilmaversoisten rengaskasvustojen osuus on edellistä pienempi. Nämä alueet sijaitsevat erikokoisina laikkuina lähempänä avovettä, jossa veden vaihtuvuus on parempi. Runsaimmillaan näillä alueilla kasvavat esimerkiksi kalvasärviä, karvalehti, ahvenvita ja pikkuvesitähti. Avoveteen rajautuvilla alueilla on harvan vesikasvillisuuden alueet, jossa kasvavat erityisesti ulpukka, ahvenvita, kaitapalpakko, vesirikot ja pohjanlumme. |
| − | |||
| − | Upos- ja kelluslehtisten vesikasvien valtaamilla alueilla ilmaversoisten rengaskasvustojen osuus on edellistä pienempi. Nämä alueet sijaitsevat erikokoisina laikkuina lähempänä avovettä, jossa veden vaihtuvuus on parempi. Runsaimmillaan näillä alueilla kasvavat esimerkiksi kalvasärviä, karvalehti, ahvenvita ja pikkuvesitähti. Avoveteen rajautuvilla alueilla on harvan vesikasvillisuuden alueet, jossa kasvavat erityisesti ulpukka, ahvenvita, kaitapalpakko, vesirikot ja pohjanlumme. | ||
Järvellä on vain vähän rantaluhtia ja ne sijoittuvat pääosin järven itäpäähän Lassilanjoen varteen ja itärannalle sekä järven pohjoisosaan. Luhdat ovat saravaltaisia (vesisara, pullosara ja raate) ja rahkasammalpohjaisia. Myös ruovikoita on vähän ja mainittavimmat sijoittuivat järven luoteisrannalle ja itäpään saarten itärannoille. | Järvellä on vain vähän rantaluhtia ja ne sijoittuvat pääosin järven itäpäähän Lassilanjoen varteen ja itärannalle sekä järven pohjoisosaan. Luhdat ovat saravaltaisia (vesisara, pullosara ja raate) ja rahkasammalpohjaisia. Myös ruovikoita on vähän ja mainittavimmat sijoittuivat järven luoteisrannalle ja itäpään saarten itärannoille. | ||
Versio 5. elokuuta 2014 kello 21.32
Järvi
Nimi: Inhottujärvi
Järvinumero: 36.021.1.001
Vesistöalue: Inhottujärven - Kynäsjoen alue (36.021)
Päävesistö: Karvianjoki (36)
Perustiedot
Pinta-ala: 449,1 ha
Syvyys:
Keskisyvyys:
Tilavuus:
Rantaviiva: 24,35 km24 350 m <br />
Korkeustaso: 43 m
Hallinnolliset alueet
Kunta: Pori
Maakunta: Satakunnan maakunta
ELY-keskus: Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue: Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalue
Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.
Järven erityispiirteet
Nykytila
Inhottujärvi on pintavesityypiltään matala runsashumuksinen järvi, jonka ekologinen tila on tyydyttävä. Vedessä on runsaasti fosforia ja typpeä, ja planktonlevien määrään verrannollinen a-klorofyllipitoisuus ilmentää melko runsasta levätuotantoa. Seurantatietoja on melko vähän, mutta ravinnetaso on havaintojen perusteella kasvanut pitkällä aikavälillä.
Hyvin matalan järven happipitoisuus on ollut mittauksissa hyvä tai tyydyttävä myös talvisin, mikä selittynee sillä, että vesi vaihtuu nopeasti ja virtaa järven läpi.
Inhottujärven vesi on voimakkaasti humuspitoista ja sameaa, ja arvot näyttävät nousseet pitkällä aikavälillä. Näkösyvyys on hyvin pieni ja huonontunut 1970-luvulta nykypäivään. Veden happamuutta ilmaiseva pH-arvo on ollut kesäisin suurempi kuin talvisin, mikä johtuu paljolti planktonlevätuotannosta. Liuenneiden suolojen määrää kuvaava sähkönjohtavuus on vaihdellut välillä 6-10 mS/m, ja talviarvot ovat monille vesille tyypillisesti suurempia kuin kesäarvot.
Tekijä: Varsinais-Suomen ELY-keskus 15.8.2013
- Inhottujärven vedenlaadun seurantatuloksia 1970-2011
Tekijä: Varsinais-Suomen ELY-keskus 15.8.2013
Suojelu
Linnut ja muu vesiluonto
Linnusto
Inhottujärvi on pesivän vesilinnustonsa puolesta Suomen parhaita lintuvesiä. Järven merkittävimmät pesintäalueet ovat järven itäpäässä Vasikkasaaren itäpuolella sekä pohjoisosassa etenkin avoimen uoman länsipuolella. Järven pesimälinnustoon kuuluvat esimerkiksi härkälintu, punasotka, tukkasotka, telkkä, nokikana, haapana, silkkiuikku, sinisorsa, tavi, mustakurkku-uikku, laulujoutsen, kanadanhanhi, heinätavi, jouhisorsa, isokoskelo, ruskosuohaukka, kurki, naurulokki, pikkulokki, kalatiira, mustatiira, kaulushaikara, lapasorsa, punajalkaviklo, rytikerttunen sekä satunnaisesti pikku-uikku ja uivelo. Rantojen umpeenkasvun, ruovikoiden tuuhentumisen ja luhtavyöhykkeiden laajentumisen seurauksena myös luhtahuitin, taivaanvuohen, rantasipin, liron, keltavästäräkin, västäräkin, ruokokerttusen ja pajusirkun parimäärät ovat kasvaneet.
Inhottujärvi on tärkeä myös sieltä ravintonsa hakeville, mutta muualla tai järven lähiympäristössä pesiville linnuille. Näitä ovat esimerkiksi kaakkuri, nuolihaukka, mehiläishaukka, hiirihaukka, viirupöllö, pääskyt ja korppi. Järvi on lisäksi merkittävä muuttavien vesilintujen ja kahlaajien lepäily- ja ruokailupaikka. Inhottujärven Paapanselkä-Hanhilahti -alue on etenkin keväällä muuttavien vesilintujen levähdysalue. Järvellä säännöllisesti esiintyviä muuttolintuja ovat esimerkiksi härkälintu, jouhisorsa, heinätavi, punajalkaviklo ja nuolihaukka. Talvisin koskikarat viihtyvät järven lasku-uomien suilla, joissa on yleensä jonkin verran sulaa.
Nisäkkäät
Inhottujärven mainitsemisen arvoisia nisäkkäitä on etenkin saukko, joka on luontodirektiivin liitteen II mukainen laji.
Kasvillisuus
Inhottujärven kasvillisuustyyppi on rehevä osmankäämi-sarpiotyypin järvi, jossa esiintyy voimakasta eutrofiaa osoittavia lajeja. Järven vesikasvillisuutta luonnehtii mosaiikkimainen pienipiirteisyys ja kasviyhdyskuntien sijoittumisen määräävät virtausolot.
Laajimman kasvillisuusvyöhykkeen muodostaa järven pohjois- ja itäpäiden ilmaversoiskasvustojen pilkkomat runsaan vesikasvillisuuden alueet. Koko vesipinta-alaa peittää yhtenäinen vesikasvillisuus, jota luonnehtii järvikaislan ja sarjarimmen rengaskasvustot. Runsaina esiintyviä vesikasveja ovat tylppälehtivita, pikkupalpakko, kilpukka ja vesiherne. Upos- ja kelluslehtisten vesikasvien valtaamilla alueilla ilmaversoisten rengaskasvustojen osuus on edellistä pienempi. Nämä alueet sijaitsevat erikokoisina laikkuina lähempänä avovettä, jossa veden vaihtuvuus on parempi. Runsaimmillaan näillä alueilla kasvavat esimerkiksi kalvasärviä, karvalehti, ahvenvita ja pikkuvesitähti. Avoveteen rajautuvilla alueilla on harvan vesikasvillisuuden alueet, jossa kasvavat erityisesti ulpukka, ahvenvita, kaitapalpakko, vesirikot ja pohjanlumme.
Järvellä on vain vähän rantaluhtia ja ne sijoittuvat pääosin järven itäpäähän Lassilanjoen varteen ja itärannalle sekä järven pohjoisosaan. Luhdat ovat saravaltaisia (vesisara, pullosara ja raate) ja rahkasammalpohjaisia. Myös ruovikoita on vähän ja mainittavimmat sijoittuivat järven luoteisrannalle ja itäpään saarten itärannoille.
