Gräggböle träsket (95.110.1.029)

1 680 m <br />

Gräggböle träsket on keskikokoinen järvi Pohjoinen Saaristomeri (95) -päävesistössä. Se sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa ja kuuluu Varsinais-Suomen ELYn ympäristövastuualueeseen.

Järvi

Nimi: Gräggböle träsket
Järvinumero: 95.110.1.029
Vesistöalue: Turun rannikkoalue (95.11)
Päävesistö: Pohjoinen Saaristomeri (95)

Perustiedot

Pinta-ala: 13,4 ha
Syvyys:
Keskisyvyys:
Tilavuus:
Rantaviiva: 1,68 km1 680 m <br />
Korkeustaso:

Hallinnolliset alueet

Kunta: Parainen
Maakunta: Varsinais-Suomen maakunta
ELY-keskus: Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue:

Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.

Keskustelut

Järven keskustelusivu

Uusimmat havainnot

Ei tuoreita havaintoja

Tallenna omat havaintosi Havaintolähetillä

 Viranomainen

 Asiantuntija

 Kokenut

 Käyttäjä

Kirjautuneena voit lisätä kohteita

Järven erityispiirteet

Gräggböle träsket sijaitsee Paraisten kaupungin koillisosassa Ålönsaarella Varsinais-Suomen maakunnassa. Järvi kuuluu vesistöalueeltaan Turun rannikkoalueeseen ja päävesistöltään Pohjoiseen Saaristomereen. Gräggböle träsket ja läheinen järvi, Lampisträsket, ovat yhteydessä toisiinsa valtaojan kautta, missä virtaus kulkee Lampisträsketiltä Gräggböle träsketiin.

Gräggböle träsket on voimakkaasti rehevöitynyt järvi, jonka molemmissa päissä on umpeenkasvavaa luhtaniittyä. Järven pinta-ala on noin reilu 13 hehtaaria. Rantaviivaa järvellä on noin 1,7 kilometriä. Lampisträsket on hyvin matala ja sen keskisyvyys on noin 1,0 metriä.

Gräggböle träsket kuuluu kahden muun läheisen järven, Lampisträsketin ja Mustfinn träsketin, lisäksi Mustfinnträsketin Natura-alueeseen.

Historia

Gräggböle träsketin kaltaiset rehevät järvet kehittyvät jo luontaisesti hitaan prosessin kautta kohti luhtaista suota, mutta myös ihmisellä on ollut merkittävä vaikutus järven kehitykseen ja nykyiseen tilaan. Järven pintaa laskettiin 1930-luvulla, jonka takia järven rehevöitymisprosessi nopeutui ja järvi on nykyisin hyvin matala ja rehevöitynyt.

Monin paikoin Gräggböle träsketiä ympäröivät viljelysmaat ulottuivat rantaan saakka, mikä tietysti lisäsi järven ravinnekuormitusta. Myös läheisten asutuksien jätevedet ovat rehevöittäneet järveä. Järven vettä käytettiin aikoinaan karjan juomavetenä sekä sillä kasteltiin peltoja ja puutarhoja.

Järven vedenpinta laski lupaehtoja alemmaksi laskuojien liiallisen syvyyden vuoksi ja järvi oli uhassa kuivua kokonaan. Kuivumisen estämiseksi järven laskuojan suulle rakennettiin pato vuonna 1972. Pohjapato korjattiin Turun vesi- ja ympäristöpiirin toimesta vuonna 1988. Gräggböleträsketiin rakettiin myös betoniset kalaportaat 1990-luvun alussa.

Gräggböle träsketin rannat olivat vielä 1960-luvulla huomattavasti avoimempia. Vielä 1970-luvun lopulla järven rannoilla laidunnettiin karjaa. Rantaluhtia ovat laiduntaneet myös lampaat 1990-luvun puolivälissä. Järven nykyinen mataluus, kaivetut ojat ja pato, laidunnuksen loppuminen ja myös yleinen rehevöitymiskehitys ovat muuttaneet Gräggböle träsketin rantaluhtia ja vesialueita. Kasvillisuuden siirtyminen kohti järven keskustaa pienentää järven avovesitilaa vuosi vuodelta.

Nykytila

Gräggböle träsket on rehevyystasoltaan erittäin rehevä ja sen vedenväri on humuspitoisen ruskeaa. Pitkään jatkunut ravinne- ja kiintoainekuormitus on kasannut järven pohjaan ravinnerikkaan sedimentin, joka happitilanteen heikentyessä aiheuttaa järven sisäistä kuormitusta. Järven ravinnepitoisuus vaihtelee huomattavasti vuosittain ja vuodenajoittain, mutta Gräggböle träsketin fosfori- ja typpipitoisuudet ylittävät kaikille järvityypeille esitetyt ekologisen hyvän tilan vedenlaadun luokkarajat. Ravinteet ovat pääosin liuenneessa muodossa eli fosfaattina ja ammoniumtyppenä.

Kesäisin Gräggböle träsketissä on lähes vuosittain havaittu hapen ylikyllästystä, jota selittää järven planktonlevien ja kasvien runsastuottoisuus. Pohjan hajoava kasviaines kuluttaa kuitenkin järven pohjaveden happea. Gräggböle träsketissä on todettu esiintyvän talvisin hapenvajausta, joka aiheuttaa joskus kalakuolemia.

Gräggböle träsketin veden happamuus on neutraali pH:n ollessa noin 6,9. Kesällä järven pH-arvot ovat olleet ajoittain korkealla (7,7–9,1). Kalkkipitoinen kallioperä aiheuttaa järven vesiin korkean alkaliteetin eli kyvyn vastustaa pH-muutoksina. Vuonna 2013 järven alkaliteettiluku oli noin 10-kertainen verrattuna tyypillisiin suomalaisiin järviin.

Suojelu ja hoito

Gräggböle träsketin alue (noin 24 hehtaaria) kuuluu Mustfinnträsketin Natura-alueeseen, joka muodostuu kolmesta lähekkäisestä pikkujärvestä (Lampisträsket, Gräggböle träsket ja Mustfinn träsket). Mustfinnträsketin alue on liitetty Natura 2000 -verkostoon sekä lintudirektiivin (SPA-alue) että luontodirektiivin (SCI-alue) perusteella. Natura-alueen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulailla. Gräggböle träsket kuuluu myös valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan.

Vuoden 2013 Mustfinnträsketin Natura 2000 –alueen hoito- ja käyttösuunnitelmassa alueiden hoitotoimenpiteiksi ehdotettiin seuraavaa: laidunalueiden peruskunnostus, laidunnus ja/tai niitto, puiden ja pensaiden raivaus, ojien täyttö tai patoaminen, vedenpinnan nosto, patorakenteet ja laskuojat, vesikasvillisuuden poisto, teho- ja hoitokalastus ja pienpetopyynti.

Kalat, linnut ja muu vesiluonto

Nisäkkäät

1970-luvulla piisami oli hyvin tavallinen nisäkäslaji Gräggböle träsketillä ja lajia tavataan vielä nykyisinkin järvellä.

Linnusto

Gräggböle träsket on linnustoltaan suhteellisen vaatimaton. Vuonna 2011 Gräggböle träsketin pesimälinnusto muodostui 15 lajista. Järvellä pesii vesilintulajeista esimerkiksi telkkä, sinisorsa, tavi, tukkasotka ja silkkiuikku. Lisäksi joinakin vuosina on havaittu myös punasotkan ja haapanan pesivän järvellä. Kahlaajista järvellä pesii kolme lajia. Järvellä pesii myös kalalokki ja kalatiira. Järviruokokasvustojen varpuslintulajeista runsaimmat ovat ruokokerttunen ja pajusirkku. Lisäksi rantapensaikoissa pesii kosteikkolintuihin lukeutuvia pensaskerttuja, luhtakerttusia ja punavarpusia.

Gräggböle träsket ei ole kovin merkittävä kevät- ja syysmuutonaikainen lintujen levähdyspaikka. Ainoastaan sorsalintujen levähtäjämäärät ovat hieman suurempia. Runsaimpia järven levähtäjiä ovat haapana ja tavi. Vuoden 2011 selvityksen mukaan Gräggböle träsketin tärkeimmät levähdysalueet sijoittuvat järven länsi- ja itäpohjukoihin.

Kalasto ja ravut

Gräggböle träsketillä tavataan nykyisin haukea, ruutanaa, ahventa sekä särkikaloja. Kalojen lihan laatu on kuitenkin huonoa ja liha maistuu mudalta. Kalakannat ovat pienentyneet merkittävästi sitten 1950- ja 1960-lukujen. Talvinen hapenpuute pitää kalakannat edelleen pieninä.

Vielä 1980-luvulla järvissä eli myös rapuja.

Sammakkoeläimet

Keväällä 2011 Gräggböle träsketillä havaittiin melko runsaasti soidintavia viitasammakoita. Soidintavat yksilöt olivat sijoittuneet järven itäpään kosteikkoihin, joissa äänteli yli 10 sammakkoa.

Sudenkorennot

Gräggböle träsketillä tavatut sudenkorentolajit ovat tyypillisiä ja yleisiä Lounais-Suomessa havaittuja lajeja. Uhanalaisia tai direktiivilajeja ei ole havaittu. Järvellä tavataan kymmentä seuraavaa sudenkorentolajia: sirokeijukorentoa, keihästytönkorentoa, sirotytönkorentoa, isotytönkorentoa, okatytönkorentoa, ruskoukonkorentoa, vaskikorentoa, ruskohukankorentoa, tummasyyskorentoa ja punasyyskorentoa.

Sudenkorentoja tavataan järvellä pääsääntöisesti aurinkoisilla rantaniityillä ja -luhdilla ja niiden ympäristössä. Laajoissa ja tiheissä ruovikoissa ja kalliorannoilla sudenkorentojen määrät ovat vähäisiä. Gräggböle träsketillä lajisto sijoittuu tasaisesti noudatellen järven rantaluhtia.

Kasvisto

Gräggböle träsketin vesikasvillisuus on runsasta. Leveät pikkuvidan ja siimapalpakon vyöhykkeet kiertävät järven rantoja. Järven keskellä kasvaa karvalehteä, kalvasärviää, ahvenvitaa ja pohjanlummetta. Itä- ja länsiosissa kasvaa runsaimpina ulpukkaa, rantapalpakkoa ja uistinvitaa.

Gräggböle träsketin avoludat ovat lähinnä ruokoluhtaa, jonka valtalajina kasvaa järviruokoa. Etenkin järven lounaispohjukan kahden hehtaarin ruovikko on hyvin tiheää ja siellä tavataan myös matalia pajupensaita. Järven kaakkoispohjukassa osmankäämi muodostaa usean metrin levyisen luhtavyöhykkeen. Muualla, lukuun ottamatta järven etelärantaa, järven avovesialuetta kiertää vain kapea osmankäämivyöhyke. Lounaispohjukan ja osmankäämiluhdan takana kasvaa myös pullosaraluhtaa. Muita järven luhtien kasveja ovat vehka, kurjenjalka, luhtarölli, suoputki, luhtakastikka, luhtavilla, rantayrtti, harmaasara, rantakukka, punakoiso ja ranta-alpi.

Gräggböle träsketin avoluhdat vaihettuvat metsäluhdiksi ja lehdoiksi siirryttäessä kohti kivennäismaata. Metsäluhtien pinta-alasta noin puolessa valtapuuna kasvaa tervaleppää ja loppuala on sekapuustoista tervaleppähieskoivuluhtaa. Lehtoa Gräggböleträsketillä tavataan melko vähän. Laajin tervaleppälehto sijaitsee lounaiskulmassa ja pienialaisia lehtoja tavataan myös järven pohjoisrannalla. Lehtojen pääpuulajeina kasvavat tervaleppä ja hieskoivu. Järven itäpään pohjoisrannalla kasvaa pienialaisesti mesiangervovaltaista niittyä, jossa kasvaa myös nurmipuntarpäätä ja nokkosta. Idempänä kasvaa myös pienehkö nurmilauhaniitty.

Asutus ja vesistön käyttötavat

Gräggböle träsketin koillisrannalla kulkee vilkkaasti liikennöity maantie ja viljelysmaat ulottuvat paikoin rantaan saakka järven pohjois- ja itärannoilla. Järven itärannalla on myös lammaslaidunta. Järven länsirannan peltoa taas laidunnetaan nykyisin hevosilla.