Ero sivun ”Mustfinn träsket (95.110.1.028)” versioiden välillä
| Rivi 7: | Rivi 7: | ||
Mustfinn träsket on matala ja rehevä järvi, joka muodostuu kahdesta toisistaan irtikuroutuneesta lahdesta. Pohjoisen umpeen kasvavan lahden keskisyvyys on vain noin 0,3 metriä. Kaakkoisen lahden syvyys on noin 1,0 metriä. Järven pinta-ala on noin reilu 22 hehtaaria. Rantaviivaa järvellä on noin 2,9 kilometriä. Mustfinn träsketiä ympäröi leveät umpeen kasvavat reuna-alueet. | Mustfinn träsket on matala ja rehevä järvi, joka muodostuu kahdesta toisistaan irtikuroutuneesta lahdesta. Pohjoisen umpeen kasvavan lahden keskisyvyys on vain noin 0,3 metriä. Kaakkoisen lahden syvyys on noin 1,0 metriä. Järven pinta-ala on noin reilu 22 hehtaaria. Rantaviivaa järvellä on noin 2,9 kilometriä. Mustfinn träsketiä ympäröi leveät umpeen kasvavat reuna-alueet. | ||
| − | ==Nykytila ja | + | ==Historia== |
| + | |||
| + | Mustfinn träsketin kaltaiset rehevät järvet kehittyvät jo luontaisesti hitaan prosessin kautta kohti luhtaista suota, mutta myös ihmisellä on ollut merkittävä vaikutus järven kehitykseen ja nykyiseen tilaan. Järven pintaa laskettiin 1940-luvulla, jolloin sen ympärille syntyivät laajat vesijättömaat (nykyiset rantalepikot). Vedenpinnan laskun myötä järven rannoille muodostuivat lisäksi nevareunus ja kelluva sammalpatja, joiden takia rantojen maatuminen nopeutui. Järven vesimäärää vähentyi edelleen, kun laskuojaa perattiin uudelleen vuosien 1960–1970 paikkeilla. | ||
| + | |||
| + | Järven vedenpinta laski lupaehtoja alemmaksi laskuojien liiallisen syvyyden vuoksi ja järvi oli uhassa kuivua kokonaan. Kuivumisen estämiseksi järven laskuojan suulle rakennettiin yksinkertainen lankkupato vuonna 1972. Nykyään lankkupato on huonossa kunnossa eikä enää täytä tarkoitustaan. Vettä järvessä padottaa kuitenkin umpeenkasvanut luusua. | ||
| + | |||
| + | Järven rannat olivat vielä 1960-luvulla huomattavasti avoimempia. Monin paikoin Mustfinn träsketiä ympäröivät viljelysmaat ulottuivat rantaan saakka, mikä tietysti lisäsi järven ravinnekuormitusta. Myös läheisten asutuksien jätevedet ovat rehevöittäneet järveä. Järven vettä käytettiin aikoinaan karjan juomavetenä sekä sillä kasteltiin peltoja ja puutarhoja. | ||
| + | |||
| + | Järven nykyinen mataluus, kaivetut ojat ja pato ja myös yleinen rehevöitymiskehitys ovat muuttaneet Mustfinn träsketin rantaluhtia ja vesialueita. Kasvillisuuden siirtyminen kohti järven keskustaa pienentää järven avovesitilaa vuosi vuodelta. Umpeenkasvun myötä myös järven merkitys lintuvetenä ja virkistyskohteena vähenee. | ||
| + | |||
| + | ==Nykytila== | ||
| + | |||
| + | Mustfinn träsket on rehevyystasoltaan ylirehevä ja sen umpeenkasvu on pitkällä. Pitkään jatkunut ravinne- ja kiintoainekuormitus on kasannut järven pohjaan ravinnerikkaan sedimentin, joka happitilanteen heikentyessä aiheuttaa järven sisäistä kuormitusta. Järven ravinnepitoisuus vaihtelee huomattavasti vuosittain ja vuodenajoittain, mutta Mustfinn träsketin fosfori- ja typpipitoisuudet ylittävät kaikille järvityypeille esitetyt ekologisen hyvän tilan vedenlaadun luokkarajat. Ravinteet ovat pääosin liuenneessa muodossa eli fosfaattina ja ammoniumtyppenä. | ||
| + | |||
| + | Kesäisin Mustfinn träsketissä on lähes vuosittain havaittu hapen ylikyllästystä, jota selittää järven planktonlevien ja kasvien runsastuottoisuus. Pohjan hajoava kasviaines kuluttaa kuitenkin järven pohjaveden happea. Mustfinn träsketissä on todettu esiintyvän talvisin hapenvajausta, joka aiheuttaa joskus kalakuolemia. Järvellä havaittiin myös vuosina 2001 ja 2002 rikkivedyn hajua järven luusuassa. Se on merkki hapen loputtua alkavasta orgaanisen aineen mätänemisestä. | ||
| + | |||
| + | Mustfinn träsketin veden happamuus on lievästi hapan pH:n ollessa noin 6,3. Kesällä järven pH-arvot ovat olleet ajoittain korkealla (6,3–8,5). Kalkkipitoinen kallioperä aiheuttaa järven vesiin korkean alkaliteetin eli kyvyn vastustaa pH-muutoksia. Vuonna 2013 järven alkaliteettiluku oli noin 10-kertainen verrattuna tyypillisiin suomalaisiin järviin. | ||
| + | |||
| + | ==Suojelu ja hoito== | ||
| + | |||
| + | Mustfinn träsketin alue (noin 63 hehtaaria) kuuluu Mustfinnträsketin Natura-alueeseen, joka muodostuu kolmesta lähekkäisestä pikkujärvestä (Lampisträsket, Gräggböle träsket ja Mustfinn träsket). Mustfinnträsketin alue on liitetty Natura 2000 -verkostoon sekä lintudirektiivin (SPA-alue) että luontodirektiivin (SCI-alue) perusteella. Natura-alueen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulailla. Mustfinn träsket kuuluu myös valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. | ||
| + | |||
| + | Vuoden 2013 Mustfinnträsketin Natura 2000 -alueen | ||
| + | hoito- ja käyttösuunnitelmassa alueiden hoitotoimenpiteiksi ehdotettiin seuraavaa: laidunalueiden peruskunnostus, laidunnus ja/tai niitto, puiden ja pensaiden raivaus, ojien täyttö tai patoaminen, vedenpinnan nosto, patorakenteet ja laskuojat, vesikasvillisuuden poisto, teho- ja hoitokalastus ja pienpetopyynti. | ||
==Kalat, linnut ja muu vesiluonto== | ==Kalat, linnut ja muu vesiluonto== | ||
| + | |||
| + | '''Linnusto''' | ||
| + | |||
| + | Mustfinn sträsket on alueensa edustavin lintujärvi. Järven rehevöitymisen ja vedenpinnan laskun takia lintujen lukumäärät ovat kuitenkin pienentyneet ja monet lajit ovat kadonneet kokonaan. Vuonna 2011 Mustfinn träsketin pesimälinnusto muodostui 24 lajista. Järvellä pesii suhteellisen runsaasti vesilintulajeja kuten sinisorsa, lapasorsa, harmaasorsa, tavi, puna- ja tukkasotka, telkkä, laulujoutsen ja nokikana. Kahlaajista järvellä pesii muun muassa metsäviklo ja taivaanvuohi ja lokeista naurulokki. Rantaruovikoissa taas nähdään esimerkiksi luhtahuitteja, luhtakanoja, kurkea, ruskosuohaukkaa, ruokokerttua, rytikerttua ja pajusirkkua. Mustfinn träsketin rantametsissä pesii myös satakieliä ja pikkutikkaa. | ||
| + | |||
| + | Mustfinn träsket ei ole kovin merkittävä kevät- ja syysmuutonaikainen lintujen levähdyspaikka. Ainoastaan sorsalintujen levähtäjämäärät ovat hieman suurempia. Runsaimpia järven levähtäjiä ovat haapana ja tavi. Vuoden 2011 selvityksen mukaan Mustfinn träsketin tärkeimmät kevätlevähdysalueet sijoittuvat järven lounaisrannalle sekä järven pohjoisosaan avovesialueiden väliselle osmankäämiä kasvavalle alueelle. | ||
| + | |||
| + | '''Kalasto, ravut ja nilviäiset''' | ||
| + | |||
| + | Vuoden 2012 koekalastuksen mukaan Mustfinn träsketin kalasto koostui särjistä, ahvenista, ruutanoista ja hauista. Kokonaissaalis oli noin 11,5 kg, josta suurimmat osuudet olivat särjellä (55 %), ahvenella (32 %) ja ruutanalla (11 %). Ahvenet olivat keskipainoltaan vain noin 110 grammaa. Mustfinn träsketin ongelmana on järven jäätyminen pohjaan asti, mikä heikentää kalojen elinmahdollisuuksia. | ||
| + | |||
| + | Vielä 1970-luvulla Mustfinn Träsketissä eli isojärvisimpukkaa, mutta nykyisin järvellä tavataan vain simpukan kuoria. 1980-luvulla järvessä eli myös rapuja. | ||
| + | |||
| + | '''Sammakkoeläimet''' | ||
| + | |||
| + | Keväällä 2011 Mustfinn träsketillä havaittiin melko runsaasti soidintavia viitasammakoita. Soidintavat yksilöt olivat sijoittuneet järven koillispohjukkaan ja Träskesholmenin eteläpuolelle (yli 10 yksilöä). Mustfinn träsketin alueelta löytyy myös rupikonnia. | ||
| + | |||
| + | '''Sudenkorennot''' | ||
| + | |||
| + | Mustfinn träsketillä tavatut sudenkorentolajit ovat tyypillisiä ja yleisiä Lounais-Suomessa havaittuja lajeja. Uhanalaisia tai direktiivilajeja ei ole havaittu. Järvellä tavataan yhdeksää seuraavaa sudenkorentolajia: sirokeijukorentoa, keihästytönkorentoa, sirotytönkorentoa, isotytönkorentoa, okatytönkorentoa, siniukonkorentoa, merisinikorentoa, tummasyyskorentoa ja punasyyskorentoa. | ||
| + | |||
| + | Sudenkorentoja tavataan järvellä pääsääntöisesti aurinkoisilla rantaniityillä ja -luhdilla ja niiden ympäristössä. Laajoissa ja tiheissä ruovikoissa ja kalliorannoilla sudenkorentojen määrät ovat vähäisiä. Lajimäärällisesti parhaimmat sudenkorentoalueet sijoittuvat järven pohjoisosiin. | ||
| + | |||
| + | '''Kasvisto''' | ||
| + | |||
| + | Mustfinn träsketin vesikasvillisuus on melko runsasta. Etenkin haara- ja rantapalpakkoa järvellä esiintyy runsaasti. Uposlehtisten valtalajeina ovat pikku- ja tylppälehtivita sekä kalvasärviä. Mustfinn träsketillä esiintyy kuitenkin vain vähän kelluslehtisiä ja vesisammalia ei kasva avovesialueella lainkaan. | ||
| + | |||
| + | Mustfinn träsketin pinta-alasta on nykyisin noin 60 prosenttia ranta- ja metsäluhtia, joista ruovikon osuus on noin 20 hehtaaria. Järviruokoa kasvavan ruokoluhdan lisäksi järvellä kasvaa saraluhtaa ja pajupensaikkoluhtaa. Luhdat vaihettuvat metsäluhtiin ja lehtorantametsiin, joissa kasvaa enimmäkseen tervaleppää, hieskoivua ja rauduskoivua. | ||
==Asutus ja vesistön käyttötavat== | ==Asutus ja vesistön käyttötavat== | ||
| + | |||
| + | Mustfinn träsketin itärannan hakamaista metsäaluetta on laidunnettu hevosilla vuodesta 2007 alkaen. Järven lounaisosan lehtomaisella kankaalla laiduntaa lampaat. | ||
==Tarut ja tositarinat== | ==Tarut ja tositarinat== | ||
==Aiheesta muualla== | ==Aiheesta muualla== | ||
Nykyinen versio 14. elokuuta 2014 kello 16.44
Järvi
Nimi: Mustfinn träsket
Järvinumero: 95.110.1.028
Vesistöalue: Turun rannikkoalue (95.11)
Päävesistö: Pohjoinen Saaristomeri (95)
Perustiedot
Pinta-ala: 22,23 ha
Syvyys:
Keskisyvyys:
Tilavuus:
Rantaviiva: 2,91 km2 910 m <br />
Korkeustaso:
Hallinnolliset alueet
Kunta: Parainen
Maakunta: Varsinais-Suomen maakunta
ELY-keskus: Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue:
Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.
Järven erityispiirteet
Mustfinn träsket sijaitsee Paraisten kaupungin koillisosassa Ålönsaarella Varsinais-Suomen maakunnassa. Järvi kuuluu vesistöalueeltaan Turun rannikkoalueeseen ja päävesistöltään Pohjoiseen Saaristomereen. Vesi virtaa järvestä laskuojaa pitkin mereen. Mustfinn träsket kuuluu kahden muun läheisen järven, Gräggböle träsketin ja Lampisträsketin, lisäksi Mustfinnträsketin Natura-alueeseen.
Mustfinn träsket on matala ja rehevä järvi, joka muodostuu kahdesta toisistaan irtikuroutuneesta lahdesta. Pohjoisen umpeen kasvavan lahden keskisyvyys on vain noin 0,3 metriä. Kaakkoisen lahden syvyys on noin 1,0 metriä. Järven pinta-ala on noin reilu 22 hehtaaria. Rantaviivaa järvellä on noin 2,9 kilometriä. Mustfinn träsketiä ympäröi leveät umpeen kasvavat reuna-alueet.
Historia
Mustfinn träsketin kaltaiset rehevät järvet kehittyvät jo luontaisesti hitaan prosessin kautta kohti luhtaista suota, mutta myös ihmisellä on ollut merkittävä vaikutus järven kehitykseen ja nykyiseen tilaan. Järven pintaa laskettiin 1940-luvulla, jolloin sen ympärille syntyivät laajat vesijättömaat (nykyiset rantalepikot). Vedenpinnan laskun myötä järven rannoille muodostuivat lisäksi nevareunus ja kelluva sammalpatja, joiden takia rantojen maatuminen nopeutui. Järven vesimäärää vähentyi edelleen, kun laskuojaa perattiin uudelleen vuosien 1960–1970 paikkeilla.
Järven vedenpinta laski lupaehtoja alemmaksi laskuojien liiallisen syvyyden vuoksi ja järvi oli uhassa kuivua kokonaan. Kuivumisen estämiseksi järven laskuojan suulle rakennettiin yksinkertainen lankkupato vuonna 1972. Nykyään lankkupato on huonossa kunnossa eikä enää täytä tarkoitustaan. Vettä järvessä padottaa kuitenkin umpeenkasvanut luusua.
Järven rannat olivat vielä 1960-luvulla huomattavasti avoimempia. Monin paikoin Mustfinn träsketiä ympäröivät viljelysmaat ulottuivat rantaan saakka, mikä tietysti lisäsi järven ravinnekuormitusta. Myös läheisten asutuksien jätevedet ovat rehevöittäneet järveä. Järven vettä käytettiin aikoinaan karjan juomavetenä sekä sillä kasteltiin peltoja ja puutarhoja.
Järven nykyinen mataluus, kaivetut ojat ja pato ja myös yleinen rehevöitymiskehitys ovat muuttaneet Mustfinn träsketin rantaluhtia ja vesialueita. Kasvillisuuden siirtyminen kohti järven keskustaa pienentää järven avovesitilaa vuosi vuodelta. Umpeenkasvun myötä myös järven merkitys lintuvetenä ja virkistyskohteena vähenee.
Nykytila
Mustfinn träsket on rehevyystasoltaan ylirehevä ja sen umpeenkasvu on pitkällä. Pitkään jatkunut ravinne- ja kiintoainekuormitus on kasannut järven pohjaan ravinnerikkaan sedimentin, joka happitilanteen heikentyessä aiheuttaa järven sisäistä kuormitusta. Järven ravinnepitoisuus vaihtelee huomattavasti vuosittain ja vuodenajoittain, mutta Mustfinn träsketin fosfori- ja typpipitoisuudet ylittävät kaikille järvityypeille esitetyt ekologisen hyvän tilan vedenlaadun luokkarajat. Ravinteet ovat pääosin liuenneessa muodossa eli fosfaattina ja ammoniumtyppenä.
Kesäisin Mustfinn träsketissä on lähes vuosittain havaittu hapen ylikyllästystä, jota selittää järven planktonlevien ja kasvien runsastuottoisuus. Pohjan hajoava kasviaines kuluttaa kuitenkin järven pohjaveden happea. Mustfinn träsketissä on todettu esiintyvän talvisin hapenvajausta, joka aiheuttaa joskus kalakuolemia. Järvellä havaittiin myös vuosina 2001 ja 2002 rikkivedyn hajua järven luusuassa. Se on merkki hapen loputtua alkavasta orgaanisen aineen mätänemisestä.
Mustfinn träsketin veden happamuus on lievästi hapan pH:n ollessa noin 6,3. Kesällä järven pH-arvot ovat olleet ajoittain korkealla (6,3–8,5). Kalkkipitoinen kallioperä aiheuttaa järven vesiin korkean alkaliteetin eli kyvyn vastustaa pH-muutoksia. Vuonna 2013 järven alkaliteettiluku oli noin 10-kertainen verrattuna tyypillisiin suomalaisiin järviin.
Suojelu ja hoito
Mustfinn träsketin alue (noin 63 hehtaaria) kuuluu Mustfinnträsketin Natura-alueeseen, joka muodostuu kolmesta lähekkäisestä pikkujärvestä (Lampisträsket, Gräggböle träsket ja Mustfinn träsket). Mustfinnträsketin alue on liitetty Natura 2000 -verkostoon sekä lintudirektiivin (SPA-alue) että luontodirektiivin (SCI-alue) perusteella. Natura-alueen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulailla. Mustfinn träsket kuuluu myös valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan.
Vuoden 2013 Mustfinnträsketin Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelmassa alueiden hoitotoimenpiteiksi ehdotettiin seuraavaa: laidunalueiden peruskunnostus, laidunnus ja/tai niitto, puiden ja pensaiden raivaus, ojien täyttö tai patoaminen, vedenpinnan nosto, patorakenteet ja laskuojat, vesikasvillisuuden poisto, teho- ja hoitokalastus ja pienpetopyynti.
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Linnusto
Mustfinn sträsket on alueensa edustavin lintujärvi. Järven rehevöitymisen ja vedenpinnan laskun takia lintujen lukumäärät ovat kuitenkin pienentyneet ja monet lajit ovat kadonneet kokonaan. Vuonna 2011 Mustfinn träsketin pesimälinnusto muodostui 24 lajista. Järvellä pesii suhteellisen runsaasti vesilintulajeja kuten sinisorsa, lapasorsa, harmaasorsa, tavi, puna- ja tukkasotka, telkkä, laulujoutsen ja nokikana. Kahlaajista järvellä pesii muun muassa metsäviklo ja taivaanvuohi ja lokeista naurulokki. Rantaruovikoissa taas nähdään esimerkiksi luhtahuitteja, luhtakanoja, kurkea, ruskosuohaukkaa, ruokokerttua, rytikerttua ja pajusirkkua. Mustfinn träsketin rantametsissä pesii myös satakieliä ja pikkutikkaa.
Mustfinn träsket ei ole kovin merkittävä kevät- ja syysmuutonaikainen lintujen levähdyspaikka. Ainoastaan sorsalintujen levähtäjämäärät ovat hieman suurempia. Runsaimpia järven levähtäjiä ovat haapana ja tavi. Vuoden 2011 selvityksen mukaan Mustfinn träsketin tärkeimmät kevätlevähdysalueet sijoittuvat järven lounaisrannalle sekä järven pohjoisosaan avovesialueiden väliselle osmankäämiä kasvavalle alueelle.
Kalasto, ravut ja nilviäiset
Vuoden 2012 koekalastuksen mukaan Mustfinn träsketin kalasto koostui särjistä, ahvenista, ruutanoista ja hauista. Kokonaissaalis oli noin 11,5 kg, josta suurimmat osuudet olivat särjellä (55 %), ahvenella (32 %) ja ruutanalla (11 %). Ahvenet olivat keskipainoltaan vain noin 110 grammaa. Mustfinn träsketin ongelmana on järven jäätyminen pohjaan asti, mikä heikentää kalojen elinmahdollisuuksia.
Vielä 1970-luvulla Mustfinn Träsketissä eli isojärvisimpukkaa, mutta nykyisin järvellä tavataan vain simpukan kuoria. 1980-luvulla järvessä eli myös rapuja.
Sammakkoeläimet
Keväällä 2011 Mustfinn träsketillä havaittiin melko runsaasti soidintavia viitasammakoita. Soidintavat yksilöt olivat sijoittuneet järven koillispohjukkaan ja Träskesholmenin eteläpuolelle (yli 10 yksilöä). Mustfinn träsketin alueelta löytyy myös rupikonnia.
Sudenkorennot
Mustfinn träsketillä tavatut sudenkorentolajit ovat tyypillisiä ja yleisiä Lounais-Suomessa havaittuja lajeja. Uhanalaisia tai direktiivilajeja ei ole havaittu. Järvellä tavataan yhdeksää seuraavaa sudenkorentolajia: sirokeijukorentoa, keihästytönkorentoa, sirotytönkorentoa, isotytönkorentoa, okatytönkorentoa, siniukonkorentoa, merisinikorentoa, tummasyyskorentoa ja punasyyskorentoa.
Sudenkorentoja tavataan järvellä pääsääntöisesti aurinkoisilla rantaniityillä ja -luhdilla ja niiden ympäristössä. Laajoissa ja tiheissä ruovikoissa ja kalliorannoilla sudenkorentojen määrät ovat vähäisiä. Lajimäärällisesti parhaimmat sudenkorentoalueet sijoittuvat järven pohjoisosiin.
Kasvisto
Mustfinn träsketin vesikasvillisuus on melko runsasta. Etenkin haara- ja rantapalpakkoa järvellä esiintyy runsaasti. Uposlehtisten valtalajeina ovat pikku- ja tylppälehtivita sekä kalvasärviä. Mustfinn träsketillä esiintyy kuitenkin vain vähän kelluslehtisiä ja vesisammalia ei kasva avovesialueella lainkaan.
Mustfinn träsketin pinta-alasta on nykyisin noin 60 prosenttia ranta- ja metsäluhtia, joista ruovikon osuus on noin 20 hehtaaria. Järviruokoa kasvavan ruokoluhdan lisäksi järvellä kasvaa saraluhtaa ja pajupensaikkoluhtaa. Luhdat vaihettuvat metsäluhtiin ja lehtorantametsiin, joissa kasvaa enimmäkseen tervaleppää, hieskoivua ja rauduskoivua.
Asutus ja vesistön käyttötavat
Mustfinn träsketin itärannan hakamaista metsäaluetta on laidunnettu hevosilla vuodesta 2007 alkaen. Järven lounaisosan lehtomaisella kankaalla laiduntaa lampaat.
