Ero sivun ”Piirankaiskultalevät” versioiden välillä
| Rivi 7: | Rivi 7: | ||
Yhteyttämisväriaineet ovat kultaleville ominaiset a- ja c-klorofyllit. Siimoja on yksi tai kaksi. Pedinellales-lahkon soluille on ominaista solun poikkileikkauksen säteittäissymmetrisyys. Autotrofisilla eli omavaraisilla lajeilla (suvuissa ''Apedinella'' ja ''Pseudopedinella'') on 3 tai 6 viherhiukkasta, mikrotrofisilla ''Pedinella''-lajeilla samaten. | Yhteyttämisväriaineet ovat kultaleville ominaiset a- ja c-klorofyllit. Siimoja on yksi tai kaksi. Pedinellales-lahkon soluille on ominaista solun poikkileikkauksen säteittäissymmetrisyys. Autotrofisilla eli omavaraisilla lajeilla (suvuissa ''Apedinella'' ja ''Pseudopedinella'') on 3 tai 6 viherhiukkasta, mikrotrofisilla ''Pedinella''-lajeilla samaten. | ||
| − | == | + | ==Piirankaiskultalevät Itämeressä== |
Piirankaislevät ovat ajoittain runsaita Itämeressä. Dictyochales-lahkon lajeista kaksi esiintyy eteläisellä Itämerellä, laji ''D.speculum'' voi kylmässä vedessä muodostaa haitallisia massaesiintymiä aiheuttamalla hapettomuutta. Dictyochales-lahkon lajelle on tyypillistä solun ulkopuolinen piitukiranka. | Piirankaislevät ovat ajoittain runsaita Itämeressä. Dictyochales-lahkon lajeista kaksi esiintyy eteläisellä Itämerellä, laji ''D.speculum'' voi kylmässä vedessä muodostaa haitallisia massaesiintymiä aiheuttamalla hapettomuutta. Dictyochales-lahkon lajelle on tyypillistä solun ulkopuolinen piitukiranka. | ||
Versio 9. syyskuuta 2014 kello 14.31
Piirankaiskultalevät (Dictyochophyceae) ovat aiemmin kultaleviin luettu yksittäissoluisten levien ryhmä.
Rakenne
Piirankaisleville on tyypillistä solun ameebamaisuus ja protoplasmaulokkeet, solun etupäässä olevat tentakkelit ja takapäässä haarautunut tai haarautumaton ritsobodi.
Yhteyttämisväriaineet ovat kultaleville ominaiset a- ja c-klorofyllit. Siimoja on yksi tai kaksi. Pedinellales-lahkon soluille on ominaista solun poikkileikkauksen säteittäissymmetrisyys. Autotrofisilla eli omavaraisilla lajeilla (suvuissa Apedinella ja Pseudopedinella) on 3 tai 6 viherhiukkasta, mikrotrofisilla Pedinella-lajeilla samaten.
Piirankaiskultalevät Itämeressä
Piirankaislevät ovat ajoittain runsaita Itämeressä. Dictyochales-lahkon lajeista kaksi esiintyy eteläisellä Itämerellä, laji D.speculum voi kylmässä vedessä muodostaa haitallisia massaesiintymiä aiheuttamalla hapettomuutta. Dictyochales-lahkon lajelle on tyypillistä solun ulkopuolinen piitukiranka.
Pohjanmerellä, Skagerrakissa ja Kattegatissa lajit Pseudochattonella verruculosa ja P. farcimen ovat aiheuttaneet joinakin keväinä kalakuolemia, mutta toistaiseksi haitallisia massaesiintymiä ei ole havaittu Itämeren alueella.
