Ero sivun ”Meriajokas” versioiden välillä

Nykyinen versio 25. marraskuuta 2014 kello 16.14

Itämeren ainoa mereinen siemenkasvi.

Meriajokas (Zostera marina) on monivuotinen ruohomainen uposkasvi ja Itämeren ainoa mereinen siemenkasvi.

Lehdet ovat nauhamaiset ja kukintona on suojuslehden kantaosan ympäröimä tähkä. Korkeus 20 -100 cm. Meriajokas kukkii Itämeressä harvoin eikä ilmeisesti muodosta siemeniä. Se lisääntyy kasvullisesti, irronneiden versojen avulla.

Elinympäristö

Meriajokas kasvaa hiekkapohjilla parin metrin syvyydestä noin kuuteen metriin muodostaen paikoin laajoja vedenalaisina niittyjä. Meriajokas kiinnittyy hyvinkehittyneillä juurillaan pohjaan sitoen hiekkaa ja pohjasedimenttiä paikoilleen. Se ottaa juurten kautta myös ravinteet.

Meriajokas vaatii viihtyäkseen vähintään viiden promillen suolaisuutta; se on yleinen etenkin Itämeren lounaisosissa, mutta esiintyy vielä Suomen lounaissaaristossakin. Havaintoja on tehty myös Suomenlahdelta Helsingin itäpuolelta ja Saaristomereltä Turun pohjoispuolelta.

Itämeren avainlaji

Meriajokas on etenkin eteläisen Itämeren avainlaji, joka tarjoaa suojaa ja ravintoa useille eliöryhmille.

Meriajokasniittyjen suojassa elää muun muassa simpukoita, sukkulakotiloita, katkoja, hiekkaputkimatoja ja merisukasjalkaisia sekä kaivautuvia äyriäisiä, kuten surviaissääsken toukkia.

Tokot ja piikkikalat viihtyvät meriajokaskasvuston suojassa, myös särmäneula ja siloneula naamioituvat tehokkaasti lehtien joukkoon.

Meriajokas kärsii rehevöitymisestä. Veden samentuminen, runsas pohjalle vajoava aines ja ajelehtivat makrolevämatot sekä päällyskasvit uhkaavat merenalaisniittyjen olemassaoloa.

Kuva: Hämähäkkirapu (Macropodia rostrata) meriajokaskasvustossa. / Ola Jennersten

Katso myös

Rakkolevä

Aiheesta muualla

Meriajokas (Wikipedia)
Meriajokas (LuontoPortti)

@@ Rivi 3: / Rivi 3: @@
 Meriajokas ''(Zostera marina)'' on monivuotinen ruohomainen uposkasvi ja [[Itämeri|Itämeren]] ainoa mereinen siemenkasvi.
-Lehdet ovat nauhamaiset ja kukintona on suojuslehden kantaosan ympäröimä tähkä. Meriajokas kukkii Itämeressä harvoin eikä ilmeisesti muodosta siemeniä. Se lisääntyy kasvullisesti, irronneiden versojen avulla.
+Lehdet ovat nauhamaiset ja kukintona on suojuslehden kantaosan ympäröimä tähkä. Korkeus 20 -100 cm. Meriajokas kukkii Itämeressä harvoin eikä ilmeisesti muodosta siemeniä. Se lisääntyy kasvullisesti, irronneiden versojen avulla.
-Meriajokas kiinnittyy hyvinkehittyneillä juurillaan pohjaan sitoen hiekkaa ja pohjasedimenttiä paikoilleen. Se ottaa juurten kautta myös ravinteet.
+== Elinympäristö ==
-Meriajokas kasvaa hiekkapohjilla parin metrin syvyydestä noin kuuteen metriin muodostaen paikoin laajoja vedenalaisina niittyjä.
+Meriajokas kasvaa hiekkapohjilla parin metrin syvyydestä noin kuuteen metriin muodostaen paikoin laajoja vedenalaisina niittyjä. Meriajokas kiinnittyy hyvinkehittyneillä juurillaan pohjaan sitoen hiekkaa ja pohjasedimenttiä paikoilleen. Se ottaa juurten kautta myös ravinteet.
+Meriajokas vaatii viihtyäkseen vähintään viiden promillen suolaisuutta; se on yleinen etenkin Itämeren lounaisosissa, mutta esiintyy vielä Suomen lounaissaaristossakin. Havaintoja on tehty myös [[Suomenlahti|Suomenlahdelta]] Helsingin itäpuolelta ja [[Saaristomeri|Saaristomereltä]] Turun pohjoispuolelta.
+== Itämeren avainlaji ==
 Meriajokas on etenkin eteläisen Itämeren [[avainlaji]], joka tarjoaa suojaa ja ravintoa useille eliöryhmille.
+Meriajokasniittyjen suojassa elää muun muassa [[simpukat|simpukoita]], sukkulakotiloita, [[katkat|katkoja]], hiekkaputkimatoja ja merisukasjalkaisia sekä kaivautuvia [[äyriäiset|äyriäisiä]], kuten surviaissääsken toukkia.
+Tokot ja piikkikalat viihtyvät meriajokaskasvuston suojassa, myös särmäneula ja siloneula naamioituvat tehokkaasti lehtien joukkoon.
+Meriajokas kärsii [[rehevöityminen|rehevöitymisestä]]. Veden samentuminen, runsas pohjalle vajoava aines ja ajelehtivat makrolevämatot sekä päällyskasvit uhkaavat merenalaisniittyjen olemassaoloa.
 Kuva: Hämähäkkirapu ''(Macropodia rostrata'') meriajokaskasvustossa. / Ola Jennersten