Alajärvi (35.892.1.004)
Alajärvi on keskikokoinen järvi Kokemäenjoki (35) -päävesistössä. Sen ekologinen tila on hyvä.
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
| Rivi 3: | Rivi 3: | ||
==Järven erityispiirteet== | ==Järven erityispiirteet== | ||
Järvi löytyy läheltä Hämeenlinnan keskustaa. Kanta-Hämeen keskussairaalaan on matkaa noin | Järvi löytyy läheltä Hämeenlinnan keskustaa. Kanta-Hämeen keskussairaalaan on matkaa noin 3 km ja kaupungin keskustaan vajaa 5 km. Järvi on kooltaan 626 ha ja maksimisyvyys lähes 18 m. Järvi on kooltaan suurin yksittäinen järvi kunnassa. Pääosa järvestä kuuluu Hämeenlinnan kuntaan, mutta pieni osa Inkalanlahdesta järven luoteiskulmassa kuuluu Hattulan kuntaan. | ||
Alajärven vesi laskee Turun Valtatien 10 alittavan joen kautta Iso-Munakkaaseen, Suojärveen, Viralanjärveen ja Kernaalan kautta aina Vanajaveteen. | Alajärven vesi laskee Turun Valtatien 10 alittavan joen kautta Iso-Munakkaaseen, Suojärveen, Viralanjärveen ja Kernaalan kautta aina Vanajaveteen. | ||
| Rivi 13: | Rivi 13: | ||
Järvellä on otettu Hertta-tietokannan mukaan vedenlaatu näytteitä kaikkiaan 246 kertaa vuosina 1966-2013. Lähes kaikki näytteet on otettu kahdesta eri kohdasta järvellä. Näytteenottajina ovat toimineet Uudenmaan ELY-keskus ja Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys. | Järvellä on otettu Hertta-tietokannan mukaan vedenlaatu näytteitä kaikkiaan 246 kertaa vuosina 1966-2013. Lähes kaikki näytteet on otettu kahdesta eri kohdasta järvellä. Näytteenottajina ovat toimineet Uudenmaan ELY-keskus ja Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys. | ||
Mittauksista | Mittauksista 117 kpl suoritettiin noin 400 m '''Tervaniemestä länteen'''. Mittaukset ajoittuvat vuosille 1966-2013. Mittauspaikalla on 17,5 m syvää ja näytteet otettiin 0,2-17 m syvyydeltä. Näkösyvyys oli mittausaikana keskimäärin 2,42 m. | ||
Hapen kyllästysaste oli päällysvedessä keskimäärin 84% ja alusvedessä 17%. Päällysveden hapen määrä on pysynyt tasaisena vuosien aikana, mutta alusvedessä hapen määrän on laskenut ja happivajeet sekä happikadot ovat ylistyneet 2000-luvulle tultaessa. | Hapen kyllästysaste oli päällysvedessä keskimäärin 84 % ja alusvedessä 17 %. Päällysveden hapen määrä on pysynyt tasaisena vuosien aikana, mutta alusvedessä hapen määrän on laskenut ja happivajeet sekä happikadot ovat ylistyneet 2000-luvulle tultaessa. | ||
Veden kokonaisfosforipitoisuus oli päällysvedessä keskimäärin 12, | Veden kokonaisfosforipitoisuus oli päällysvedessä keskimäärin 12,1 µg/l ja alusvedessä 17 µg/l. Fosforin pitoisuuksissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia, joskin alusvedessä on esiintynyt muutaman kerran normaalia korkeampia pitoisuuksia johtuen happivajeesta. Alusveden vähäinen hapenmäärä vapauttaa pohjasedimenttiin sitoutunutta fosforia. Mikäli fosforia vapautuu runsaasti, järvi rehevöityy sisältäpäin eli järvellä on käynnissä sisäinen kuormitus, johon ei auta ulkoisen kuormituksen vähentäminen. Alajärvellä ei ole tulosten perusteella sisäinen kuormitus käynnistynyt. Vertailun vuoksi sanottakoon, että pintavesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan vedenlaatu on erinomainen, jos kokonaisfosforipitoisuus on alle 12 µg/l ja hyvä pitoisuuden ollessa alle 30 µg/l. | ||
Veden kokonaistyppipitoisuus oli päällysvedessä keskimäärin | Veden kokonaistyppipitoisuus oli päällysvedessä keskimäärin 564 µg/l ja alusvedessä 738 µg/l. Typen pitoisuuksissa on nähtävissä jonkin asteista noususuhdannetta. Pitoisuuksien kasvu voi johtua siitä, että varsinkin Loimalahden rantojen ympäristöön on rakennettu haja-asutusta viime vuosina. | ||
Mittauksista | Mittauksista 112 kpl suoritettiin järven länsiosassa noin 200 m '''Vohlisaaresta luoteeseen'''. Mittaukset suoritettiin vuosina 1976-2013. Mittauspaikalla on 11,7 m syvää ja näytteet otettiin 0,2-11 m syvyydeltä. Näkösyvyys on ollut mittauspaikalla keskimäärin 1,9 m. | ||
Mittauksissa hapen kyllästysaste oli päällysvedessä keskimäärin 84% ja alusvedessä 7,7%. Tervaniemen mittauksiin verrattuna tällä mittauspaikalla oli alusveden hapen määrä heikompi. Alusvedessä esiintyi useasti happikatoja. | Mittauksissa hapen kyllästysaste oli päällysvedessä keskimäärin 84 % ja alusvedessä 7,7 %. Tervaniemen mittauksiin verrattuna tällä mittauspaikalla oli alusveden hapen määrä heikompi. Alusvedessä esiintyi useasti happikatoja. | ||
Veden kokonaisfosforipitoisuus oli päällysvedessä keskimäärin | Veden kokonaisfosforipitoisuus oli päällysvedessä keskimäärin 16 µg/l ja alusvedessä 40 µg/l. Alusveden hapettomuudesta huolimatta yli 100 µg/l pitoisuuksia ei ollut kuin 2 kertaa ja yli 50 µg/l pitoisuuksiakin 8 kpl. Veden kokonaistyppipitoisuus oli päällysvedessä 642 µg/l ja alusvedessä 998 µg/l. Myös tässä osassa järveä olivat typen pitoisuudet lievässä kasvussa koko vesimassassa. Pitoisuuksien nousu oli selkeämpää alusvedessä kuin päällysvedessä. | ||
==Kalat, linnut ja muu vesiluonto== | ==Kalat, linnut ja muu vesiluonto== | ||
Versio 12. maaliskuuta 2015 kello 16.07
Keskustelut
Uusimmat havainnot
4. heinäkuu 2025 10:52 |
4. heinäkuu 2025 10:52 |
Kuvat
Järven erityispiirteet
Järvi löytyy läheltä Hämeenlinnan keskustaa. Kanta-Hämeen keskussairaalaan on matkaa noin 3 km ja kaupungin keskustaan vajaa 5 km. Järvi on kooltaan 626 ha ja maksimisyvyys lähes 18 m. Järvi on kooltaan suurin yksittäinen järvi kunnassa. Pääosa järvestä kuuluu Hämeenlinnan kuntaan, mutta pieni osa Inkalanlahdesta järven luoteiskulmassa kuuluu Hattulan kuntaan.
Alajärven vesi laskee Turun Valtatien 10 alittavan joen kautta Iso-Munakkaaseen, Suojärveen, Viralanjärveen ja Kernaalan kautta aina Vanajaveteen.
Nykytila ja suojelu
Järven tilaa tarkkaillaan jatkuvasti, koska sen vettä käytetään tekopohjaveden tuotannossa.
Järvellä on otettu Hertta-tietokannan mukaan vedenlaatu näytteitä kaikkiaan 246 kertaa vuosina 1966-2013. Lähes kaikki näytteet on otettu kahdesta eri kohdasta järvellä. Näytteenottajina ovat toimineet Uudenmaan ELY-keskus ja Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys.
Mittauksista 117 kpl suoritettiin noin 400 m Tervaniemestä länteen. Mittaukset ajoittuvat vuosille 1966-2013. Mittauspaikalla on 17,5 m syvää ja näytteet otettiin 0,2-17 m syvyydeltä. Näkösyvyys oli mittausaikana keskimäärin 2,42 m.
Hapen kyllästysaste oli päällysvedessä keskimäärin 84 % ja alusvedessä 17 %. Päällysveden hapen määrä on pysynyt tasaisena vuosien aikana, mutta alusvedessä hapen määrän on laskenut ja happivajeet sekä happikadot ovat ylistyneet 2000-luvulle tultaessa.
Veden kokonaisfosforipitoisuus oli päällysvedessä keskimäärin 12,1 µg/l ja alusvedessä 17 µg/l. Fosforin pitoisuuksissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia, joskin alusvedessä on esiintynyt muutaman kerran normaalia korkeampia pitoisuuksia johtuen happivajeesta. Alusveden vähäinen hapenmäärä vapauttaa pohjasedimenttiin sitoutunutta fosforia. Mikäli fosforia vapautuu runsaasti, järvi rehevöityy sisältäpäin eli järvellä on käynnissä sisäinen kuormitus, johon ei auta ulkoisen kuormituksen vähentäminen. Alajärvellä ei ole tulosten perusteella sisäinen kuormitus käynnistynyt. Vertailun vuoksi sanottakoon, että pintavesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan vedenlaatu on erinomainen, jos kokonaisfosforipitoisuus on alle 12 µg/l ja hyvä pitoisuuden ollessa alle 30 µg/l.
Veden kokonaistyppipitoisuus oli päällysvedessä keskimäärin 564 µg/l ja alusvedessä 738 µg/l. Typen pitoisuuksissa on nähtävissä jonkin asteista noususuhdannetta. Pitoisuuksien kasvu voi johtua siitä, että varsinkin Loimalahden rantojen ympäristöön on rakennettu haja-asutusta viime vuosina.
Mittauksista 112 kpl suoritettiin järven länsiosassa noin 200 m Vohlisaaresta luoteeseen. Mittaukset suoritettiin vuosina 1976-2013. Mittauspaikalla on 11,7 m syvää ja näytteet otettiin 0,2-11 m syvyydeltä. Näkösyvyys on ollut mittauspaikalla keskimäärin 1,9 m.
Mittauksissa hapen kyllästysaste oli päällysvedessä keskimäärin 84 % ja alusvedessä 7,7 %. Tervaniemen mittauksiin verrattuna tällä mittauspaikalla oli alusveden hapen määrä heikompi. Alusvedessä esiintyi useasti happikatoja.
Veden kokonaisfosforipitoisuus oli päällysvedessä keskimäärin 16 µg/l ja alusvedessä 40 µg/l. Alusveden hapettomuudesta huolimatta yli 100 µg/l pitoisuuksia ei ollut kuin 2 kertaa ja yli 50 µg/l pitoisuuksiakin 8 kpl. Veden kokonaistyppipitoisuus oli päällysvedessä 642 µg/l ja alusvedessä 998 µg/l. Myös tässä osassa järveä olivat typen pitoisuudet lievässä kasvussa koko vesimassassa. Pitoisuuksien nousu oli selkeämpää alusvedessä kuin päällysvedessä.
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Järvellä elää mm. ahvenia, haukia ja täpärapuja.
Asutus ja vesistön käyttötavat
Järvellä on useita ulkoilualueita, kuten Tervaniemi ja Soininsaari. Loimalahdessa on suosittu uimaranta, jossa vesi on ollut puhdasta lähes poikkeuksetta.
Järven jäälle on aurattu useana vuonna hiihto/luistelurata, jos talvi on ollut hyvä ja jää riittävän paksua. Rata kiertää Jylhän ja Soininsaaren ympäri ja vaihtoehtoinen lyhyempi rata kääntyy Tervaniemen kohdalla ja kiertää Kotasaaren ympäri.
