Ero sivun ”Valkiajärvi (35.546.1.001)” versioiden välillä
| Rivi 4: | Rivi 4: | ||
==Nykytila ja suojelu== | ==Nykytila ja suojelu== | ||
| + | |||
| + | Valkiajärvi on pintavesityypiltään matala humuspitoinen järvi, jonka ekologinen tila on määritelty välttäväksi vuonna 2012. Järvestä on seurantatietoja saatavilla vain lyhyeltä aikaväliltä, 1990-luvun loppupuolelta lähtien. Mittausten perusteella veden ravinnepitoisuudet ovat reheville vesistöille tyypillisiä. Ravinnepitoisuuksissa ei ole havaittavissa muutossuuntaa seuranta-ajalta. Planktonlevien määrää kuvaava klorofylli-a-pitoisuus on vaihdellut huomattavasti, eikä selkeää kehityssuuntaa ole havaittavissa. Järven klorofylli-a-pitoisuudet ovat ajoittain olleet hyvinkin korkeita (>70µg/l). | ||
| + | |||
| + | Pintaveden happipitoisuus on kesäisin ollut hyvä, tosin ajoittaista levien ylituotantoon viittaavaa ylikyllästystä on havaittu. Talviajan vähäiset havainnot näyttävät, että hapen vajausta esiintyy pintaan asti. Kesäisin alusveden happipitoisuus on vaihdellut ja 2000-luvun alussa on havaittu happivajausta sekä hapen loppumista. Talvimittauksia järven alusveden happipitoisuudesta ei ole kuin vuosituhannen vaihteesta. Niiden perusteella happi voi talvisin loppua pohjasta kokonaan. | ||
| + | |||
| + | Humuksiselle järvelle tyypillisesti, järvi on varsin samea ja näkösyvyys on kesäisin tyypillisesti noin metrin. Veden happamuutta ilmaiseva pH on kesäisin vaihdellut välillä 6,7–8,8. Vähäiset talvimittausten perusteella talvisin pH on 6,0 ja 6,6 välillä. Ne osoittavat, että pH on ajoittain kesäisin huomattavasti korkeampi, joka viittaa runsaaseen planktonlevätuotantoon. Liuenneiden suolojen määrää kuvaava sähkönjohtavuus on sisävesille tyypillinen ja pysynyt tasaisena koko seuranta-ajan. | ||
| + | |||
| + | Tekijä: Varsinais-Suomen ELY-keskus 13.7.2015 | ||
| + | |||
<gallery widths=200px heights=120px perrow=3 caption="Valkiajärven vedenlaadun seurantatuloksia 1970-2013"> | <gallery widths=200px heights=120px perrow=3 caption="Valkiajärven vedenlaadun seurantatuloksia 1970-2013"> | ||
Tiedosto:Valkiajarvi_Ptot.jpg|<span caption="kokonaisfosfori"></span> | Tiedosto:Valkiajarvi_Ptot.jpg|<span caption="kokonaisfosfori"></span> | ||
Versio 13. heinäkuuta 2015 kello 10.45
Järvi
Nimi: Valkiajärvi
Järvinumero: 35.546.1.001
Vesistöalue: Taulunojan valuma-alue (35.546)
Päävesistö: Kokemäenjoki (35)
Perustiedot
Pinta-ala: 128,87 ha
Syvyys:
Keskisyvyys:
Tilavuus:
Rantaviiva: 5,76 km5 760 m <br />
Korkeustaso: 111,9 m
Hallinnolliset alueet
Kunta: Kankaanpää
Maakunta: Satakunnan maakunta
ELY-keskus: Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue: Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalue
Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.
Järven erityispiirteet
Nykytila ja suojelu
Valkiajärvi on pintavesityypiltään matala humuspitoinen järvi, jonka ekologinen tila on määritelty välttäväksi vuonna 2012. Järvestä on seurantatietoja saatavilla vain lyhyeltä aikaväliltä, 1990-luvun loppupuolelta lähtien. Mittausten perusteella veden ravinnepitoisuudet ovat reheville vesistöille tyypillisiä. Ravinnepitoisuuksissa ei ole havaittavissa muutossuuntaa seuranta-ajalta. Planktonlevien määrää kuvaava klorofylli-a-pitoisuus on vaihdellut huomattavasti, eikä selkeää kehityssuuntaa ole havaittavissa. Järven klorofylli-a-pitoisuudet ovat ajoittain olleet hyvinkin korkeita (>70µg/l).
Pintaveden happipitoisuus on kesäisin ollut hyvä, tosin ajoittaista levien ylituotantoon viittaavaa ylikyllästystä on havaittu. Talviajan vähäiset havainnot näyttävät, että hapen vajausta esiintyy pintaan asti. Kesäisin alusveden happipitoisuus on vaihdellut ja 2000-luvun alussa on havaittu happivajausta sekä hapen loppumista. Talvimittauksia järven alusveden happipitoisuudesta ei ole kuin vuosituhannen vaihteesta. Niiden perusteella happi voi talvisin loppua pohjasta kokonaan.
Humuksiselle järvelle tyypillisesti, järvi on varsin samea ja näkösyvyys on kesäisin tyypillisesti noin metrin. Veden happamuutta ilmaiseva pH on kesäisin vaihdellut välillä 6,7–8,8. Vähäiset talvimittausten perusteella talvisin pH on 6,0 ja 6,6 välillä. Ne osoittavat, että pH on ajoittain kesäisin huomattavasti korkeampi, joka viittaa runsaaseen planktonlevätuotantoon. Liuenneiden suolojen määrää kuvaava sähkönjohtavuus on sisävesille tyypillinen ja pysynyt tasaisena koko seuranta-ajan.
Tekijä: Varsinais-Suomen ELY-keskus 13.7.2015
- Valkiajärven vedenlaadun seurantatuloksia 1970-2013
Tekijä: Varsinais-Suomen ELY-keskus 24.6.2015
