Enäjärvi (13.002.1.009)

10 260 m <br />

Enäjärvi on melko iso järvi Summajoki (13) -päävesistössä. Se sijaitsee Kymenlaakson maakunnassa ja kuuluu Kaakkois-Suomen ELYn ympäristövastuualueeseen.

Järvi

Nimi: Enäjärvi
Järvinumero: 13.002.1.009
Vesistöalue: Summajoen keskiosan alue (13.002)
Päävesistö: Summajoki (13)

Perustiedot

Pinta-ala: 168,05 ha
Syvyys:
Keskisyvyys:
Tilavuus:
Rantaviiva: 10,26 km10 260 m <br />
Korkeustaso: 52 m

Hallinnolliset alueet

Kunta: Kouvola
Maakunta: Kymenlaakson maakunta
ELY-keskus: Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue: Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalue

Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.

Keskustelut

Järven keskustelusivu

Uusimmat havainnot

Ei tuoreita havaintoja

Tallenna omat havaintosi Havaintolähetillä

 Viranomainen

 Asiantuntija

 Kokenut

 Käyttäjä

Kirjautuneena voit lisätä kohteita

Järven erityispiirteet

Enäjärvi sijaitsee Kouvolassa, Enäjärven kylässä. Summanjoen vesistöön kuuluva Enäjärvi on järvityypiltään matala runsashumuksinen järvi. Enäjärveen Summanjoen yläosan vedet tulevat Sanijärvestä lyhyen jokiosuuden kautta. Ympäristöhallinnon tietojärjestelmän mukaan Enäjärven pinta-ala on 166 ha ja suurin syvyys 3 m. Keskisyvyys on vain 1,25 m. Enäjärvi koostuu kahdesta selästä. Rantaviivaa sillä on 10,2 km. Enäjärvestä vedet laskevat Riissalmen kautta 142 ha:n laajuiseen, matalaan Palonselkään, jota on pidetty myös osana Enäjärveä.

Järvessä on kaksi saarta, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on7,7 ha. Enäjärven valuma-alueen pita-ala on 20 523 ha. Viipymä järvellä on 10 vuorokautta.

Maisema Enäjärvelle Rautojantieltä (tie 375).

Nykytila ja suojelu

Enäjärven vedenlaatu on paikoin erittäin rehevä ja soilta tulevan valuman johdosta erittäin ruskea vetinen. Järven yleinen tila on tyydyttävä ja se on lievästi happamoitunut. Myös järven ekologinen tila on tyydyttävä. Enäjärvi on luokiteltu matalaksi runsashumuksiseksi järveksi. Näkösyvyys on varsin alhainen sen keskiarvon vaihdellessa 0,5-0,6 m välillä.

Järven alapäässä sijaitsee Stora Enson omistama, Turpaankosken pohjapato. Padolla säännöstettään sekä Enä- että Sanijärveä. Pohjapato sallii luonnontilaisen vedenpinnan vaihtelun ja samalla mahdollistaa vesitien kumpaankin suuntaan. Teoriassa on mahdollista, että tulevaisuudessa meritaimen voisi nousta Enäjärveen.

Enäjärvi on yksi Kymijoen alueen järvikunnostushankkeeseen valituista järvistä. Kunnostushanke on käynnissä 2013-2014 ja sen tavoitteena on parantaa ympäristön tilaa auttamalla osakaskuntia hoitamaan omia järviään.

Enäjärven valuma-alueella on Natura-alueita: Enäsuon Natura-alue on valtakunnallisesti merkittävä eteläinen aapasuo, Enäsuo-Lupansuo on arvokas lintukohde ja Karhunsuo-Hietakankaanniemi on laaja erilaisten suotyyppien sekä vanhan metsän muodostama alue.

Kalat, linnut ja muu vesiluonto

Enäjärven valtakalalajit ovat särkikalat, hauki, ahven, ruutana, lahna, kiiski, säyne ja kuha. Järveen on istutettu kuhaa, järvisiikaa, planktonsiikaa ja järvitaimenta. Järven kalakantaa on hoidettu onnistuneesti tehokalastuksilla. Järven kuha kanta on hyvässä nousussa.

Enäjärven rapukanta on tyydyttävä.

Enäjärvellä esiintyy rauhoitettua täplälampikorentoa.

Asutus ja vesistön käyttötavat

Järven rannoilla on maaseutua ja vapaa-ajanasutusta. Järven rannalla sijaitsena Enäjärven kylä valittiin vuonna 2004 vuoden kymenlaaksolaiseksi kyläksi. Paikallisille järvellä on suurta maisema- ja virkistysarvoa. Enäjärvi on hieno melonta ja virkistyskalastus kohde.

Enäjärvellä on Enäjärven - Kaipiaisten osakaskunnan ylläpitämä yksityinen uimaranta ja veneranta.

Lähteet

• Kouvolan järvien tutkimukset vuonna 2013

• Kuisma, Markku 2007. Summa-, Vehka- ja Virojoen kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma. http://www.kymenlaaksonkalatalouskeskus.fi/SVVKHS2006.pdf. Kymenlaakson Kalatalouskeskus ry. Luettu 12.8.2014.

• Sanijärven, Enäjärven ja Palonselän kunnostussuunnitelma Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 288/2014