Ero sivun ”Harjus” versioiden välillä
(1. viitteistetystä lähteestä tiedot artikkeliin) |
|||
Rivi 3: | Rivi 3: | ||
Harjuksen murtovedessä elävää ja kutevaa muotoa kutsutaan nimellä '''meriharjus'''. | Harjuksen murtovedessä elävää ja kutevaa muotoa kutsutaan nimellä '''meriharjus'''. | ||
− | Suomessa harjuksella on | + | Suomessa harjuksella on neljä eri pääesiintymisaluetta: Oulujoen vesistö ja sen pohjoispuoliset vesistöt, Vuoksen vesistö, Pohjanlahden rannikolle laskevat joet ja Pohjanlahti Rauman pohjoispuolella. Lisäksi sitä on istutettuna muissakin vesistöissä. |
+ | |||
+ | Suomessa harjuskannat ovat merialueella äärimmäisen uhanalaisia, Etelä-Suomen sisävesissä silmälläpidettäviä ja Pohjois-Suomen sisävesissä elinvoimaisia. | ||
{{Kala-atlas laji}} <!-- Älä poista tätä riviä --> | {{Kala-atlas laji}} <!-- Älä poista tätä riviä --> | ||
== Ulkonäkö ja koko == | == Ulkonäkö ja koko == | ||
+ | Harjus on yleensä hopeakylkinen. Sen selkä, rinta-, vatsa-, perä- ja pyrstöevät ovat hailakan punertavanruskeita ja niissä on sinisiä laikkuja sekä lohikalana sillä on rasvaevä. Selkäevä on huomattavan suuri, korkea ja monivärinen. Suomujen ala- ja yläreunat ovat keskiosia tummempia, ja se saa aikaan kylkien pitkittäisjuovaisen vaikutelman. Vatsa on vaalea ja selkä tumma. Sillä on pieni pää, hampaaton kita ja pitkulainen ruumis. | ||
+ | |||
+ | Koiraille kehittyy sarveisaineista muodostuvia kutukyhmyjä pään ja kylkien alueelle. Kylkien väri voi olla myös rusehtava, joskus violetti tai vihertävä ja evien väri voi olla myös sinertävänharmaa. | ||
+ | |||
+ | Harjus painaa tavallisesti 400–900 g ja se voi elää 15-vuotiaaksi. Maailmanennätys on 4,30 kg 72 cm<ref>[http://www.fishing-worldrecords.com/scientificname/Thymallus%20thymallus/show ''Thymallus thymallus''] Fishing World Records.</ref> ja Suomen ennätys on 2,47 kg.<ref>[http://www.ahven.net/ennatyskalat Suomen ennätyskalat] Kalatalouden Keskusliitto.</ref> | ||
+ | |||
+ | Harjuksen erottaa muista lohikaloistamme suuresta selkäevästä. | ||
+ | |||
== Käyttäytyminen == | == Käyttäytyminen == | ||
Harjuksella on viisi erilaista ekologista muotoa elinympäristön ja vaelluskäyttäytymisen mukaan: paikallinen järviharjus, paikallinen jokiharjus, järvestä tai merestä jokeen kudulle vaeltava vaellusharjus ja paikallinen meriharjus.<ref name=harjus>Keränen, Pekka: [http://www.eraluvat.fi/media/dokumentit/julkaisut/meriharjuksen-hoitosuunnitelma-osa-1-meriharjuskannan-hoidon-ja-suojelun-tausta.pdf Meriharjuksen hoitosuunnitelma Osa 1. Meriharjuskannan hoidon ja suojelun tausta] <small>(pdf)</small> Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja.</ref> | Harjuksella on viisi erilaista ekologista muotoa elinympäristön ja vaelluskäyttäytymisen mukaan: paikallinen järviharjus, paikallinen jokiharjus, järvestä tai merestä jokeen kudulle vaeltava vaellusharjus ja paikallinen meriharjus.<ref name=harjus>Keränen, Pekka: [http://www.eraluvat.fi/media/dokumentit/julkaisut/meriharjuksen-hoitosuunnitelma-osa-1-meriharjuskannan-hoidon-ja-suojelun-tausta.pdf Meriharjuksen hoitosuunnitelma Osa 1. Meriharjuskannan hoidon ja suojelun tausta] <small>(pdf)</small> Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja.</ref> | ||
Rivi 16: | Rivi 26: | ||
=== Lisääntyminen === | === Lisääntyminen === | ||
− | Harjus tulee sukukypsäksi | + | Harjus tulee sukukypsäksi 3–6 vuoden ikäisenä ja 30–39 senttimetrin pituisena. Kutu alkaa, kun veden lämpötila ylittää 4 °C, ja se vaatii kutuympäristökseen matalassa vedessä hiekasta, sorasta ja kivistä koostuvan pohjan, jossa ei ole vesikasvillisuutta tai muuta eloperäistä ainesta.<ref name=harjus/> |
Kudun aloittavat kookkomat yksilöt, jonka jälkeen kutevat pienemmät. Koiras muodostaa kutureviirin, jota se vartioi. Kutevat kalat eivät muodosta pareja, vaan koiraat kutevat usean naaraan kanssa, sekä naaraat usean koiraan kanssa. Ne eivät kaiva varsinaisia kutupesiä, vaan naaras laskee mädin soraikkoon, jonne se hautautuu 4–7 cm syvyyteen kutevien kalojen pyrstön liikkeiden seurauksena. | Kudun aloittavat kookkomat yksilöt, jonka jälkeen kutevat pienemmät. Koiras muodostaa kutureviirin, jota se vartioi. Kutevat kalat eivät muodosta pareja, vaan koiraat kutevat usean naaraan kanssa, sekä naaraat usean koiraan kanssa. Ne eivät kaiva varsinaisia kutupesiä, vaan naaras laskee mädin soraikkoon, jonne se hautautuu 4–7 cm syvyyteen kutevien kalojen pyrstön liikkeiden seurauksena. | ||
− | Mäti kehittyy soraikossa noin | + | Mäti kehittyy soraikossa noin 2–5 viikkoa, jonka jälkeen poikaset kuoriutuvat noin 10–12 mm mittaisina. Kuoriutumisen jälkeen poikaset jäävät soraikkoon, missä ne kuluttavat ruskuaispussinsa ja sen kulutettuaan ne nousevat soraikon pinnalle noin 4–10 päivää kuoriutumisestaan, silloin ne ovat noin 17 mm pituisia. Sen jälkeen poikaset suosivat matalia, virtaukseltaan heikkoja ja pohjan laadultaan rakeisia ympäristöjä. Poikasten kasvettua yli 4 cm pituisiksi, ne hajaantuvat poikasparvista ja alkavat etsimään kasvureviiriä.<ref name=harjus/> |
=== Ravinto === | === Ravinto === | ||
Rivi 26: | Rivi 36: | ||
== Levinneisyys == | == Levinneisyys == | ||
− | Harjus on elinvoimainen laji. Sitä esiintyy Euroopassa pääosin virtavesissä Iso-Britanniassa ja Ranskan keski- ja itäosissa, Italian pohjoisosissa, Balkanin niemimaalla lukuunottamatta Kreikkaa muodostuvan linjan pohjoispuolella, itärajana Uralvuoret. Sitä esiintyy myös järvissä ja syönnösvaelluksella murtovesissä levinnäisyysalueellaan. Pohjanlahdella on tiettävästi koko maailman ainoa kanta, meriharjus, joka kutee murtoveteen.<ref name=harjus/> | + | Harjus on elinvoimainen laji.<ref>[http://www.iucnredlist.org/details/21875/0 ''Thymallus thymallus''] IUCN Red List of Threatened Species.</ref> Sitä esiintyy Euroopassa pääosin virtavesissä Iso-Britanniassa ja Ranskan keski- ja itäosissa, Italian pohjoisosissa, Balkanin niemimaalla lukuunottamatta Kreikkaa muodostuvan linjan pohjoispuolella, itärajana Uralvuoret. Sitä esiintyy myös järvissä ja syönnösvaelluksella murtovesissä levinnäisyysalueellaan. Pohjanlahdella on tiettävästi koko maailman ainoa kanta, meriharjus, joka kutee murtoveteen.<ref name=harjus/> |
=== Vedenlaatu === | === Vedenlaatu === | ||
Rivi 46: | Rivi 56: | ||
== Kalastus ja käyttö == | == Kalastus ja käyttö == | ||
− | Suomessa saalismäärät ovat vaihdellet 0,1–0, | + | Harjuksen liha on väriltään vaalea, erittäin maukasta, rasvapitoisuudeltaan 4–8 % ja se tuoksuu miedosti timjamille, mistä latinan kielinen "thymallus" nimi tulee. Sitä kalastetaan ruokakalaksi vapavälineillä ja verkoilla. Suomessa saalismäärät ovat vaihdellet 0,1–0,4 miljoonan kilogramman välillä. |
+ | |||
+ | Suomessa harjuksen kalastus on kiellettyä kokonaan meressä, ja sisävesissä leveysasteen 67°00″N eteläpuolella 1.4.–31.5. välisenä aikana. Harjuksen alamitta on 35 cm leveysasteen 67°00″N eteläpuolella ja sen pohjoispuolella alamitta on 30 cm. Leveysaste 67°00″N sijaitsee noin 50 km napapiiriltä pohjoiseen. | ||
+ | |||
+ | Suomessa istutetaan vuosittain vajaat 2 miljoonaa kesänvanhaa harjusta. | ||
== Meriharjus == | == Meriharjus == | ||
Rivi 64: | Rivi 78: | ||
Metsähallitus on yhdessä Luonnonvarakeskuksen kanssa aloittanut kesäkuussa 2014 pelastusoperaation meriharjuskannan elvyttämiseksi ja ensisijaisena tavoitteena on estää meriharjuskantojen häviäminen Suomesta ja pidemmällä aikavälillä sen palauttaminen elinvoimaisena entisille asuinsijoilleen.<ref name=metsa/> | Metsähallitus on yhdessä Luonnonvarakeskuksen kanssa aloittanut kesäkuussa 2014 pelastusoperaation meriharjuskannan elvyttämiseksi ja ensisijaisena tavoitteena on estää meriharjuskantojen häviäminen Suomesta ja pidemmällä aikavälillä sen palauttaminen elinvoimaisena entisille asuinsijoilleen.<ref name=metsa/> | ||
− | Toimenpiteinä | + | Toimenpiteinä sen kalastaminen on kielletty kokonaan. |
==Lähteet== | ==Lähteet== |
Versio 3. kesäkuuta 2017 kello 17.13
Harjus (Thymallus thymallus) on viileissä ja runsashappisissa sisä- ja murtovesissä elävä kalalaji.
Harjuksen murtovedessä elävää ja kutevaa muotoa kutsutaan nimellä meriharjus.
Suomessa harjuksella on neljä eri pääesiintymisaluetta: Oulujoen vesistö ja sen pohjoispuoliset vesistöt, Vuoksen vesistö, Pohjanlahden rannikolle laskevat joet ja Pohjanlahti Rauman pohjoispuolella. Lisäksi sitä on istutettuna muissakin vesistöissä.
Suomessa harjuskannat ovat merialueella äärimmäisen uhanalaisia, Etelä-Suomen sisävesissä silmälläpidettäviä ja Pohjois-Suomen sisävesissä elinvoimaisia.
Kala-atlas havainnot
Harjus kuuluu lajeihin, joista on levinneisyystietoa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) ylläpitämässä Kala-atlas tietokannassa. Kartalle on merkitty vihreällä symbolilla ne päävesistöalueet, joissa lajia tietokannan tietojen mukaan esiintyy.Ulkonäkö ja koko
Harjus on yleensä hopeakylkinen. Sen selkä, rinta-, vatsa-, perä- ja pyrstöevät ovat hailakan punertavanruskeita ja niissä on sinisiä laikkuja sekä lohikalana sillä on rasvaevä. Selkäevä on huomattavan suuri, korkea ja monivärinen. Suomujen ala- ja yläreunat ovat keskiosia tummempia, ja se saa aikaan kylkien pitkittäisjuovaisen vaikutelman. Vatsa on vaalea ja selkä tumma. Sillä on pieni pää, hampaaton kita ja pitkulainen ruumis.
Koiraille kehittyy sarveisaineista muodostuvia kutukyhmyjä pään ja kylkien alueelle. Kylkien väri voi olla myös rusehtava, joskus violetti tai vihertävä ja evien väri voi olla myös sinertävänharmaa.
Harjus painaa tavallisesti 400–900 g ja se voi elää 15-vuotiaaksi. Maailmanennätys on 4,30 kg 72 cm[1] ja Suomen ennätys on 2,47 kg.[2]
Harjuksen erottaa muista lohikaloistamme suuresta selkäevästä.
Käyttäytyminen
Harjuksella on viisi erilaista ekologista muotoa elinympäristön ja vaelluskäyttäytymisen mukaan: paikallinen järviharjus, paikallinen jokiharjus, järvestä tai merestä jokeen kudulle vaeltava vaellusharjus ja paikallinen meriharjus.[3]
Avoveden aikana harjus liikkuu vedenpinnan ja 10 metrin syvyyden välillä. Se viihtyy syvässä vedessä alkukesästä, mutta siirtyy matalampaan veteen kesän ja syksyn mittaan. Jääpeitteisenä aikana harjus viihtyy alle 2 metrin päästä jääkannesta ja sielläkin pääasiassa puolen metrin päässä jääkannesta.[3]
Merestä jokeen kudulle nouseva harjus laskeutuu kudun jälkeen takaisin mereen, jossa se oleskelee enimmäkseen kivipohjaisilla ulkorannoilla ja syvärinteisillä pauhamatalilla, joissa myös meriharjuksen oletetaan oleskelevan.[3]
Lisääntyminen
Harjus tulee sukukypsäksi 3–6 vuoden ikäisenä ja 30–39 senttimetrin pituisena. Kutu alkaa, kun veden lämpötila ylittää 4 °C, ja se vaatii kutuympäristökseen matalassa vedessä hiekasta, sorasta ja kivistä koostuvan pohjan, jossa ei ole vesikasvillisuutta tai muuta eloperäistä ainesta.[3]
Kudun aloittavat kookkomat yksilöt, jonka jälkeen kutevat pienemmät. Koiras muodostaa kutureviirin, jota se vartioi. Kutevat kalat eivät muodosta pareja, vaan koiraat kutevat usean naaraan kanssa, sekä naaraat usean koiraan kanssa. Ne eivät kaiva varsinaisia kutupesiä, vaan naaras laskee mädin soraikkoon, jonne se hautautuu 4–7 cm syvyyteen kutevien kalojen pyrstön liikkeiden seurauksena.
Mäti kehittyy soraikossa noin 2–5 viikkoa, jonka jälkeen poikaset kuoriutuvat noin 10–12 mm mittaisina. Kuoriutumisen jälkeen poikaset jäävät soraikkoon, missä ne kuluttavat ruskuaispussinsa ja sen kulutettuaan ne nousevat soraikon pinnalle noin 4–10 päivää kuoriutumisestaan, silloin ne ovat noin 17 mm pituisia. Sen jälkeen poikaset suosivat matalia, virtaukseltaan heikkoja ja pohjan laadultaan rakeisia ympäristöjä. Poikasten kasvettua yli 4 cm pituisiksi, ne hajaantuvat poikasparvista ja alkavat etsimään kasvureviiriä.[3]
Ravinto
Poikasvaiheessa ravinto koostuu eläinplanktonista ja hyönteisten toukista ja sen kasvaessa ruokavalioon tulevat nilviäiset, äyriäiset, hyönteiset ja niiden toukat sekä kalat, se saattaa syödä myös muiden lohikalojen mätiä ja kariketta. Harjus saalistaa ravintoa koko valoisan ajan.
Levinneisyys
Harjus on elinvoimainen laji.[4] Sitä esiintyy Euroopassa pääosin virtavesissä Iso-Britanniassa ja Ranskan keski- ja itäosissa, Italian pohjoisosissa, Balkanin niemimaalla lukuunottamatta Kreikkaa muodostuvan linjan pohjoispuolella, itärajana Uralvuoret. Sitä esiintyy myös järvissä ja syönnösvaelluksella murtovesissä levinnäisyysalueellaan. Pohjanlahdella on tiettävästi koko maailman ainoa kanta, meriharjus, joka kutee murtoveteen.[3]
Vedenlaatu
Harjusta esiintyy viileissä, kirkkaissa, vähäravinteisissa ja runsashappisissa vesissä, joissa on lisääntymiseen kelpaavia puhtaita hiekka- ja sorapohjia.[3]
Lämpötila
Harjus viihtyy 0–24 °C lämpöisessä vedessä. Yli 25 °C lämpötilassa se kuolee. Se kasvaa parhaiten, kun veden lämpötila on 4–18 °C.[3]
Mädille lämpötilavaatimukset ovat aikuisia kaloja tiukemmat: mäti kuolee, jos veden lämpötila on alle 3 °C tai yli 18,5 °C. Mädin kehittymiselle ihanteellinen lämpötila on noin 4–8 °C. Mädin kuolleisuus kasvaa nopeasti, kun veden lämpötila ylittää 13 °C. Pienpoikasten ihanteellinen kasvulämpötila on noin 17 °C.[3]
Happipitoisuus
Harjukselle kuolettava happipitoisuus on alle 4 mg/l ja mädille alle 7 mg/l. Se viihtyy parhaiten happipitoisuudeltaan yli 9 mg/l vesissä.[3]
Happamuus
Harjus viihtyy parhaiten vedessä, jonka pH-arvo on 5,5–9, mutta se tulee toimeen myös pH-arvoltaan alle 5 olevissa vesissä. Lisääntyminen ei enää onnistu, jos veden pH-arvo laskee alle 5,5.[3]
Suolapitoisuus
Harjus viihtyy vedessä, jonka suolapitoisuus on alle 5,5 ‰. Lisääntyminen onnistuu vedessä, jonka suolapitoisuus on alle 3,3 ‰.[3]
Kalastus ja käyttö
Harjuksen liha on väriltään vaalea, erittäin maukasta, rasvapitoisuudeltaan 4–8 % ja se tuoksuu miedosti timjamille, mistä latinan kielinen "thymallus" nimi tulee. Sitä kalastetaan ruokakalaksi vapavälineillä ja verkoilla. Suomessa saalismäärät ovat vaihdellet 0,1–0,4 miljoonan kilogramman välillä.
Suomessa harjuksen kalastus on kiellettyä kokonaan meressä, ja sisävesissä leveysasteen 67°00″N eteläpuolella 1.4.–31.5. välisenä aikana. Harjuksen alamitta on 35 cm leveysasteen 67°00″N eteläpuolella ja sen pohjoispuolella alamitta on 30 cm. Leveysaste 67°00″N sijaitsee noin 50 km napapiiriltä pohjoiseen.
Suomessa istutetaan vuosittain vajaat 2 miljoonaa kesänvanhaa harjusta.
Meriharjus
Meriharjusta esiintyy ainoastaan Itämerellä Pohjanlahden rannikkoalueilla. Se on esiintynyt siellä laajoilla alueilla yleisenä 1960-luvulle asti. Nykyään sitä tavataan yleisimmin Perämeren pohjukasta, Ouran- ja Vaasan saaristosta sekä Ruotsin rannikolta hajanaisesti. Meriharjuksen elinpiiri on suppea, eikä se yleensä tee pitkiä vaelluksia. Nykyisin se on sukupuuton partaalle taantunut äärimmäisen uhanalainen laji.[5]
Meriharjus hakeutuu jäidenlähdön aikaan mataliin karuihuin ja kirkasvetisiin rantoihin kutemaan. Kutuympäristönä ovat kasvillisuudesta vapaat kivikko- ja sorapohjat ulkosaarten, luotojen, karikoiden ja vedenalaisten selkäkarien lähettyvillä.[5][3]
Meriharjuksen poikaset kuoriutuvat alkukesästä ja ne elävät hyvin matalilla ja avoimilla kivikkorannoilla, missä kivien välissä on hiekkaa tai soraa sekä aaltojen huuhtelemissa vesirajan lammikoissa, mutta alueet ovat suojassa pahimmilta tyrskyiltä. Toisin kuin taimenen ja lohen poikaset, harjuksen poikaset eivät osaa uida pois kuivuvista lammikoista. Poikasalueet ovat muita alueita kylmempiä ja ne poikkeavat tällä tavalla useimmista muiden kalalajien poikasympäristöistä. Kasvettuaan muutaman senttimetrin mittaisiksi ne hakeutuvat ulommas merelle.[3]
Meriharjuksen elinympäristövaatimuksista kutuajan ulkopuolella ei ole tutkimustietoa. Niiden voidaan olettaa liikkuvan ja syönnöstävän ulkosaaristossa lisääntymisalueiden ja merestä jokeen kudulle nousevien harjusten syönnösalueiden kaltaisilla alueilla.[3]
Meriharjuskanta on vähentynyt 1990–2010-lukujen aikana 80 prosentia. Heikentymisen syitä ovat lisääntymis- ja syönnösalueiden rehevöityminen, pintavesien saastuminen, ilmastonmuutos, muiden lajien levittäytyminen poikasalueille, kuten särki- ja ahvenkalat, jotka syövät harjusten mätiä ja poikasia, kalastus ja merimetso sekä hylje kantojen lisääntyminen.[3]
Meriharjusta pyydetään nykyisin vuosittain noin 2 000 kg, vielä 1930-luvulla saalismäärät olivat noin 20 000 kg.
Suojelu
Metsähallitus on yhdessä Luonnonvarakeskuksen kanssa aloittanut kesäkuussa 2014 pelastusoperaation meriharjuskannan elvyttämiseksi ja ensisijaisena tavoitteena on estää meriharjuskantojen häviäminen Suomesta ja pidemmällä aikavälillä sen palauttaminen elinvoimaisena entisille asuinsijoilleen.[5]
Toimenpiteinä sen kalastaminen on kielletty kokonaan.
Lähteet
- Tietoa kalalajeista: Harjus Luke.
- Tietoa kalalajeista: Harjuksen uhanalaisuus Luke.
- Harjus Suomen Lajitietokeskus.
- Harjus Wikipedia.
Viitteet
- ↑ Thymallus thymallus Fishing World Records.
- ↑ Suomen ennätyskalat Kalatalouden Keskusliitto.
- ↑ 3,00 3,01 3,02 3,03 3,04 3,05 3,06 3,07 3,08 3,09 3,10 3,11 3,12 3,13 3,14 3,15 Keränen, Pekka: Meriharjuksen hoitosuunnitelma Osa 1. Meriharjuskannan hoidon ja suojelun tausta (pdf) Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja.
- ↑ Thymallus thymallus IUCN Red List of Threatened Species.
- ↑ 5,0 5,1 5,2 Meriharjuskannan elvyttäminen Metsähallitus.
Suomen kalalajit | ||
ahven | ankerias | harjus | hauki | härkäsimppu | kampela | karppi | kiiski | kirjolohi | kivisimppu | kolmipiikki | kuha | kuore | kymmenpiikki | lahna | lohi, järvilohi | made | muikku | nahkiainen, järvinahkiainen | nieriä | pasuri | piikkimonni | puronieriä | ruutana | salakka | siika | silakka | sorva | sulkava | suutari | särki | säyne | taimen, järvitaimen, meritaimen, purotaimen | toutain | turpa | vimpa |