Ero sivun ”Ahven” versioiden välillä
(päivitetty kalalajitaulukko) |
(tarkennus) |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Ahven''' (''Perca fluviatilis'') on sisä- ja murtovesissä elävä kalalaji. | '''Ahven''' (''Perca fluviatilis'') on sisä- ja murtovesissä elävä kalalaji. | ||
| − | Suomessa se on yleisin kalalaji ja se asuttaa järviä, jokia ja [[Itämeri|Itämeren]] rannikkoseutuja koko maan alueella, ainoastaan pohjoisesta käsivarresta sitä ei tavata. Ahven on Suomen kansalliskala. | + | Suomessa se on yleisin kalalaji ja se asuttaa järviä, jokia ja [[Itämeri|Itämeren]] rannikkoseutuja koko maan alueella, ainoastaan pohjoisesta käsivarresta yli 400–450 metriä merenpinnan yläpuolella olevista vesistöistä sitä ei tavata. Ahven on Suomen kansalliskala. |
{{Kala-atlas laji}} <!-- Älä poista tätä riviä --> | {{Kala-atlas laji}} <!-- Älä poista tätä riviä --> | ||
Versio 10. kesäkuuta 2018 kello 21.03
Ahven (Perca fluviatilis) on sisä- ja murtovesissä elävä kalalaji.
Suomessa se on yleisin kalalaji ja se asuttaa järviä, jokia ja Itämeren rannikkoseutuja koko maan alueella, ainoastaan pohjoisesta käsivarresta yli 400–450 metriä merenpinnan yläpuolella olevista vesistöistä sitä ei tavata. Ahven on Suomen kansalliskala.
Kala-atlas havainnot
Ahven kuuluu lajeihin, joista on levinneisyystietoa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) ylläpitämässä Kala-atlas tietokannassa. Kartalle on merkitty vihreällä symbolilla ne päävesistöalueet, joissa lajia tietokannan tietojen mukaan esiintyy.
Ulkonäkö ja koko
Ahven on yleensä vihreäsävyinen tummilla pystyraidoilla, silmät ovat keltaiset. Sen vatsa-, perä- ja pyrstöevät ovat puna-oranssit ja rinta- ja selkäevät ovat läpikuultavan harmaita. Evissä on pieniä mustia pisteitä, selkäevissä on kapea musta reunus ja ensimmäisen selkäevän takaosassa on musta laikku. Vatsa on vaalea, siihen voi vanhemmiten tulla oranssia väriä.
Ahvenen värityksen tummuusaste vaihtelee paljon: se voi olla ruskea, tummavetisissä ja -pohjaisissa vesissä lähes musta tai kirkasvetisissä ja hiekka-sorapohjaisissa vesissä vaaleanruskea. Myös erilaisia värimuunnoksia esiintyy: joillain yksilöillä on eriasteisia mustan pigmentin häiriöitä, jolloin yleisväri on keltaoranssi ja evät ovat punaiset, niitä kutsutaan kulta-ahveniksi. Myös sinisiä ahvenia on saatu, joiden evät ovat sinisiä tai siniharmaita ja kyljetkin voivat olla sinisiä tummilla raidoilla. Värimuunnosten laajuus on yksilökohtaista.
Ensimmäisen selkäevän ruodot ovat teräväkärkisiä piikkiruotoja, myös vatsa- ja peräevien ensimmäiset ruodot ovat piikkiruotoja ja kituskannen takaosassa on hyvin terävä piikki. Pää, kita ja suomut ovat isohkoja. Leukojen hampaat ovat pieniä, raspimaisia ja suomut ovat tukevia ja niiden takaosissa on pieniä piikkejä.
Tyypillisesti ahven on 10–30 senttimetrin pituinen ja alle 350 gramman painoinen. Ahven voi elää yli 20-vuotiaaksi. Maailmanennätys on 3,75 kg 58 cm[1] ja Suomen ennätys on 2,87 kg 54 cm.[2]
Käyttäytyminen
Ahven on parvikala, joka liikkuu ja etsii ravintoa päivisin parvissa, mutta yöksi se menee yksin pohjalle kasvuston suojaan lepäämään. Ahvenet vaeltavat lisääntymis- ja syönnösalueiden välillä. Rannikkovesissä parvien liikkeet ovat tavallisesti alle 10 kilometrin pituisia, mutta se voi myös tehdä yli 160 kilometrin vaelluksia.
Lisääntyminen
Ahven tulee sukukypsäksi 2–5 vuoden ikäisenä ja 9–14 senttimetrin pituisena. Kutu alkaa veden lämpötilan ylitettyä kuusi astetta matalista rantavesistä ja siirtyy sitten pikkuhiljaa veden lämmetessä jopa 3 metrin syvyiseen veteen. Etelä-Suomessa kutu alkaa huhti-toukokuussa. Kutuaika ulottuu kesäkuulle, kylmissä vesissä jopa heinäkuulle saakka. Siitä juontuukin sanonta eri muodoissa "Ahvenen kutuun ehtii hitaampikin".
Kudun alkaessa koiraat saapuvat kutupaikalle ennen naaraita. Naaraan saapuessa alueelle koiraat lähtevät seuraamaan tätä ja sen jälkeen naaras laskee kierteisen vaalean mätinauhan pohjalla olevaan risuun tai vesikasviin, jonka koirasparvi hedelmöittää välittömästi maidillaan. 5–7 millimetrin pituiset poikaset kuoriutuvat 10–20 päivän kuluttua. Poikaset levittäytyvät ensin vapaan veden alueelle syömään eläinplanktonia ja valtaosa siirtyy vähitellen matalampiin rantavesiin kasvamaan.
Ravinto
Pienet yksilöt syövät eläinplanktonia, mutta sen kasvaessa ruokavalioon tulevat hyönteiset, pohjaeläimet ja kalat. Suuret ahvenet syövät pääasiassa kaloja. Ahven saalistaa ravintoa koko valoisan ajan, mutta sillä on selkeästi havaittavissa oleva aamu- ja iltasyönti.
Ahvenen kasvunopeus vaihtelee paljon elinalueen ravintotilanteen ja kannan tiheyden mukaan. Nopeakasvuisen ahvenen niska voi muodostua jykeväksi ja jyrkästi nousevaksi, näitä ahvenia nimitetään usein kyrmyniskoiksi.
Levinneisyys
Ahven on elinvoimainen laji.[3] Sitä esiintyy sisä- ja murtovesissä laajalti Euroopassa lukuun ottamatta Islantia, Norjan vuoristoa, Iberian- ja Apenniinien niemimaata, sekä Balkanin niemimaan länsi- ja eteläosia. Idässä levinneisyysalue ulottuu Siperiaan Kolyma -joelle saakka.
Ahvenia on istutettu Uuteen-Seelantiin, Australiaan, Etelä-Afrikkaan, Marokkoon, Kyprokselle, Kiinaan ja Azoreille ja nykyisin sen pelätään syrjäyttävän siellä alkuperäisiä lajeja.
Ahvenkannat ovat sen esiintymisalueella pääosin runsaat, tosin alueellinen vaihtelu esiintymisessä ja saaliissa voivat olla suuria.
Pohjoisamerikkalainen kelta-ahven (Perca flavescens) on jotakuinkin identtinen ahvenen kanssa niin elintavoiltaan kuin ulkonäöltäänkin ja aikaisemmin se onkin luokiteltu ahvenen alalajiksi.
Vedenlaatu
Ahven kärsii pitkälle edenneestä rehevöitymisestä ja happamoitumisesta. Ahven sietää kuitenkin hapanta vettä paremmin kuin useimmat muut Suomen kalat.
Ahven voi elää jonkin aikaa vedessä, jonka pH-arvo on 3,5, mutta siittiöiden liikuntakyky alkaa heiketä pH-arvon ollessa alle 4,8 ja lisääntyminen ei enää onnistu jos pH-arvo laskee lähelle neljää. Veden happipitoisuus ei saisi pudota alle 3,5 mg/l.
Kalastus ja käyttö
Ahvenen liha on vaaleaa ja erittäin maukasta. Sitä kalastetaankin ruokakalaksi, ja se käy lähes kaikkiin pyydyksiin. Ahventa pyydetään vuosittain yhteensä noin 30 miljoonaa kilogrammaa.[4] Suomessa saalismäärät ovat vaihdellet 6–16 miljoonan kilogramman välillä, Suomessa saalismäärä on toiseksi eniten heti silakan jälkeen.
Lähteet
- Tietoa kalalajeista: Ahven Luke.
- Ahven Suomen Lajitietokeskus.
- Ahven Wikipedia.
- Perca fluviatilis FishBase.
Viitteet
- ↑ Perca fluviatilis Fishing World Records.
- ↑ Suomen ennätyskalat Kalatalouden Keskusliitto.
- ↑ Perca fluviatilis IUCN Red List of Threatened Species.
- ↑ Perca fluviatilis FAO Fisheries & Aquaculture.
| Järviwikin kalalajit | ||
|
ahven · ankerias · harjus · hauki · härkäsimppu · kampela · karppi · kiiski · kirjolohi · kivisimppu · kolmipiikki · kuha · kuore · kymmenpiikki · lahna · lohi, järvilohi · made · muikku · nahkiainen · nieriä · pasuri · piikkimonni · puronieriä · ruutana · salakka · siika · silakka · sorva · sulkava · suutari · särki · säyne · taimen · toutain · turpa · vimpa · muu laji |
