Ero sivun ”Tekolampi (21.072.1.003)” versioiden välillä
| Rivi 6: | Rivi 6: | ||
Läntisin lammikko on mitoiltaan noin 250 x 75 m, keskimmäinen noin 240 m x 60 m ja itäisin noin 100 x 90 m. Lammikoissa on runsaasti vesikasvillisuutta. Rehevin, viitamainen | Läntisin lammikko on mitoiltaan noin 250 x 75 m, keskimmäinen noin 240 m x 60 m ja itäisin noin 100 x 90 m. Lammikoissa on runsaasti vesikasvillisuutta. Rehevin, viitamainen | ||
puusto on keskimmäisen lammikon pohjoisrannalla, itäisimmän lammikon rannat ovat luhtaiset. | puusto on keskimmäisen lammikon pohjoisrannalla, itäisimmän lammikon rannat ovat luhtaiset. | ||
| + | |||
| + | Lähde: Apus Ry:n raportteja/ 2014. Kaanaan vanhan metsän, Nurmijärvi ja Kolsanlammikoiden, Tuusula, linnustoselvitys 2014. Juha Honkala. | ||
==Nykytila ja suojelu== | ==Nykytila ja suojelu== | ||
Kolsan lammikoiden pesimälinnuston selvitykset tehtiin Keski- ja Pohjois-Uudenmaan lintuharrastajat Apus ry:n jäsenten voimin keväällä ja alkukesällä 2014. Kolsan lammikot on arvioitu ainakin paikallisesti merkittäväksi lintukohteeksi ja kohde on liitetty BirdLife Suomen ylläpitämään tärkeiden lintualueiden tietokantaan (210306, Kolsan lammikot, Kolsa ponds). | Kolsan lammikoiden pesimälinnuston selvitykset tehtiin Keski- ja Pohjois-Uudenmaan lintuharrastajat Apus ry:n jäsenten voimin keväällä ja alkukesällä 2014. Kolsan lammikot on arvioitu ainakin paikallisesti merkittäväksi lintukohteeksi ja kohde on liitetty BirdLife Suomen ylläpitämään tärkeiden lintualueiden tietokantaan (210306, Kolsan lammikot, Kolsa ponds). | ||
| + | |||
| + | Lähde: Apus Ry:n raportteja/ 2014. Kaanaan vanhan metsän, Nurmijärvi ja Kolsanlammikoiden, Tuusula, linnustoselvitys 2014. Juha Honkala. | ||
| + | |||
| + | Kolsan lampien linnustoa on tutkittu vuosina 1988 ja 1997. Aikaisemmassa tutkimuksessa havaittiin 53 lintulajia, joihin sisältyi edustava | ||
| + | kahlaajalajisto sekä arvokkaita lajeja kuten palokärki, käenpiika (vaarantunut laji), satakieli, mustapääkerttu ja viitakerttunen. | ||
| + | Vedenhankinnalle tärkeä pohjavesialue on Jokelan pohjoisosassa Takojassa. | ||
| + | |||
==Kalat, linnut ja muu vesiluonto== | ==Kalat, linnut ja muu vesiluonto== | ||
| Rivi 16: | Rivi 25: | ||
oli kohtalaisen suuri. Telkkä pesi jokaisella lammella ja oli runsain vesilintu (4 paria). | oli kohtalaisen suuri. Telkkä pesi jokaisella lammella ja oli runsain vesilintu (4 paria). | ||
Sinisorsa (3), haapana (3) ja tavi (2) edustivat lammilla pesiviä puolisukeltajia. Lisäksi lammikoilla pesi mustakurkku-uikku (2) ja liejukana (1). Muiden muassa lammikoiden rantavyöhykkeellä pesivät pikkutikka, käenpiika, kultarinta ja pyrstötiainen. | Sinisorsa (3), haapana (3) ja tavi (2) edustivat lammilla pesiviä puolisukeltajia. Lisäksi lammikoilla pesi mustakurkku-uikku (2) ja liejukana (1). Muiden muassa lammikoiden rantavyöhykkeellä pesivät pikkutikka, käenpiika, kultarinta ja pyrstötiainen. | ||
| + | |||
| + | Lähde: Apus Ry:n raportteja/ 2014. Kaanaan vanhan metsän, Nurmijärvi ja Kolsanlammikoiden, Tuusula, linnustoselvitys 2014. Juha Honkala. | ||
==Asutus ja vesistön käyttötavat== | ==Asutus ja vesistön käyttötavat== | ||
| Rivi 21: | Rivi 32: | ||
Lammikoiden rannoilla on runsaasti polkuja, joten alue toimii ympäristön asukkaiden | Lammikoiden rannoilla on runsaasti polkuja, joten alue toimii ympäristön asukkaiden | ||
lähivirkistysalueena. | lähivirkistysalueena. | ||
| + | |||
| + | Lähde: Apus Ry:n raportteja/ 2014. Kaanaan vanhan metsän, Nurmijärvi ja Kolsanlammikoiden, Tuusula, linnustoselvitys 2014. Juha Honkala. | ||
==Tarut ja tositarinat== | ==Tarut ja tositarinat== | ||
Kolsan lammikot ovat muinaisen tiiliteollisuuden kylkiäisiä: näiden lammikoiden tyyssijoilta otettiin savea 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Aikanaan savenottokuopat täyttyivät pohjavedestä ja alkoivat hitaan muutoksen kohti nykytilaa. Museoviraston verkkosivulla Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut ympäristöt todetaan Kolsan lammikoista näin: ”Tehtaiden ja rautatien lisäksi merkittävän osan taajaman (Jokela) maisemakuvaa muodostavat tiilitehtaiden savenotosta syntyneet savikuopat, jotka nykyisin lukuisina lampina muistuttavat alueen teollisuusperinnöstä.” | Kolsan lammikot ovat muinaisen tiiliteollisuuden kylkiäisiä: näiden lammikoiden tyyssijoilta otettiin savea 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Aikanaan savenottokuopat täyttyivät pohjavedestä ja alkoivat hitaan muutoksen kohti nykytilaa. Museoviraston verkkosivulla Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut ympäristöt todetaan Kolsan lammikoista näin: ”Tehtaiden ja rautatien lisäksi merkittävän osan taajaman (Jokela) maisemakuvaa muodostavat tiilitehtaiden savenotosta syntyneet savikuopat, jotka nykyisin lukuisina lampina muistuttavat alueen teollisuusperinnöstä.” | ||
| + | |||
| + | Lähde: Apus Ry:n raportteja/ 2014. Kaanaan vanhan metsän, Nurmijärvi ja Kolsanlammikoiden, Tuusula, linnustoselvitys 2014. Juha Honkala. | ||
==Aiheesta muualla== | ==Aiheesta muualla== | ||
Versio 9. marraskuuta 2018 kello 11.28
Järvi
Nimi: Tekolampi
Järvinumero: 21.072.1.003
Vesistöalue: Palojoen keskiosan alue (21.072)
Päävesistö: Vantaa (21)
Perustiedot
Pinta-ala: 1,24 ha
Syvyys:
Keskisyvyys:
Tilavuus:
Rantaviiva: 0,56 km560 m <br />
Korkeustaso:
Hallinnolliset alueet
Kunta: Tuusula
Maakunta: Uudenmaan maakunta
ELY-keskus: Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue: Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalue
Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.
Järven erityispiirteet
Kolsan lammikot ovat pieniä, kolmen lammikon yhteispinta-ala on noin 7 hehtaaria. Läntisin lammikko on mitoiltaan noin 250 x 75 m, keskimmäinen noin 240 m x 60 m ja itäisin noin 100 x 90 m. Lammikoissa on runsaasti vesikasvillisuutta. Rehevin, viitamainen puusto on keskimmäisen lammikon pohjoisrannalla, itäisimmän lammikon rannat ovat luhtaiset.
Lähde: Apus Ry:n raportteja/ 2014. Kaanaan vanhan metsän, Nurmijärvi ja Kolsanlammikoiden, Tuusula, linnustoselvitys 2014. Juha Honkala.
Nykytila ja suojelu
Kolsan lammikoiden pesimälinnuston selvitykset tehtiin Keski- ja Pohjois-Uudenmaan lintuharrastajat Apus ry:n jäsenten voimin keväällä ja alkukesällä 2014. Kolsan lammikot on arvioitu ainakin paikallisesti merkittäväksi lintukohteeksi ja kohde on liitetty BirdLife Suomen ylläpitämään tärkeiden lintualueiden tietokantaan (210306, Kolsan lammikot, Kolsa ponds).
Lähde: Apus Ry:n raportteja/ 2014. Kaanaan vanhan metsän, Nurmijärvi ja Kolsanlammikoiden, Tuusula, linnustoselvitys 2014. Juha Honkala.
Kolsan lampien linnustoa on tutkittu vuosina 1988 ja 1997. Aikaisemmassa tutkimuksessa havaittiin 53 lintulajia, joihin sisältyi edustava kahlaajalajisto sekä arvokkaita lajeja kuten palokärki, käenpiika (vaarantunut laji), satakieli, mustapääkerttu ja viitakerttunen. Vedenhankinnalle tärkeä pohjavesialue on Jokelan pohjoisosassa Takojassa.
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Lampien vaatimattomaan kokoon nähden pesivien vesi- ja rantalintujen lukumäärä oli kohtalaisen suuri. Telkkä pesi jokaisella lammella ja oli runsain vesilintu (4 paria). Sinisorsa (3), haapana (3) ja tavi (2) edustivat lammilla pesiviä puolisukeltajia. Lisäksi lammikoilla pesi mustakurkku-uikku (2) ja liejukana (1). Muiden muassa lammikoiden rantavyöhykkeellä pesivät pikkutikka, käenpiika, kultarinta ja pyrstötiainen.
Lähde: Apus Ry:n raportteja/ 2014. Kaanaan vanhan metsän, Nurmijärvi ja Kolsanlammikoiden, Tuusula, linnustoselvitys 2014. Juha Honkala.
Asutus ja vesistön käyttötavat
Lammikoiden rannoilla on runsaasti polkuja, joten alue toimii ympäristön asukkaiden lähivirkistysalueena.
Lähde: Apus Ry:n raportteja/ 2014. Kaanaan vanhan metsän, Nurmijärvi ja Kolsanlammikoiden, Tuusula, linnustoselvitys 2014. Juha Honkala.
Tarut ja tositarinat
Kolsan lammikot ovat muinaisen tiiliteollisuuden kylkiäisiä: näiden lammikoiden tyyssijoilta otettiin savea 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Aikanaan savenottokuopat täyttyivät pohjavedestä ja alkoivat hitaan muutoksen kohti nykytilaa. Museoviraston verkkosivulla Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut ympäristöt todetaan Kolsan lammikoista näin: ”Tehtaiden ja rautatien lisäksi merkittävän osan taajaman (Jokela) maisemakuvaa muodostavat tiilitehtaiden savenotosta syntyneet savikuopat, jotka nykyisin lukuisina lampina muistuttavat alueen teollisuusperinnöstä.”
Lähde: Apus Ry:n raportteja/ 2014. Kaanaan vanhan metsän, Nurmijärvi ja Kolsanlammikoiden, Tuusula, linnustoselvitys 2014. Juha Honkala.
