Ero sivun ”Vallijärvi (82.068.1.019)” versioiden välillä
Rivi 15: | Rivi 15: | ||
Päivitetty 23.7.2018 | Päivitetty 23.7.2018 | ||
− | <gallery widths=200px heights=120px perrow=3 caption="Vallijärven vedenlaadun seurantatuloksia 1970- | + | <gallery widths=200px heights=120px perrow=3 caption="Vallijärven vedenlaadun seurantatuloksia 1970-2018"> |
Tiedosto: Vallijarvi_Kokonaisfosfori.jpg|<span caption="kokonaisfosfori"></span> | Tiedosto: Vallijarvi_Kokonaisfosfori.jpg|<span caption="kokonaisfosfori"></span> | ||
Tiedosto: Vallijarvi_Kokonaistyppi.jpg|<span caption="kokonaistyppi"></span> | Tiedosto: Vallijarvi_Kokonaistyppi.jpg|<span caption="kokonaistyppi"></span> |
Versio 28. elokuuta 2020 kello 12.09
Järvi
Nimi: Vallijärvi
Järvinumero: 82.068.1.019
Vesistöalue: Velluanjoen valuma-alue (82.068)
Päävesistö: Saaristomeren rannikkoalue, Ahvenanmaa (82)
Perustiedot
Pinta-ala: 100,19 ha
Syvyys: 4,7 m
Keskisyvyys: 2,17 m
Tilavuus: 2 174 580 m³0,00217 km³ <br />2 174 580 000 l <br />
Rantaviiva: 9,49 km9 490 m <br />
Korkeustaso: 28 m
Hallinnolliset alueet
Kunta: Laitila
Maakunta: Varsinais-Suomen maakunta
ELY-keskus: Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue:
Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.
Järven erityispiirteet
Nykytila ja suojelu
Vallijärvi on pintavesityypiltään matala vähähumuksinen järvi, jonka ekologinen tila on määritelty viime luokituksessa tyydyttäväksi. Järven kokonaisfosforipitoisuudet ovat pysyneet melko pieninä, mutta kasvaneet pitkällä aikavälillä. Kohtalaiset pienet kokonaistyppipitoisuudet olivat alimmillaan 1990-luvulla, mutta ovat hieman nousseet sen jälkeen. Planktonlevien määrään verrannollisen a-klorofyllin pitoisuudet ovat olleet pääsääntöisesti pieniä.
Happipitoisuus on ollut pintavedessä kesällä hyvä ja talvellakin tyydyttävä. Pohjanläheisessä vedessä esiintyy talvisin hapen vajausta.
Järven humuspitoisuus on talvella selvästi voimakkaampi kuin kesällä ja noussut 2000-luvulla etenkin kemiallisen hapenkulutuksen perusteella. Näkösyvyys on vaihdellut ja ollut 2010-luvun kesinä 1,7-3,5 m. Veden happamuutta ilmaiseva pH-arvo on ollut vastaavina kesinä 6,8-7,1, mutta talvisin selvästi alempi.
Tekijä: Varsinais-Suomen ELY-keskus 9.8.2013
Päivitetty 23.7.2018
Tekijä: Varsinais-Suomen ELY-keskus 24.6.2015
Päivitetty 23.7.2018