Kakskerranjärvi (95.110.1.001)
Järvi
Nimi: Kakskerranjärvi
Järvinumero: 95.110.1.001
Vesistöalue: Turun rannikkoalue (95.11)
Päävesistö: Pohjoinen Saaristomeri (95)
Perustiedot
Pinta-ala: 162,56 ha
Syvyys: 15,15 m
Keskisyvyys: 6,38 m
Tilavuus: 10 372 400 m³0,0104 km³ <br />10 372 400 000 l <br />
Rantaviiva: 15,05 km15 050 m <br />
Korkeustaso: 6,9 m
Hallinnolliset alueet
Kunta: Turku
Maakunta: Varsinais-Suomen maakunta
ELY-keskus: Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue:
Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.
Järven erityispiirteet
Kakskerranjärvi on pitkänomainen saaristojärvi Kakskerran saaressa Turussa, Varsinais-Suomen maakunnassa. Pinta-ala on 1,63 km², keskisyvyys 6,4 metriä ja syvin kohta, Myllykylän syvänne, noin 15 metriä. Järven vesitilavuus on 10,3 milj. m3 ja teoreettinen viipymä noin neljä vuotta. Rantaviivaa on 15 km.
Valuma-alueen ala on järvi mukaan lukien 10,4 km². Se on puolet Kakskerran saaren alasta. Järveen laskee viisi ojaa, suuruusjärjestyksessä Aatilanoja, Kalliolanoja, Pikkujärvenoja, Hyyrtilänoja ja Kollinoja. Näiden kautta järveen tulee paljon kuormitusta etenkin saaren pelloilta. Järvi kärsii happikadosta.
Järvi on muodoltaan pitkänomainen ja halkaisee pitkulaisen Kakskerran saaren. Järven suurin pituus on 5,0 km ja saaren 9,1 km.
Kakskerranjärvessä on kolme saarta: Isosaari (4 ha), Pikkusaari ja Kissasaari. Laskuoja Saaristomereen lähtee Isosaaren itäpuolelta järven etelärannalta.
Nykytila ja suojelu
Kakskerranjärvi on pintavesityypiltään vähähumuksinen järvi, jonka ekologinen tila on tyydyttävä. Järven kokonaisfosforipitoisuus on ollut Harjattulan havaintopaikalla suurimmillaan 2000-luvun vaihteessa ja laskenut sen jälkeen. Kokonaistyppipitoisuutta ei ole aina analysoitu järven seurantajakson aikana, mutta havaintojen perusteella suuria muutoksia ei liene tapahtunut. Planktonlevien määrään verrannollisen a-klorofyllipitoisuuden vaihtelu on ollut suurta ja korkeita pitoisuuksia on mitattu ajoittain.
Pintaveden happipitoisuus on ollut Harjattulan havaintopaikalla hyvä talvisinkin, joskin runsaaseen levätuotantoon viittaavaa hapen ylikyllästystä on esiintynyt usein kesällä. Alusveden happitilanne on ollut vaihteleva, mutta hapen puutetta tai jopa happikatoa on ilmennyt eniten kesällä.
Veden humuspitoisuudessa ja sameudessa on ollut suurta vaihtelua kuten näkösyvyydessäkin. Suurimmat näkösyvyydet on mitattu 1970-luvulla, eikä vastaavia ole sen jälkeen ollut. Veden happamuutta ilmaiseva pH-arvo on ollut kesäisin huomattavankin korkea, mikä selittyy voimakkaalla levätuotannolla. Talviarvot ovat selkeästi pienempiä. Liuenneiden suolojen määrää kuvaava sähkönjohtavuus on laskenut 1970-luvulta nykypäivään.
Tekijä: Varsinais-Suomen ELY-keskus 6.8.2013
Tekijä: Varsinais-Suomen ELY-keskus 6.8.2013