Pyhäselkä (Saimaa) (04.321.1.001)
Järvi
Nimi: Pyhäselkä
Järvinumero: 04.321.1.001
Vesistöalue: Pyhäselän lähialue (04.321)
Päävesistö: Vuoksi (04)
Perustiedot
Pinta-ala: 36 110,4 ha
Syvyys: 67 m
Keskisyvyys: 8,76 m
Tilavuus: 3 162 390 000 m³3,162 km³ <br />3 162 390 000 000 l <br />
Rantaviiva: 548,18 km548 180 m <br />
Korkeustaso: 75,9 m
Hallinnolliset alueet
Kunta: Liperi
Maakunta: Pohjois-Karjalan maakunta
ELY-keskus: Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue: Vuoksen vesienhoitoalue
Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.
Pyhäselkä (Saimaa) (04.321.1.001)/Valtakunnallinen sinileväseuranta (Koivuniemen uimaranta)
10. syyskuu 2019 12:55
Hieman levää
Järven erityispiirteet
Pyhäselkä on Suur-Saimaan pohjoisin osa Pohjois-Karjalan maakunnassa. Järven ala on 361,1 km² ja se on Suomen järvien pinta-alatilastossa sijalla 12. Keskisyvyys on 8,8 metriä ja suurin syvyys 67 metriä.
Valuma-alueen ala on järvi mukaan lukien 24 338 km², josta vettä 14,7 %. Valtaosan valuma-alueesta muodostaa Pielisen reitti, 21 628 km². Höytiäisen alue on 1491 km², Onkamojärven alue 281 km².
Pyhäselän avoveden katkaisevat Rääkkylän Vuoniemen jatkeena oleva kaakosta luoteeseen suuntautuvat Tikansaaret (146 ha ja 90 ha). Myös Suursaari (324 ha), Pesolansaari (289 ha) ja Matinsaari (146 ha) kuuluvat tähän järveä halkovaan saarivyöhykkeeseen, jonka pohjoispuolinen suuri selkä on varsinainen Pyhäselkä ja eteläpuolella on Jänisselkä. Varsinaiselle Pyhäselälle voidaan piirtää Saimaan alueen pisin suora esteetön linja: peräti 29 kilometriä.
Vedenkorkeus ja virtaama
Pyhäselän vedenkorkeutta on mitattu Joensuun ala-asteikolla Pielisjokisuulla vuodesta 1877. Keskivedenkorkeus on ollut N60+ 76,07 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 86 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+ 77,93 m (elokuussa 1899) ja alin N60+ 74,62 m (toukokuussa 1942), joten äärivaihtelu on ollut 331 cm.
Pyhäselän vedet virtaavat Oravisalon molemmin puolin Oriveteen, pohjoispuolelta Arvinsalmen ja eteläpuolelta Kivisalmen kautta. Laskennallinen keskivirtaama näissä salmissa on yhteensä noin 280 m3/s.
Pyhäselkä on pintavesityypiltään: suuret humusjärvet (OIVA 2013).
Pintaveden lämpötila ja jäähavainnot
Pintaveden lämpötilaa on mitattu Joensuun ala-asteikon tuntumassa vuodesta 1944 lähtien, mutta havaintoja puuttuu vuosilta 1951–1960. Havainnot tehdään jopa päivä aamulla klo 8. Keskiarvo koko havaintojaksolla on ollut kesäkuussa 14,7, heinäkuussa 18,2 ja elokuussa 17,0 astetta.
Pyhäselän jäänpaksuushavaintoja Roukanlahdesta on SYKEn rekisterissä vuodesta 1992 lähtien. Jään keskimääräinen talvikautinen maksimipaksuus on ollut 60 cm, koko jakson ennätyspaksuus 84 cm maaliskuulta 1994.
Nykytila ja suojelu
Pyhäjärven ekologinen ja kemiallinen tila on hyvä (OIVA 2013).
Hautalampi: ekologista tilaa ei ole luokiteltu, mutta asiantuntija-arvion mukaan Hautalammen tila on hyvä ja myös sen kemiallinen tila on hyvä (OIVA 2013).
Pyhäselän alueella on kaksi Natura-aluetta: Oriveden-Pyhäselän saaristot ja Joki-Hautalampi. Oriveden-Pyhäselän alue on saimaannorpan tärkeää pesimä- ja elinaluetta. Alueeseen kuuluu myös Tikansaari-Vuosaaren harjualue ja Kirkkovuoren lehto Rääkkylässä. Joki-Hautalammen alue on Pohjois-Karjalan läänin neljänneksi arvokkain lintuvesi. (Valtion ympäristöhallinto 2011.)
Joki-Hautalammen alue on rehevöitynyt juuri sopivasti linnuston tarpeisiin. Alueen tila pyritään pitämään ennallaan ja rehevöitymistä ei ehkäistä juuri Natura-alueen takia. Hautalampea kuormittavat maatalouden hajakuormitus sekä sisäinen kuormitus. (Valtion ympäristöhallinto 2012.)
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Saimaannorppa pesii Oriveden-Pyhäselän saariston alueella, joka on Natura-aluetta. Alueella elää myös monia muita luonto- ja lintudirektiivin lajeja (kuten susi, karhu ja ilves). Joki-Hautalammen Natura-alueella on taas monia lintudirektiivin lajeja esim. kalatiira, kapustarinta, kaulushaikara ja kurki. (Valtion ympäristöhallinto 2012.)