Kourajärvi (35.155.1.016)

Kourajärvi on melko iso järvi Kokemäenjoki (35) -päävesistössä. Se sijaitsee Pirkanmaan maakunnassa ja kuuluu Pirkanmaan ELYn ympäristövastuualueeseen.

Järvi

Nimi: Kourajärvi
Järvinumero: 35.155.1.016
Vesistöalue: Mouhijärven alue (35.155)
Päävesistö: Kokemäenjoki (35)

Perustiedot

Pinta-ala: 262,33 ha
Syvyys: 14 m
Keskisyvyys: 3,06 m
Tilavuus: 8 038 020 m³0,00804 km³ <br />8 038 020 000 l <br />
Rantaviiva: 21,55 km21 550 m <br />
Korkeustaso: 64,8 m

Hallinnolliset alueet

Kunta: Sastamala
Maakunta: Pirkanmaan maakunta
ELY-keskus: Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue: Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalue

Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.

Keskustelut

Järven keskustelusivu

Uusimmat havainnot

Ei tuoreita havaintoja

Tallenna omat havaintosi Havaintolähetillä

Viranomainen

Asiantuntija

Kokenut

Käyttäjä

Kirjautuneena voit lisätä kohteita

Järven erityispiirteet

Kourajärvi sijaitsee Sastamalassa noin 22km luoteeseen kunnan keskustaajamasta. Järvellä on pinta-alaa 2,62km² ja syvyyttä enimmillään 14m. Kouranjärveen kuuluu myös järven halkaisevan tien pohjoispuolella olevat Kirkkojärvi ja Koivuniemenjärvi.

Nykytila ja suojelu

Ympäristötiedon hallintajärjestelmän (Hertta) mukaan järvellä on otettu veden laatu näytteitä yhteensä 187kpl. Näytteitä on otettu seitsemässä eri kohdassa ja aikavälillä 1968-2011. Näytteenottajina ovat toimineet Hämeen, Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen ELY-keskukset sekä Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys.

Mittauksista 47kpl tehtiin järven keskellä järven eteläosaa. Tuloksia tietokannassa on 36 mittauksesta aikaväliltä 1981-2009. Tässä osassa järveä näytteitä on otettu yleensä 2kpl joka toinen vuosi. Näkösyvyys on ollut keskimäärin 1,12m. Suurin syvyys tässä mittauspisteessä on 13m.

Päällysvedessä hapen kyllästysaste on ollut keskimäärin 76% ja vaihteluväli on ollut 40-101%. Alusvedessä kyllästysaste on ollut keskimäärin 3,6%. Alusvedessä yli 10% tuloksia on saatu kolmena mittauskertana ja 0% tuloksia 9 kertaa. Vuoden 1997 jälkimmäisessä mittauksessa happi oli kulunut loppuun jo 5m syvyydestä.

Veden kokonaisfosforipitoisuus on ollut päällysvedessä 41µg/l ja alusvedessä 94µg/l. Alusvedestä mitattiin yli 100µg/l pitoisuuksia 11kpl, joista 2kpl on yli 200µg/l. Päällysvedessä pitoisuus on pysynyt melko tasaisena koko mittausjakson aikana, mutta alusvedessä on tapahtunut voimakkaita muutoksia jopa peräkkäisinä vuosina. Esimerkiksi vuoden 1999 ensimmäinen mittaus näytti 220µg/l ja jälkimmäinen mittaus 58µg/l. Happi oli kulunut kyseisen vuoden alussa loppuun, jonka seurauksena sisäinen kuormitus oli voimakasta. Kokonaistyppipitoisuus oli päällysvedessä 888µg/l ja alusvedessä 1299µg/l. Tuloksista on nähtävissä hienoinen noususuhdanne typen ja fosforin suhteen. Fosforin kannalta olennaisia ovat alusveden happivajaukset, jolloin fosforia pääsee liukenemaan veteen pohjasedimenteistä. Typen pitoisuuden kasvu selittyy pääasiassa ulkoisista tekijöistä, kuten asutuksen ja maatalouden aiheuttamista kuormituksista.

Tietokannan mukaan 42 mittausta tehtiin järven läpi kulkevan Suodenniementien eteläpuolella olevan altaan keskiosassa. Tuloksia on 30 mittauksesta. Näytteitä on otettu joka toinen vuosi kaksi kertaa vuodessa. Varhaisin näyte on vuodelta 1981 ja viimeisin vuodelta 2009. Suurin syvyys tässä kohtaa järveä on 9m. Näkösyvyys on ollut keskimäärin 1,1m.

Päällysveden hapen kyllästysaste on olult keskimäärin 74% ja yhden kerran vuonna 1989 on esiintynyt ylikyllästyneisyyttä (>100%). Alusvedessä happea on ollut keskimäärin 15% ja näytteistä 14 on ollut hapettomia. Selkeää suuntausta ei ole tuloksista nähtävissä.

Päällysveden kokonaisfosforipitoisuus on ollut keskimäärin 42µg/l. Alusvedessä fosforia on ollut jopa 410µg/l (kesä 2009) ja keskiarvo on 160µg/l. Suurin osa korkeimmista pitoisuuksista on esiintynyt samaan aikaan, kun alusvesi on ollut hapetonta. Poikkeuksena em. 2009 mittaus, jolloin alusvedessä oli happea 58%. Sisäinen kuormitus lienee kuitenkin niin voimakasta, ettei hapen määrä ole ainoa tekijä fosforin määrän kasvussa.

Kokonaistyppipitoisuus on ollut päällysvedessä keskimäärin 856µg/l eikä sen suhteen ole nähtävissä selkeää suuntausta. Sen sijaan alusvedessä typpeä on ollut hyvin korkeita pitoisuuksia. Keskimäärin typpeä on ollut 3100µg/l ja suurin pitoisuus on mitattu vuonna 1999, jolloin typpeä oli 7700µg/l. Pitoisuus on vaihdellut vuosien varrella voimakkaasti, mutta jonkin asteinen noususuhdanne on tuloksista nähtävissä.

Näytteistä 46 otettiin Suodenniementien pohjoispuolelta Osmansaaren eteläpuolelta. Tuloksia tietokannassa on 34 näytteenotosta vuosilta 1981-2009. Paikalla syvyys on noin 7m. Näkösyvyys on ollut keskimäärin 1,05m.

Päällysveden hapen kyllästysaste on ollut keskimäärin 75% ja yhden kerran vuonna 1989 esiintyi ylikyllästyneisyyttä. Alusvedessä kyllästysaste on ollut 22% ja 6 kertaa on happi kulunut loppuun 6m syvyydestä.

Kokonaisfosforipitoisuus on ollut päällysvedessä 48µg/l ja alusvedessä 54µg/l. Suurin poikkeama tapahtui vuoden 2003 jälkimmäisessä mittauksessa, kun päällysvedessä oli fosforia 120µg/l. Tuloksista on nähtävissä lievä noususuhdanne fosforin pitoisuudessa. Kokonaistyppipitoisuus on vastaavasti ollut päällysvedessä 886µg/l ja alusvedessä 909µg/l. Alusvedessä typen määrä on ollut hienoisessa nousussa, joskin yli 1000µg/l pitoisuuksia on mitattu vain 7 kertaa.

Neljäs tiheästi tutkittu näytteenottopiste sijaitsee Koivuniemenjärven osassa. Kyseisessä pisteessä on otettu näytteitä 40kpl ja tuloksia on 34:sta mittauksesta. Mittauspisteen kohdalla on syvyyttä noin 3m. Näkösyvyys on ollut keskimäärin 0,9m.

Päällysveden hapen kyllästysaste on ollut keskimäärin 66%. Alusvedessä kyllästysaste on ollut 39% ja ainoastaan kaksi kertaa on mitattu 0% tulos. Tuloksista ei ole nähtävissä siitä, että onko happitilanne heikentymässä.

Kokonaisfosforipitoisuus on ollut päällysvedessä 56µg/l ja alusvedessä 61µg/l. Suurimmat poikkeamat tapahtuivat vuonna 1996, jolloin pitoisuus oli päällysvedessä 110µg/l ja alusvedessä 100µg/l, sekä vuonna 1997, jolloin alusvedestä mitattiin 160µg/l pitoisuus. Myöskään fosforin suhteen ei ole nähtävissä miten tämän järven osan veden laatu on kehittynyt. Kokonaistyppipitoisuus on ollut päällysvedessä keskimäärin 880µg/l ja alusvedessä 894µg/l. Typenkään osalta ei ole nähtävissä suurempaa muutosta.