Piilevät (Diatomophyceae) ovat yksisoluisia, yksittäisoluina tai yhdyskuntina eläviä lajeja.
Rakenne
Piileville luonteenomaisin piirre on kahdesta puoliskosta muodostunut piidioksidipitoinen vahva soluseinä, frustuli. Solu muistuttaa rasiaa, jolla on lähes samankokoiset kansi ja pohja. Kuoren kuvionti on suvulle ja lajille tyypillinen. Kuoressa voi olla erilaisia ulokkeita, kuten sukasia tai piikkejä, vajoamista estämässä, tai pitämässä solua yhdessä viereisen solun kanssa ketjumaisissa yhdyskunnissa.
Soluissa on yksi tai useampia kloroplasteja eli viherhiukkasia. Yhteyttämispigmentteinä on a- ja c1- jac2 -klorofyllit ja runsaimpana karotenoidina fukoksanttiini, joka antaa solulle tyypillisen kullanruskean värin.
Piilevät Itämeressä
Itämeren kasviplanktonissa piilevät on tärkeä ja monilajinen leväryhmä, kaikkiaan on määritetty noin 700-800 lajia. Osa on aidosti planktisia eli vapaana uivia (suurin osa lahkoon Eupodiscales kuuluvia kiekkomaisia, säteittäissymmetrisiä lajeja), osa taas planktoniin irronneita rantavyöhykkeen (lähinnä pitkittäis- tai poikittaissymmetrisiä Bacillariolales-lahkon lajeja).
Piilevien maksimiesiintymät ovat myös Itämeressä kylmien vesien aikana. Osa lajeista esiintyy myös jään onkaloissa. Tyypillisiä kevätkukinnan lajeja ovat Thalassiosira- ja Chaetoceros-sukujen lajit, Skeletonema costatum, Achnanthes taeniata , Diatoma tenuis, Fragilariopsis cylindrus, Nitzschia frigida sekä Navicula vanhoeffenii.
Monet lajit esiintyvät pieninä määrinä ympäri vuoden. Keski- ja loppukesästä runsastuvat usein pienet kiekkomaiset piilevät etenkin rehevöityneillä alueilla. Itämeren eteläosissa on usein syksyisin piilevien massaesiintymiä, mm. valtamerissä myrkyllisten Pseudo-nitzschia -lajien. Itämeren kannat eivät toistaiseksi ole osoittautuneet myrkyllisiksi.
Myös vahvasukasisten Chaetoceros-lajien massaesiintymät ovat ajoittain valtamerten rannikkoalueilla osoittautuneet haitallisiksi tarttuessaan kalaviljelmillä kalojen kiduksiin, jolloin ärsytyksen aiheuttama voimakas limaneritys on tappanut kalat. Myös pohjoisempana voivat lajit Coscinodiscus granii ja Actinocyclus octonarius esiintyä runsaina loppusyksystä.
