Kakskerranjärvi (95.110.1.001)

Kakskerranjärvi on melko iso järvi Pohjoinen Saaristomeri (95) -päävesistössä. Se sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa ja kuuluu Varsinais-Suomen ELYn ympäristövastuualueeseen.

Järvi

Nimi: Kakskerranjärvi
Järvinumero: 95.110.1.001
Vesistöalue: Turun rannikkoalue (95.11)
Päävesistö: Pohjoinen Saaristomeri (95)

Perustiedot

Pinta-ala: 162,56 ha
Syvyys: 15,15 m
Keskisyvyys: 6,38 m
Tilavuus: 10 372 400 m³0,0104 km³ <br />10 372 400 000 l <br />
Rantaviiva: 15,05 km15 050 m <br />
Korkeustaso: 6,9 m

Hallinnolliset alueet

Kunta: Turku
Maakunta: Varsinais-Suomen maakunta
ELY-keskus: Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue:

Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.

Keskustelut

Järven keskustelusivu

Uusimmat havainnot

Ei tuoreita havaintoja

Tallenna omat havaintosi Havaintolähetillä

Kuvat

Kakskerranjärvi (95.110.1.001)/Kakskerranjärvi itäpää

19. elokuu 2020 06:59

Erittäin runsaasti levää

Kaikki kuvat järveltä

Viranomainen

Asiantuntija

Kokenut

Käyttäjä

Kirjautuneena voit lisätä kohteita

Järven erityispiirteet

Kakskerranjärvi on pitkänomainen saaristojärvi Kakskerran saaressa Turussa, Varsinais-Suomen maakunnassa. Pinta-ala on 1,63 km², keskisyvyys 6,4 metriä ja syvin kohta, Myllykylän syvänne, noin 15 metriä. Järven vesitilavuus on 10,3 milj. m3 ja teoreettinen viipymä noin neljä vuotta. Rantaviivaa on 15 km.

Valuma-alueen ala on järvi mukaan lukien 10,4 km². Se on puolet Kakskerran saaren alasta. Järveen laskee viisi ojaa, suuruusjärjestyksessä Aatilanoja, Kalliolanoja, Pikkujärvenoja, Hyyrtilänoja ja Kollinoja. Näiden kautta järveen tulee paljon kuormitusta etenkin saaren pelloilta. Järven alusvedessä on happikatoa kerrosteisuuden aikaan talvella ja kesällä.

Järvi on muodoltaan pitkänomainen ja halkaisee pitkulaisen Kakskerran saaren. Järven suurin pituus on 5,0 km ja saaren 9,1 km.

Kakskerranjärvessä on kolme saarta: Isosaari (4 ha), Pikkusaari ja Kissasaari. Laskuoja Myllyoja Saaristomereen lähtee Isosaaren itäpuolelta järven etelärannalta. Saarten nimet vaihtelevat lähteestä riippuen. Paikalliset käyttävät Isosaaresta nimitystä Käärmesaari ja keskimmäisestä Muurahaissaari. Pienintä Kissasaarta nimitetään toisinaan myös Lintusaareksi, ja siellä pesiikin säännöllisesti mm. muutamia selkälokkeja. Käärmesaari on korpimainen asumaton saari, ja siellä metsä on kasvanut pitkään vapaasti. Hirvet viihtyvät siellä toisinaan kesäisin, siellä pesivät todennäköisesti harmaahaikarat ja kanahaukka.

Viimeisin muokkaus: Anssi Junnila, Kakskerranjärven suojeluyhdistys. 3.10. 2013

Nykytila ja suojelu

Kakskerranjärvi voi nykyään paremmin

Kakskerranjärven tilassa on viimeisen kuuden vuoden aikana tapahtunut selkeä käänne parempaan. Syksyllä 2007 pantiin järven tärkeällä valuma-alueella Kalliolassa ympäristötukisopimuksella peltoja kesannolle yli 20 ha, ja määrää on sittemmin lisätty. Tämä on vaikuttanut ratkaisevasti ulkoisen kuorman vähenemiseen, ja nimenomaan pintaveden fosforipitoisuuksien alenemiseen tuottavassa kerroksessa. Sinilevien massaesiintymisiä ei ole enää tämän jälkeen havaittu, määrät ovat olleet pieniä eivätkä enää haittaa virkistyskäyttöä. Alusveden happivajaus on vielä toistaiseksi ongelmana; pitkään jatkunut ilmastus eri menetelmin lopetettiin vuonna 2012, mutta tällä ei ole ollut oleellista merkitystä järven tilaan.

Vuonna 2013 näkösyvyys on ollut toukokuista kevätaspektin samennusta lukuunottamatta yli 2 metriä, maaliskuussa peräti 2,8 ja heinäkuussa 2,5 m. Tuottavan kerroksen fosforipitoisuus on ollut n. 20 mikrogrammaa per litra.

Anssi Junnila, Kakskerranjärven suojeluyhdistys 3.10. 2013

Vedenlaadun seuranta

Kakskerranjärvi on pintavesityypiltään vähähumuksinen järvi, jonka ekologinen tila on tyydyttävä. Järven kokonaisfosforipitoisuus on ollut Harjattulan havaintopaikalla suurimmillaan 2000-luvun vaihteessa ja laskenut sen jälkeen. Kokonaistyppipitoisuutta ei ole aina analysoitu järven seurantajakson aikana, mutta havaintojen perusteella suuria muutoksia ei liene tapahtunut. Planktonlevien määrään verrannollisen a-klorofyllipitoisuuden vaihtelu on ollut suurta ja korkeita pitoisuuksia on mitattu ajoittain.

Pintaveden happipitoisuus on ollut Harjattulan havaintopaikalla hyvä talvisinkin, joskin runsaaseen levätuotantoon viittaavaa hapen ylikyllästystä on esiintynyt usein kesällä. Alusveden happitilanne on ollut vaihteleva, mutta hapen puutetta tai jopa happikatoa on ilmennyt eniten kesällä.

Veden humuspitoisuudessa ja sameudessa on ollut suurta vaihtelua kuten näkösyvyydessäkin. Suurimmat näkösyvyydet on mitattu 1970-luvulla, eikä vastaavia ole sen jälkeen ollut. Veden happamuutta ilmaiseva pH-arvo on ollut ajoittain kesäisin huomattavankin korkea, mikä selittyy voimakkaalla levätuotannolla. Talviarvot ovat selkeästi pienempiä. Liuenneiden suolojen määrää kuvaava sähkönjohtavuus on laskenut 1970-luvulta nykypäivään, mutta arvot ovat edelleen verrattain korkeat.

Tekijä: Varsinais-Suomen ELY-keskus 6.8.2013 Päivitetty 13.7.2015