Aneriojärvi (24.072.1.001)
Järvi
Nimi: Aneriojärvi
Järvinumero: 24.072.1.001
Vesistöalue: Aneriojärven alue (24.072)
Päävesistö: Kiskonjoki - Perniönjoki (24)
Perustiedot
Pinta-ala: 124,37 ha
Syvyys: 4,12 m
Keskisyvyys: 2,02 m
Tilavuus: 2 509 380 m³0,00251 km³ <br />2 509 380 000 l <br />
Rantaviiva: 5,49 km5 490 m <br />
Korkeustaso: 46,2 m
Hallinnolliset alueet
Kunta: Salo
Maakunta: Varsinais-Suomen maakunta
ELY-keskus: Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue: Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalue
Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.
Järven erityispiirteet
Kiskojoen vesistön yläosassa sijaitseva Aneriojärvi on luonnonsuojelullisesti merkittävä järvi. Linnusto on monipuolinen ja lajistoon kuuluu monia lintuvesien tunnuslajeja. Aneriojärvi on myös merkittävä muuttolintujen levähdyspaikka. Järvestä laskee etelään Aneriojoki, joka Kiskonjokeen yhtyneenä laskee Perniön Laukanlahdella Saaristomereen.
8000 vuotta sitten tällä paikalla lainehti meri. Kivikauden aikaisesta asutuksesta on löytynyt runsaasti merkkejä ympäröiviltä alueilta.
Nykytila
Aneriojärvi on pintavesityypiltään runsasravinteinen järvi, jonka ekologinen tila on tyydyttävä. Varsinais-Suomen ELY-keskus seuraa järven vedenlaatua kolmen vuoden välien, minkä lisäksi järvi on ollut E18-tiehankkeeseen liittyvässä velvoitetarkkailussa. Veden kokonaisfosforipitoisuus on kesällä selkeästi korkeampi kuin talvella, ja kesäpitoisuudet ovat kasvaneet pitkällä aikavälillä. Kesäkauden typpipitoisuudet ovat viime vuosina olleet aiempaa suurempia. Kesäkauden kokonaisfosforipitoisuus on vastannut 2010-luvulla välttävää fysikaalis-kemiallista tilaa, ja typpipitoisuus on ollut hyvän ja tyydyttävän rajoilla. Planktonlevien määrään verrannollinen a-klorofyllipitoisuus on ollut varsin suuri ja kasvanut huomattavasti 2000-luvulla. Klorofyllin määrä vastaa kuitenkin hyvää tasoa luontaisesti runsasravinteisessa järvessä.
Pintaveden happipitoisuus on pysynyt kohtalaisen hyvänä talvisinkin, mutta alusvedessä on talvisin esiintynyt huomattavaa hapenpuutetta. Pintavedessä kesäinen hapen ylikyllästys viittaa runsaaseen planktonlevätuotantoon.
Aneriojärven veden humuspitoisuus on ollut hieman nousussa pitkällä aikavälillä. Kemiallisen hapentarpeen arvot ovat olleet viime mittauksissa poikkeuksellisen suuria. Sameus on kasvanut voimakkaasti 1970-luvun tilanteeseen verrattuna, mutta sameus on ollut viime mittauksissa hieman aiempaa pienempi. Näkösyvyydessä havaitut pienet arvot viimeisen 10 vuoden aikana voivat osin selittyä aiempaa tiheämmällä tarkkailulla. Veden happamuutta ilmaiseva pH-arvo on vaihdellut 2010-luvulla kesäisin välillä 7,3-7,6. Melko korkea pH johtuu voimakkaasta levätuotannosta. Kesäkauden pH-arvot ovat olleet hieman nousussa.
Tekijä: Varsinais-Suomen ELY-keskus 6.8.2013,
Päivitetty: 9.7.2018
- Aneriojärven vedenlaadun seurantatuloksia 1970-2015
Tekijä: Varsinais-Suomen ELY-keskus 6.8.2013,
Päivitetty: 9.7.2018
Suojelu
Suurin osa alueesta on perustettu yksityismaiden suojelualueeksi. Aneriojärvi kuuluu lintuvesien suojeluohjelmaan ja seutukaavan luonnonsuojelu-alueeseen.
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Aneriojärvellä on valtakunnallisen lintuvesiensuojeluohjelman mukainen luonnonsuojelualue. Se kuuluu Suomen tärkeisiin lintualueisiin eli nk. FINIBA-kohteisiin ja Natura 2000-verkostoon.
Aneriojärven linnusto on jääkauden jälkeen ollut aluksi arktista meri- ja rannikkolajistoa, kuten kiisloja ja pulmusia. Kitukasvuisissa koivikoissa on viihtynyt nykyisiä Lapin lintuja, kuten sinirintoja ja lapinsirkkuja. Lajisto on vaihdellut myöhemmin lämpimien ja kylmien jaksojen mukaan. Esihistoriallisen ajan varsinaissuomalaisia linnut kiinnostivat ainakin ravintona, mutta linnuilla oli merkitystä myös uskomuksissa ja riiteissä. Vanhimmat tiedot maakunnan linnustosta koskevat riistalintuja, joiden jäänteitä on löytynyt arkeologisissa kaivauksissa.
Laulujoutsen on Suomen kansallislintu, joka lähes hävisi vainon myötä Suomesta 1900-luvun alkupuolella. Aneriojärven ja läheisen Omenojärven linnustoon laulujoutsen palasi pesimään 1990-luvun lopulla. Aneriojärvellä lepäilee keväisin satoja joutsenia.
Aneriojärven linnustoa: laulujoutsen, merihanhi, haapana, tavi, sinisorsa, jouhisorsa, heinätavi, lapasorsa, tukkasotka, telkkä, uivelo, kaakkuri, silkkiuikku, kaulushaikara, harmaahaikara, ruskosuohaukka, sinisuohaukka, nuolihaukka, luhtahuitti, ruisrääkkä, nokikana, kurki, suokukko, taivaanvuohi, punajalkaviklo, metsäviklo, liro, rantasipi, pikkulokki, naurulokki, kalatiira, pikkutikka, keltavästäräkki, satakieli, ruokokerttunen, rytikerttunen, luhtakerttunen, viitakerttunen, mustapääkerttu, punavarpunen, pajusirkku.
Siniukonkorento on keskikesän runsaimpia sudenkorentoja kaikkialla Suomessa. Aneriojärvellä voi tavata myös muita korentolajeja, kuten ruskohukankorento, sirotytönkorento, keihästytönkorento ja pihtijokikorento.
Aneriojärvi kuuluu kasviekologiselta järvityypiltään kaislajärviin. Järven rantavyöhykkeessä kasvaa runsaasti järviruokoa, järvikaislaa, järvikortetta ja leveälehtiosmankäämiä sekä vedessä ulpukkaa ja uistinvitaa.
Asutus ja vesistön käyttötavat
Tarut ja tositarinat
Aiheesta muualla
Aneriojärven luonto-kulttuuripolku [1]
Aneriojärvi, Ympäristö.fi [2]
