Pääjärvi (14.631.1.001)
Järvi
Nimi: Pääjärvi
Järvinumero: 14.631.1.001
Vesistöalue: Pääjärven lähialue (14.631)
Päävesistö: Kymijoki (14)
Perustiedot
Pinta-ala: 2 950,12 ha
Syvyys: 14,9 m
Keskisyvyys: 3,81 m
Tilavuus: 112 312 000 m³0,112 km³ <br />112 312 000 000 l <br />
Rantaviiva: 95,36 km95 360 m <br />
Korkeustaso: 144,4 m
Hallinnolliset alueet
Kunta: Karstula
Maakunta: Keski-Suomen maakunta
ELY-keskus: Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue: Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalue
Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.
-Valtakunnallinen_sinilev%C3%A4seuranta_(Riuttaniemi)-ObsIMG-201907230853-6.jpg)
Pääjärvi (14.631.1.001)/Valtakunnallinen sinileväseuranta (Riuttaniemi)
23. heinäkuu 2019 08:53
Sinilevää Riuttaniemen ui...
Järven erityispiirteet
Saarijärven reitin suurin järvi Pääjärvi muodostuu kahdesta hyvin erilaisesta osasta, jotka ovat yhteydessä toisiinsa kapean Riuttasalmen kautta. Järven pohjoisosa Matilaisenselkä on leveä selkävesi, joka on reheväkasvuinen (eutrofinen) ja matalarantainen. Sen pinta-ala on noin 20 km2 ja siellä sijIaitsevat myös järven suurimmat saaret: Unikonsaari, Kirkkosaari, Lehtosaari, Korpisaari, Niittysaari, Männikkösaari, Vuohisaari, Karjasaari sekä Sikosaaret.
Järven eteläosa Riuttasalmen eteläpuolellla on noin 9 km pitkä ja keskimäärin 1 km leveä pitkä lahti, joka ulottuu Kouheron koskelle saakka Karstulan ja Pylkönmäen rajalle. Siitä on joskus käytetty myös nimeä Riutanlahti, joskaan nimi ei ole vakiintunut viralliseen käyttöön tai kartannimeksi. Riutanlahti on karu ja oligotrofinen vesistö, jossa on jyrkät rannat varsinkin järven länsirannalla. Lahti on paljon syvempi kuin järven pääosa Matilaisenselkä. Riutanlahden pinta-ala on noin 10 km2. Järven kumpikin puoli on niin erilainen, että ne voitaisiin jakaa omiksi järvikseen. Riutanlahdessa on vain muutamia pieniä saaria: Verkkosaaret, Limonsaaret, Haapasaari, Pikkusaari (kessupussi) sekä Pajukannan saari. Riutanlahti on vuonomainen kapea järvi, joka sijaitsee eräänlaisessa kanjonissa varsinkin järven eteläosassa.
Pääjärveen laskee kolme merkittävää jokea: Vahanganjoki (lännestä), Ruukinjoki (pohjoisesta) sekä Enojoki (koillisesta). Lisäksi on joitakin pienempiä puroja mm. Puukonjoki Haapaniemessä. Pääosa järveen tulevasta vedestä tulee kolmen suurimman joen tuomana, Vahanganjoessa ja Ruukinjoessa on isoja ja arvokkaita koskia, joihin yritetään palauttaa järvitaimen ja harjus. Vahanganjoen Isokoskessa on aikanaan toiminut saha ja mylly. Ruukinjoen Ruukinkoskessa ja Kalmukoskessa toimi aikanaan Kimingin Rautaruukin harkkohytti 1800-luvulla. Myöhemmin siellä toimi Heikki Riihisen omistama mylly sekä sähkölaitos.
Pääjärven vedet laskevat yhtä lasku-uomaa myöten Kouheron koskesta alas Hepolampeen ja edelleen Saarijärven reittiä myöten lopulta Kymijokeen. Kouheron koskeen on rakennettu luukkupato, jonka avulla säännellään Pääjärven vedenpintaa. Ongelmana on ollut kesäaikaisen vedenpinnan hallitsematon lasku, joka on padon myötä saatu paremmin hallintaan. Saarijärven reitin kosket Pääjärven ja Summasjärven välillä ovat merkittävä virkistyskalastus- alue sekä melontareitti, joka kärsii kuivina kesinä vedenpuutteesta.
Nykytila ja suojelu
Pääjärven vedenlaatu on heikentynyt 1950-luvulta lähtien. Suurimpia vesistön kuormittaja ovat olleet yläpuolisen valuma-alueen laajat metsäojitukset 1970-luvulle saakka. Siitä eteenpäin nykyaikaan saakka merkittävimpänä vedenlaadun pilaajana on ollut polttoturpeen korjuu, joka on järven yläpuolisella valuma-alueella erityisen laajaa. Muita kuormituslähteitä ovat olleet alueen maanviljelys, vanha perunajauhotehdas 1960-luvulla sekä kuntakeskuksen jätevedet, jotka johdettiin 1970-luvun puoliväliin saakka suoraan Pääjärveen.
Pääjärven vesi on luonnostaan humuspitoista ja hapanta, mikä aiheuttaa vedessä olevan raudan saostumisen järven pohjaan isoiksi levymäisiksi kappaleiksi (järvirauta). Aikanaan 1800-luvun lopulla järvirautaa jalostettiin Kimingin rautaruukin harkkohytissä Ruukinkoskessa.
Järven pohjoisimmat lahdet Ruokolahti ja Laikanlahti on suojeltu EU:n lintudirektiivillä ja ne kuuluvat myös Natura-alueeseen.
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Pääjärvi on kalataloudellisesti merkittävä vesistö. Sen arvokkain kala on selkeästi kuha, jota on kalastuskunnan toimesta istutettu säännöllisesti. Pääjärven kuhakanta on runsas ja elinvoimainen ja se uudistuu hyvin. Kuhaa pyydetään runsaasti sekä vetouistelemalla että talviverkoilla. Suurimmat kuvat ovat olleet yli 10 kg painoista ja ennätys lienee lähellä 15 kg. Muita merkittäviä kalalajeja ovat ahven, hauki ja made. Järvessä on erittäin runsas ja kääpiöitynyt lahnakanta. Lisäksi järvessä esiintyy sulkavaa erityisesti pohjoisosan rehevissä lahdissa. Sulkavaa on joskus jopa istutettu järveen 1950-luvulla hauensyötiksi.
Järven muikku- ja siikakanta on käytännössä hävinnyt huonon vedenlaadun ja lisääntyneen turvehumuksen takia. Näiden kalojen kutupaikat ovat tuhoutuneet runsaan turvehumuksen johdosta. Myöskään alapuolisissa koskissa oleva järvitaimen ei nouse järveen huonon vedenlaadun takia. Ongelmana on veden humuspitoisuus ja happamuus.
Pääjärvessä toteutettiin 1990-luvulla mittava roskakalan hoitokalastus pauneteilla. Silloin järvestä poistettiin runsaasti pientä särkikalaa, kuten lahnaa, särkeä ja sulkavaa. Silloin saaliiksi saatiin myös joitakin muikkuja, jotka olivat varsin isokokoisia. Pääjärvi on ollut aikanaan myös hyvä rapuvesi ja erityisesti siihen pohjoisesta laskevaa Ruukinjokea pidettiin erinomaisena ravustuspaikkana. Valitettavasti Ruukinjoen rapukanta tuhoutui 1990- luvulla, kun Kimingin järven yläpuolelle rakennettiin säännöstelypato Kyyjärven vedenpinnan sääntelyä varten.
Pääjärven eteläosan (Riutanlahti) linnusto on niukahko. Merkiitävimpiä pesiviä lintuja alueella ovat kuikka, telkkä, tukkakoskelo sekä laulujoutsen. Haapasaaressa on suuri lokkiyhdyskunta, joka muodostavat kalalokki, harmaalokki, naurulokki sekä kalatiira. Joka kesä järvellä vierailee harmaahaikara.
Järven pohjoisosan rehevät lahdet kuten Laikanlahti sekä Ruokolahti ovat arvokkaita lintualueita, jotka on suojeltu EU:n lintudirektiivin nojalla. Ne kuuluvat myös Natura-alueeseen. Säännöllisesti alueella pesiviä lajeja ovat mm. kaulushaikara, monet puolisukeltajasorsat, kuten heinäsorsa, haapana ja tavi sekä yölaulajina tunnetut kerttuset.
Asutus ja vesistön käyttötavat
Karstulan kunta laaditutti 2000 luvun alussa koko Pääjärven alueen kattavan rantayleiskaavan, johon määriteltiin kaikki järven rantarakennuspaikat, joita oli yhteensä lähes 400. Luvussa on mukana jo rakennetut tontit. Koko tonttimäärästä lienee nykyisin rakennettu yli 90 % mikä on karkea arvio. Yleiskaavan vahvistamisen jälkeen kesämökkejä on rakennettu erityisesti Pääjärvenmäen alueelle, Karstulan seurakunnan maalle Hinkalon leirikeskuksen molemmille puolille sekä Pajukannan niemen alueelle UPM Bonvestan omistamille maille.
Pääjärven eteläpuoleisessa osassa on muutamia vanhoja asuinpaikkoja ja maatiloja mm. Kaapenniemi sekä Pajukanta. Kaapenniemessä harjoitetaan maa- ja karjataloutta. Vanha Pajukannan talo on nykyisin kesäasuntona. Se on arvokas vanha pihapiiri, jossa on hienot rakennukset sekä kauniit rantaniityt.
Karstulan kunta on kaavoittanut laajan uuden asuinalueen Poukanniemen alueelle,. Yhtenäinen taajama-asutus ulottuu Riuttasalmen sillalta Poukanniemeen noin 2-3 kilometrin matkan. Riuttaniemi, Kirkkokallio, Wetka sekä Poukanniemi. Viimeiksi mainittu on erittäin kaunis hyvin rakennettu luonnonmukainen omakotitaloalue, jossa on uusia pääosin 2000-luvulla rakennettuja taloja. Vakituista asutusta on Riutanlahdella lisäksi Poukanlahdella, Hietaniemen alueella, Koivulehdossa sekä Limossa.
Kesämökkejä on Riutanlahden rannoilla runsaasti. Merkittävimmät mökkialueet järven eteläosassa ovat Kolisevanrannassa sekä seurakunnan maalla itärannalla. Järven länsirannalla Limon-Pajukannan alueella on iso rantakaava, jonne on rakennettu uusia kesämökkejä kaava-alueen eteläosaaan Pajukannan niemeen.
Pääjärven pohjoisosan rannat ovat pitkälti vanhaa kyläasutusta ja siellä sijaitsevat Pääjärvenmäen, Jyväslahden, Rantakylän, Haapalahden, Haapaniemen, Laikan, Unikonsalmen sekä Perhosperän kylämäiset alueet.
Pääjärvenmäki on hieno korkealla kukkulalla sijaitseva vanha kylä. Siellä on useita kymmeniä taloja ja joitakin maatiloja, Alueella olevan Kirkkovuoren korkeimmalle huipulle (yli 200 metriä merenpinnan yläpuolella) on rakennettu vuonna 2008 yli 20 metriä korkea hirsirakenteinen näkötorni, joka mukailee arkkitehti W.G.Palmqvistin vuonna 1920 piirtämää hirsitornin luonnosta. Näkötornin rakennutti hyväntekeväisyystyönä LC Karstula. Näkötornista näkyy hyvällä säällä koko Pääjärvi. Näkötornin alueelle on rakennettu myös pieni luontokirkko.
Pääjärvenmäen rannoille on rakennettu hyvin tiiviisti kesämökkejä jo 1970-luvulta saakka. Mäen pohjoisosassa on kunnan yleinen uimaranta, jota ei nykyisin käytetä yhtä paljon, kuin Riuttasalmessa olevaa Lossin rantaa, jossa on uimahyppyteline.
Jyväslahden alue sekä Rantakylä ovat vanhaa kyläasutusta. Rantakylällä toimi pitkään iso sahalaitos Rantakylön Saha Oy, jonka toiminta loppui 1989-luvulla. Osa sahan rakennuksista on vielä pystyssä.
Jyväslahden ja Rantakylän puolivälissä on Karstulan suurin hiekkaranta Iso- Hiekka, joka on erityisesti lapsiperheiden suosima uimapaikka. Se on varsin matala ja loiva hiekkaranta, jossa on kahlattava liki 100 metriä, ennenkuin aikuinen pääsee uimaan. Ison hiekan lähellä on Rantakylän koulu, joka on lakkautettu v. 2015. Rantakylän Matilaisen talot ovat järven rannassa sijaitsevia vanhoja maalaistaloja. Niiden mukaan on nimetty Pääjärven iso Matilaisenselkä.
Järven pohjoisosassa Haapalahdessa, Haapaniemessä, Laikalla, Unikonsalmella ja Perhosperällä on vanhaa maatalousasustusta sekä jonkin verran myös uusia kesämökkejä. Unikonsalmessa oleva Unikonsaari (n. 5 ha) lienee koko Pääjärven suurin saari. Siellä on vanhaa huvila-asutusta jo 1950-luvulta lähtien. Unikonsalmessa sijaitsee vanha entisöity Laikan pappila, jonka Karstulan seurakunta myi yksityiselle omistajalle. Laikan pappilalla on takanaan loistelias historia kirkkoherrojen virka-asuntona. Vanha arvorakennus ränsistyi huonoon kuntoon vuosikymmenten aikana, mutta on nykyisin ainakin osittain kunnostettu.
Perhosperän Hämeenniemessä oli aikaisemmin Karstulan kunnan omistama Hämeenpuron leirintä-alue, jonka toiminta hiipui vähitellen 1990-luvulla. Alueella on nykyisin hieno luontopolku sekä frisbee- golfrata. Hämeenniemen alueella on myös pahoin ränsistynyt Karstulan terveyskeskus ja sairaala, joka lienee tulevaisuudessa purkutuomion alla, kun uusi terveyskeskus rakennetaan Tolppilan alueelle.
Enojoen suulla on vuonna 1936 paljastettu Suomen Sodan aikaisen Karstulan taistelun muistomerkki Fieandtin kivet.
Riuttaniemen alue on vanhaa omakotilaluetta. Entisen työväenyhdistyksen talossa toimii Mauri Ahopellon omistama realisointiliike Kaikkea on. Vanha Rantakallion tanssilava on nykyisin varastotiloina.
Riuttasalmessa toimi pitkään lossi, joka korvattiin nykyisellä sillalla vuonna 1968. Vanhassa lossinrannassa toimii nuorison suosima kunnan uimapaikka. Alueella toimi pitkään Karstulan osuusmeijeri, jonka toiminta lakkasi 1970-luvulla. Kiinteistössä toimii huonekaluliike Karstulan Sisustus.
Tarut ja tositarinat
Pääjärven Matilaisenselällä sijaitseva jylhä Kirkkosaari on Karstulan seurakunnan omistuksessa. Siellä sijaitsi kunnan ensimmäinen hautausmaa eli kalmisto, jonne on haudattu seurakuntalaisia mm. Isonvihan aikaan 1700-luvun alkuvuosina. Vanhoja hautapaikkoja on edelleen näkyvissä maaperässä. Suomen sodan aikana elokuun 21. päivänä 1808 käytiin kuuluisa Karstulan taistelu. Seurakunnan silloinen pastori Wallden sekä lukkari pakenivat sunnuntaina alkanutta taistelua veneellä Kirkkosaareen, josta he seurasivat kiivasta muskettitaistelua Enojoella.
Järven eteläpuolen (Riutanlahti) itärannalla Karstulan seurakunnan maalla noin 500 metriä Hinkalon leirikeskuksesta pohjoiseen on vanha kallioluola aivan järven rannassa. Sitä kutsutaan yleisesti seppä Savosen kesähuvilaksi. Luola on noin 3-5 metriä pitkä sekä 1,5-2 metriä korkea ja saman levyinen kuution muotoinen luonnonmuodostelma. Luola sijaitsee nykyisin yksityisen huvilan tontilla, joten sinne pääseminen edellyttää omistajan luvan. Perimätiedon mukaan kuuluisa karstulalainen seppämestari Elisa Savonen käytti paikkaa kalamajanaan 1950-60- luvuilla.
Länsirannalla Pajukannan lahden suulla on vanha kalastajien nuotiopaikka ja tukikohta, jota kutsutaan yleisesti Kessupussiksi. Virallisesti saaren nimi on Pieni saari. Se on hyvin lähellä rantaa. Loppukesästä veden ollessa alhaalla Pieneen saareen pääsee kahlaamalla.
