Matalajärvi (81.055.1.003)
Järvi
Nimi: Matalajärvi
Järvinumero: 81.055.1.003
Vesistöalue: Espoonjoen valuma-alue (81.055)
Päävesistö: Suomenlahden rannikkoalue (81)
Perustiedot
Pinta-ala: 73,35 ha
Syvyys: 2,43 m
Keskisyvyys: 1,19 m
Tilavuus: 884 690 m³8,8469e-4 km³ <br />884 690 000 l <br />
Rantaviiva: 3,35 km3 350 m <br />
Korkeustaso: 22,9 m
Hallinnolliset alueet
Kunta: Espoo
Maakunta: Uudenmaan maakunta
ELY-keskus: Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue:
Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.
Järven erityispiirteet
Espoon Matalajärvi on matala ja rehevöitynyt–ylirehevöitynyt järvi Bodominjärven kupeessa. Avoimen veden pinta-ala (ruovikoiden rajaama alue) oli Matalajärvessä noin 70,4 ha vuonna 2009. Tämä alue on mittausten mukaan pienentynyt 16,9 ha vuodesta 1961.
Matalajärven valuma-alue käsittää 441 hehtaaria, jolta 6–7 merkittävämpää puroa johtavat vettä järveen. Lasku-uoma Bodominjärveen on luoteessa. Laskupurossa on pohjapato, jonka yläreuna on tasolla 22,65 mmpy.
Kuormitus
Perustyypiltään Matalajärvi on osmankäämi–ratamosarpio järvi, joka on muuttunut kulttuurituotteeksi. Järven ympärillä on satoja vuosia harjoitettu maanviljelystä. Nykyisin viljelymaata on lähinnä järven etelä- ja itäpuolella. Idässä on myös puutarhakoulu ja Marketanpuisto.
Entiset viljelysmaat pohjoisessa, luoteessa ja lännessä on muutettu golfkentäksi vuonna 1987. Högnäsin alueella lännessä on pientaloasutusta. Kehä III -väylä ohittaa järven kaakossa noin 600 m järvestä. Tämän väylän varrella sijaitsevan Koskelon teollisuusalueen pintavedet johdetaan puron kautta järveen. Kehätien vieressä sijaitsee kaksi huoltoasemaa. Kyläportin alueella on myös teollisuutta.
Ravinteet
Typen osalta järveen tulevan ulkoisen kuormituksen on laskettu olevan 2 900 kg/v. Typen sisäinen kuormituspotentiaali voi olla 500–1 150 kg/kk.
Fosforin ulkoinen kuormitus on arviolta 240 kg/v. Arvo ylittää lasketun kriittisen määrän, joka on 72 kg/v, ja jopa vaarallisen määrän, joka on 195 kg/v. Pohjasedimentistä voi tietyissä oloissa liueta kuukaudessa yhtä paljon fosforia veteen kuin koko vuoden ulkoinen kuormitus.
Typestä ja fosforista on melko pitkältä ajanjaksolta olemassa vedenlaatuarvoja:
Typen keskimääräiset talvi- ja kesäarvot eri ajanjaksoina
| Talviarvo, µg/l | Kesäarvo, µg/l | |
|---|---|---|
| Jakso 1976-1986 | 1 359 | 731 |
| Jakso 1987-1998 | 1 233 | 600 |
| Jakso 1999-2010 | 1 764 | 807 |
Fosforin keskimääräiset talvi- ja kesäarvot eri ajanjaksoina
| Talviarvo, µg/l | Kesäarvo, µg/l | |
|---|---|---|
| Jakso 1969-1982 | 87 | 26 |
| Jakso 1983-1996 | 135 | 68 |
| Jakso 1997-2010 | 157 | 42 |
Sähkönjohtavuus, joka kuvaa vedessä olevien metallien ja esimerkiksi kloridin ja sulfaatin määriä, on kesäarvona noussut vuoden 1962 arvosta 74 µS/cm, arvoon 384 µS/cm vuonna 2006. Tämän jälkeen mahdollisesti kunnostustoimien ansiosta arvo lähti laskuun. Luku oli 247µS/cm vuonna 2010. Myös talviarvot lähtivät ensin laskuun kun kunnostustoimet aloitettiin vuonna 2005, mutta ovat taas vuoden 2008 jälkeen nousseet. Vuonna 2010 sähkönjohtavuuden talviarvo oli 372 µS/cm.
Ravinnekuormitus pelloilta ja golfkentältä ovat kutakuinkin samaa luokkaa. Metalleja on todettu tulevan muun muassa Koskelon sadevesiviemäristä, joka johtuu järveen Kulloonsillan puroa pitkin. Kloridi, jota järvivedessä syksyllä 2010 oli 43,0 mg/l, lienee peräisin kehätien ja pienempien teiden suolaamisesta.
Kunnostus
Järven kunnostus alkoi toden teolla vuonna 2005 Matalajärven suojeluyhdistyksen alulle-panemana. Apua eri toimia varten on tullut Espoon ympäristökeskukselta, Uudenmaan ympäristökeskukselta (nykyään Uudenmaan ELY-keskus) sekä SYKEltä. Rahallista apua on saatu myös yksityisiltä yrityksiltä. Vedenlaadun mittauksista ja järven hapettamisesta talvisin on viime vuosina vastannut Espoon ympäristökeskus. Aikaisemmin Espoon Vesi huolehti näistä asioista.
Talvien happiarvojen suhteen on ollut vaikeuksia pitää ne tavoitetulla tasolla 4-5 mg/l. Maaliskuussa 2011 happea oli vedessä alle 0,2 mg/l. Syynä paksu jäänpeite ja suuret happeakuluttavat hajoavat kasvimassat. Tämä on selvästi heijastunut ravinteiden siirtymiseensedimentistä veteen.
Bioturbaation vähentämiseksi on järvestä poistettu 4,4 t kalaa, pääasiallisesti ruutanaa ja suutaria, jotka hallitsevat kalastoa. Koekalastukset ovat osoittaneet että järvessä voi olla jopa 21 t kalaa. Särkikalojen kannan vähentämiseksi on järveen istutettu 5 000 esikasvatettua hauenpoikasta.
Vuonna 2000 todettiin Matalajärvessä karvalehden massaesiintymä. Tätä hankalasti torjut-tavaa irtokeijujaa on viitenä kesänä 2005-2009 poistettu järvestä isolla harvesterillä yhteensä kuivapainona 87,5 t. Tämän kasvimassan kera saatiin järvestä pois 2 923 kg typpeä ja 393 kg fosforia. Lisäksi massassa oli huomattavia määriä metalleja ja piitä.
Karvalehti on poistosta huolimatta joka kesä hallinnut avointa vesialuetta. Harvesteri kuorii kasvia veden pinta-kerroksesta mutta ei pysty poistamaan pohjassa olevia ja matalien ranta-alueiden kasvimassoja. Högnäsin pohjoispuolelta on poistettu osmankäämikasvustoa.
Matalajärvelle on suunniteltu 8 laskeutusallasta, 2 kosteikkoa kampaojineen ja 3 keino-kosteikkoa. Valituksen takia hanke on viivästynyt n. 2 vuotta. Valitus hylättiin korkeimassa hallinto-oikeudessa.
Tammikuussa 2011 kaivettiin idästä tulevaan ns. Kulloonsillan puroon lähelle rantaa laskeutusallas ja kampaoja kosteikkoa varten. Maisemointi on vielä tekemättä.
Marketanpuiston purossa on kunnostettu kolme allasta, joista keskimmäisestä on tarkoitus tehdä keinokosteikko istuttamalla altaaseen ravinteita sitovia kasveja.
Seuraava askel olisi saada laskeutusallas ja kosteikko etelästä tulevaan Kättbäckeniin sekä kolme allasta golf-kentän puroihin. Hyvin tärkeätä olisi saada keinokosteikot Koskelon sadevesiviemärin suulle ja Kättbäckenin yläosaan lähelle kehätietä. Myös Marketanpuiston puron alaosaan on suunniteltu allas. Vedenkierron parantamiseksi umpeenkasvanut laskuoja on avattu.
Järven ranta-alueet ovat enenevässä määrin tervaleppäluhtien ja muiden metsäluhtien val-taamia. Lintuinventojien ehdotuksesta on järven länsirannalla poistettu puita ja pensaita ja näin luotu vaihtelevuutta maisemaan joka ennen pysyi avoimena laidunnan ja niiton ansiosta.
Supikoiria on 6 vuoden aikana pyydystetty 24 yksilöä. Rantapuihin on ripustettu 5 telkän-ja 10 kottaraisenpönttöä.
On myös pidetty yhteyttä valuma-alueen vaikuttajiin, aiheina lähinnä lannoituksen optimointi ja suojakaistat. Jotkut maanviljelijät ovat liittyneet Pro Agria -järjestelmään. Golfyhtiön henkilöstöön on oltu usein yhteydessä. Heidän tehtävänä on seurata vedenpinnan tasoa pohja-padon luona. Äskettäin golfkentän maisemalammikoista poistettiin sinne kertynyttä sedimenttiä. Idässä olevan uuden ratsastustallin kanssa on päästy sopimukseen jonka mukaan hevosten ulkoaitausten pintavedet johdetaan kunnalliseen viemäriverkostoon.
Vesikasvien inventointi ja linnusto
Matalajärven vesikasveja on inventoitu vuodesta 1961 alkaen, samoin menetelmin ja samoilla tutkimuskohteilla sekä saman henkilön suorittamana. Inventointeja on ollut 3 eli loppukesällä 1961, 1997 ja 2010. Todetut muutokset ovat olleet suuria.
Vuonna 1961 vesikasveja löytyi 59 lajia, 1997 luku oli 50 ja 2010 vesikasveiksi luokiteltuja lajeja kirjattiin 47. Eniten olivat vähentyneet vesisammaleet ja näkinpartaiset suurlevät.
Eutrofisten lajien osuus kaikista lajeista on lisääntynyt. Vuonna 1961 osuus oli 45,8 %. Seuraava inventointi 1997 antoi luvun 56,0 % ja 2010 osuus oli noussut lukuun 57,4 %. Vastaavasti vähemmän ravinteita suosivien lajien osuus oli laskenut. Muutokset ovat tyypillisiä rehevöityneille-ylirehevöityneille järville.
Uposvesitähden kodalla vuonna 1997 havaittiin massaesiintymä. Mainittu laji on taantunut ja kuten yllä mainittiin vuodesta 2000 karvalehti on hallinnut vesialueita.
Jo 1997 rihmamainen viherlevä oli järven pinnalla paikoin tiheästi sekoittunut muuhun kasvillisuuteen. Kesällä 2010 tällaista levää oli hyvin runsaasti karvalehteen sekoittuneena. Laji määriteltiin 2010 kuuluvan Rhizoclonium riparium lajikompleksiin. Viherlevän lisäksi näkyi rantojen läheisyydessä usein sinilevälaikkuja.
Järvessä on vielä säilynyt uposvesitähti, jouhivita ja suurharvinaisuus hentonäkinruoho. Vähemmän toivottu tulokas on vesirutto. Järvi on kasvamassa umpeen osmankäämi- ja järviruokokasvustojen vallatessa alaa. Kuten yllä sanottiin, rannat metsittyvät ja osin rantavesikasvillisuus korvautuu kuivempien alueiden kasveilla.
Matalajärvi on pesimälinnustoltaan rikas ja monipuolinen. Syys- ja kevätmuutot tuovat järvelle monia harvinaisuuksia sekä suuria määriä tavallisempia muuttolintuja.
Lopuksi
Järven tila ei ole tyydyttävä. Ilman edellä selostettuja toimia järvi ilmeisesti olisi vieläkin heikommassa kunnossa kuin nyt. Tarvitaan mittavia ja voimallisia toimia järven saamiseksi siedettävään tilaan. Ensisijaisesti toimet on suunnattava valuma-alueelle. Tässä ovat allas-ja kosteikkohankkeet avainasemassa. Voimakasta sisäistä ravinnekiertoa ei pidä unohtaa, noidankehä pitäisi saada pysäytetyksi.
Lähteet
Tiedot tässä kirjoituksessa perustuvat julkaisuun: Barkman, J. 2010c: Matalajärvi-Grund-träsk. Vesikasvillisuuden inventointi 2010. Vertailu vuosiin 1961 ja 1997. Järven tilan muutokset. Espoon ympäristökeskuksen monistesarja 3/2010: 1-75.
Kirjoittaja: Jack Barkman Matalajärven suojeluyhdistyksen konsultti Helsinki 12.4.2011
Aiheesta muualla
- Kärkäs, N. 2012. Bodominjärven ja Matalajärven säännöstely : Säännöstelyn muutosmahdollisuudet. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Raportteja 45/2012. 81 s.
