Iso-Haiskari (21.031.1.008)
Järvi
Nimi: Iso-Haiskari
Järvinumero: 21.031.1.008
Vesistöalue: Kytäjoen alaosan alue (21.031)
Päävesistö: Vantaa (21)
Perustiedot
Pinta-ala: 4,44 ha
Syvyys:
Keskisyvyys:
Tilavuus:
Rantaviiva: 1,33 km1 330 m <br />
Korkeustaso:
Hallinnolliset alueet
Kunta: Hyvinkää
Maakunta: Uudenmaan maakunta
ELY-keskus: Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue: Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalue
Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.
Lampi ja sen ympäristö
Keskellä Kytäjä-Usmin metsäaluetta on metsälampien alue, jossa yhden lampiketjun muodostavat pieni Haiskarinpoika, Vähä-Haiskari ja Iso-Haiskari. Niiden vedet päätyvät Kytäjokeen. Lampien valuma-alue on metsien peittämää, osittain soistunutta moreeni- ja kalliomaastoa sekä turvetta. Vähä-Haiskarin rannoilla on tehty avohakkuita 2000-luvun alussa. Nyt Vähä- ja Iso-Haiskarin rantavyöhykkeet ovat Luonnonsuojelulain (1096/1996) 10 § ja 24 § perusteella suojeltua Kytäjän luonnonsuojelualuetta, missä rakentaminen eikä metsähakkuu ole sallittua.
Iso-Haiskari on pinta-alaltaan 4,4 ha ja sen valuma-alue on noin 80 ha. Lammen syvyys on 8 metriä. Iso-Haiskari on kokonsa ja valuma-alueensa koon perusteella Piilolampea vastaava. Iso-Haiskarin lounaispuolella sijaitsevat Kolmiperslammi on myös lähes samankokoinen kuin Iso-Haiskari, mutta sen valuma-alue on pienempi.
Iso-Haiskarin länsirantaan pääsee ulkoilureittiä pitkin. Lampi, yhdessä muiden Kytäjä-Usmin alueen metsälampien kanssa, tarjoavat hienon virkistäytymisympäristön, missä voi nauttia luonnonrauhasta. Lampien pitkäaikainen vedenlaatuseuranta antaa arvokasta tietoa ympäristön tilassa tapahtuvista muutoksista.
Veden laatu
Iso-Haiskarin itäosan syvänteen vedenlaatua on seurattu vuosina 2007 ja 2013 osana Hyvinkään pintavesien seurantaa. Aikaisemmat näytteet ovat vuosilta 1984 ja 1997-1998. Vesisyvyyttä eteläosan havaintopaikalla on 10 metriä.
Iso-Haiskarissa vesi on kirkasta, erittäin ruskeaa humusvettä pH-arvon osoittaessa lievää happamuutta. Päällysveden väriluku on ollut 2000-luvulla 120-180 mg Pt/l, mikä on kaksinkertainen vuoden 1984 värilukuun, 70 mg Pt/l, verrattuna. Kesällä 2013 veden näkösyvyydeksi mitattiin 45 cm. Vähä-Haiskarissa vesi on hieman Iso-Haiskaria vaaleampaa.
Kevään ja syksyn täyskiertojen jälkeen Iso-Haiskariin muodostuu lämpötilakerrostuneisuus ja happi vähenee alusvedestä. Kesällä 2007 Iso-Haiskarissa esiintyi lämpötilan harppauskerroksessa happipitoisuuden voimakas lasku (kuva). Viiden metrin syvyydessä happea oli taas selvästi enemmän. Harppauskerrokseen oli mitä ilmeisimmin kertynyt runsaasti eläinplanktonia leviä laiduntamaan. Samalla niiden hengitys sai aikaan nk. metalimneettisen happiminimin. Vastaavanlainen tilanne oli myös Usminjärvessä ja Kiiskilammessa.
Kokonaisfosforipitoisuus mittaa veden epäorgaanista ja orgaaniseen aineeseen sitoutunutta fosforia. Karuissa luonnontilaisissa humusvesissä kokonaisfosforipitoisuus on yleensä 10-15 µg/l. Iso-Haiskarin päällysvedessä fosforipitoisuus on ollut lähes tätä tasoa, paitsi elokuussa 2013 selvästi korkeampi, 25 µg/l. Hapettomassa alusvedessä pitoisuudet ovat olleet päällysvettä selvästi korkeampia, etenkin vuonna 2013, jolloin fosforipitoisuus oli lähes 60 µg/l.
Typpi on toinen järven rehevyyttä säätelevä kasviravinne. Sen kokonaispitoisuus on luonnontilaisissa värittömissä vesissä 200-500 µg/l ja humusvesissä hiukan korkeampi, 400-800 µg/l. Iso-Haiskarin ruskeassa päällysvedessä typpeä on ollut 600-800 µg/l, alusvedessä hieman enemmän.
Lammen ravinteita hyödyntävien planktisten levien määrää kuvaava klorofylli a-pitoisuus on ollut 11-12 µg/l, eli lähinnä lievästi rehevän pienveden tasoa. Tietoa sinilevien eli syanobakteerien esiintymisestä lammen vedessä ei ole.
Kesällä normaali päällysveden happipitoisuus on 8-9 mg/l. Kerrostuneisuuskausien lopulla 4-8 mg/l on alusvedessä hyvä happipitoisuus. Tätä matalampi pitoisuus on usein seurausta rehevöitymisestä, mutta myös morfologisten olosuhteiden vaikutusta.
Iso-Haiskarissa päällysvedessä kokonaisfosforipitoisuus oli elokuussa 2013 aikaisempaa korkeampi. Typpipitoisuuksissa ei ole eroja kesien välillä.
Reitit ja paikat
Kytäjä-Usmin ulkoilualue ja luonto
Usminjärven länsipuolelta Suolijärvelle asti ulottuva Kytäjä-Usmin ulkoilualueen luonto- ja retkikohteet tarjoavat hienot puitteet luonnossa liikkumiseen. Alueen vesistöt, metsät ja kalliot ovat monimuotoinen ympäristö retkeilyyn ja virkistykseen. Alue on Natura 2000-verkostossa. Natura-alueen arvo perustuu ennen kaikkea laajaan, rakentamattomaan luontokokonaisuuteen, jollainen on tiheään asutulla Uudellamaalla ainutlaatuinen. Alueella esiintyy luonto- ja lintudirektiivien lajeja sekä useita luontodirektiivin luontotyyppejä. Alueelta on tavattu useita Uudellamaalla uhanalaisia kasvilajeja.
Iso-Haiskarin luoteisrannalla, lähellä metsäautotietä pitkin kulkevaa Kytäjä-Usmin ulkoilureittiä on leiripaikka. Rannalta löytyy uimalaituri, nuotiopaikka, eväspöytä, käymälä ja laavu. Paikkaa ylläpitää Hyvinkään kaupunki.
