Isojärvi (36.014.1.001)

Isojärvi on iso järvi Karvianjoki (36) -päävesistössä. Se sijaitsee Satakunnan maakunnassa ja kuuluu Varsinais-Suomen ELYn ympäristövastuualueeseen.

Järvi

Nimi: Isojärvi
Järvinumero: 36.014.1.001
Vesistöalue: Isojärven alue (36.014)
Päävesistö: Karvianjoki (36)

Perustiedot

Pinta-ala: 3 882,36 ha
Syvyys: 10,2 m
Keskisyvyys: 2,93 m
Tilavuus: 113 937 000 m³0,114 km³ <br />113 937 000 000 l <br />
Rantaviiva: 199,39 km199 390 m <br />
Korkeustaso: 34,8 m

Hallinnolliset alueet

Kunta: Pomarkku, Siikainen
Maakunta: Satakunnan maakunta
ELY-keskus: Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue: Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalue

Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.

Keskustelut

Järven keskustelusivu

Uusimmat havainnot

Ei tuoreita havaintoja

Tallenna omat havaintosi Havaintolähetillä

Kuvat

Isojärvi (36.014.1.001)/Nälkäluodon edusta

26. kesäkuu 2021 12:39

Hieman vesiruttoa

Kaikki kuvat järveltä

Viranomainen

Asiantuntija

Kokenut

Käyttäjä

Kirjautuneena voit lisätä kohteita

Järven erityispiirteet

Suomessa on 30 Isojärveä, joista moni on yllättävän pieni, muutama jopa alle kymmenen hehtaarin kokoinen. Suomen suurin Isojärvi sijaitsee Karvianjoen vesistössä. Sen ala on 38,8 km², rantaviivaa on 199 km. Suomen järvien pinta-alatilastossa Isojärvi on sijalla 99.

Karvianjoen Isojärvi on myös suurin järvi, joka sijaitsee kokonaan Satakunnan maakunnassa. Karhijärvi Lavialla ja Sääksjärvi Kokemäellä ovat muutaman neliökilometrin Isojärveä pienempiä; Säkylän Pyhäjärven eteläpää työntyy Varsinais-Suomen puolelle.

Isojärven valuma-alueen alaa on vaikea yksikäsitteisesti ilmoittaa, koska Karvianjoen vesistössä on useita bifurkaatioita. Teoreettisesti Isojärven valuma-alueeseen kuuluu noin 45 % Inhottujärven valuma-alueesta, joka on 2094 km², koska tämän suuruinen osuus Inhotun vesistä laskee Pomarkunjoen kautta Isojärveen. Muut Inhotun vedet virtaavat Noormarkunjoen ja Eteläjoen kautta Selkämereen. Isojärven alueeseen kuuluu lisäksi 370 km² lähivaluma-aluetta, joten teoreettinen kokonaisvaluma-alue on noin 1300 km².

Isojärvi itse on bifurkaatio. Neljä viidesosaa vesistä laskee Merikarvianjokea pitkin Selkämereen, loput vedet Salmusojan kautta Poosjärveen, josta edelleen Poosjokea ja Pohjajokea pitkin mereen.

Vedenkorkeus

Isojärven vedenkorkeutta on havaittu vuodesta 1960 alkaen. SYKEn vedenkorkeusasteikko sijaitsee lähellä Salmuojan suuta (YKJ 6854339, 3227500). Koko jakson keskivedenkorkeus on ollut N60+ 34,77 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 101 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+ 36,10 m (toukokuulta1977), alin N60+ 34,16 m (maaliskuissa 1963 ja 1964), joten äärivaihtelu on ollut 194 cm.

Nykytila

Isojärvi on pintavesityypiltään matala runsashumuksinen järvi, jonka ekologinen tila on vuoden 2013 määrityksen mukaan tyydyttävä. Vedessä on runsaasti fosforia ja typpeä, mutta pitoisuudet vaihtelevat melko paljon, eikä selkeitä muutoksia ole havaittavissa pitkällä aikavälillä. Planktonlevien määrään verrannollinen a-klorofyllipitoisuus on vaihdellut alkusyksyn lievästi rehevien vesien pitoisuuksista erittäin rehevien vesien kesäpitoisuuksiin.

Veden happipitoisuus on kesällä yleensä hyvä. Pintavedessä voi esiintyä lievää hapen ylikyllästystä, mikä ilmentää voimakasta planktonlevätuotantoa. Pohjan läheisessä vedessä saattaa esiintyä talvisin hapen vajausta, mutta huonoimmillaankin veden happitilanne on ollut välttävä, eikä happikatoa ole havaittu.

Isojärven vesi on voimakkaasti humuspitoista ja sameaa. Sameus on pitkällä aikavälillä lisääntynyt, ja vastaavasti näkösyvyys on jonkin verran pienentynyt. Veden happamuutta ilmaiseva pH-arvo on ollut pitkällä aikavälillä kesällä 6,3–7,6 ja talvella 6,2–6,9, eikä selkeää muutossuuntaa ole havaittavissa. Liuenneiden suolojen määrää kuvaava sähkönjohtavuus on ollut tavanomainen eikä ole muuttunut pitkällä aikavälillä.

Tekijä: Varsinais-Suomen ELY-keskus, 30.9.2013

Päivitetty 13.7.2015