Sääksjärvi (18.062.1.001)

Sääksjärvi on keskikokoinen järvi Porvoonjoki (18) -päävesistössä. Se sijaitsee Uudenmaan maakunnassa ja kuuluu Uudenmaan ELYn ympäristövastuualueeseen.

Järvi

Nimi: Sääksjärvi
Järvinumero: 18.062.1.001
Vesistöalue: Saarenniitynojan valuma-alue (18.062)
Päävesistö: Porvoonjoki (18)

Perustiedot

Pinta-ala: 40,38 ha
Syvyys: 4,59 m
Keskisyvyys: 2,34 m
Tilavuus: 946 650 m³9,4665e-4 km³ <br />946 650 000 l <br />
Rantaviiva: 3,33 km3 330 m <br />
Korkeustaso: 71,7 m

Hallinnolliset alueet

Kunta: Mäntsälä
Maakunta: Uudenmaan maakunta
ELY-keskus: Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue: Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalue

Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.

Keskustelut

Järven keskustelusivu

Uusimmat havainnot

Ei tuoreita havaintoja

Tallenna omat havaintosi Havaintolähetillä

Kuvat

Sääksjärvi (18.062.1.001)/Sääksjärven uimaranta

3. heinäkuu 2014 14:21

Kuva

Kaikki kuvat järveltä

Viranomainen

Asiantuntija

Kokenut

Käyttäjä

Kirjautuneena voit lisätä kohteita

Järven erityispiirteet

Sääksjärvi sijaitsee Mäntsälän kaakkoisosassa. Sääksjärven tilavuudesta yli 70 % on 0-2 metrin syvyydessä ja vain noin 10 % on syvemmällä kuin kolme metriä. Järven pintaa on laskettu luultavasti jo ennen 1900-lukua.

Sääksjärven valuma-alueen pinta-ala on noin 3,9 km². Sääksjärven valuma-alueesta noin 63 % on metsää, 17 % suota ja 9 % peltoa.

Sääksjärven tyyppinä on matalat runsashumuksiset järvet (MRh). Järven tyyppi on muutettu vuonna 2012, aiemmin Sääksjärvi oli tyypitelty runsasravinteiseksi järveksi (Rr). Järven ekologinen tila on luokiteltu tyydyttäväksi sekä vuoden 2008 että 2013 luokituksessa. Järven fysikaalis-kemiallinen tila on hyvä, mutta biologisten tekijöiden luokitus vain välttävä vuoden 2013 luokituksessa. Sääksjärven osalta ekologinen tavoitetila on ollut tarkoitus saavuttaa vuoteen 2015 mennessä.

Veden laatu

Sääksjärvi voidaan luokitella reheväksi kokonaisfosforipitoisuutensa (48 µg/l) ja ylireheväksi klorofyllipitoisuutensa (53 µg/l) perusteella. Sääksjärven kokonaistyppipitoisuuksien keskiarvo pintavedessä avovesikaudella on noin 842 µg/l. Näkösyvyys on humuksisuuden vuoksi melko pieni, keskimäärin alle metrin. Sääksjärvellä on todettu sinileväesiintymiä. Järvellä on esiintynyt 2000-luvun alussa happikatoja niin talvella kuin loppukesällä.

Vedenlaatutulosten perusteella voidaan todeta, että Sääksjärven niin kokonaisfosfori-, kokonaistyppi- kuin klorofyllipitoisuus näyttäisivät laskeneen. Täytyy kuitenkin huomioida, että vuosien 1993-2001 ja 2007-2012 välisiltä ajoilta ei ole näytetuloksia käytettävissä eikä siten järven vedenlaadusta ole tietoa.

Nykytila ja suojelu

Sääksjärvellä on tehty useita hoitotoimenpiteitä, jotta järven tila paranisi. Sääksjärvellä on tehty hoitonuottauksia vuosina 2002, 2003, 2005, 2007, 2009 ja 2014. Vuonna 2014 osakaskunta hankki WEKE-katiskoita, joilla pyydetään lähinnä särkeä ja pientä ahventa pois järvestä. Sääksjärveen laskevaan Kutinsuonojaan on rakennettu pohjapato ja selkeytysallas. Sääksjärvellä ei ole tehty hapetusta.

Sääksjärvellä on ollut useita EU-hankkeita. Rahoitus hankkeisiin on saatu Sampo ry:n kautta ALMA-rahana.

• Sääksjärven kunnostus, Mäntsälä: Hankkeen tavoitteena oli Sääksjärven veden laadun parantaminen ja kalakannan elvyttäminen. Toimenpiteinä käytettiin ruoppausta ja hoitokalastusta. Lisäksi rantoja kunnostettiin ja valuma-alueen ravinnevalumia yritettiin vähentää.

• Sääksjärven vesihuoltohanke, esisuunnitelma, Mäntsälä: Hankkeessa tehtiin Mäntsälän Sääksjärven alueelle vesihuollon yleissuunnitelma, jonka avulla voidaan rakentaa keskitetty vesi- ja viemäriverkosto alueelle.

Kalat, linnut ja muu vesiluonto

Sääksjärven vesikasvillisuus on tyypillistä rehevän järven kasvillisuutta. Rantoja kiertää ilmaversoisvyöhyke, joka koostuu pääosin järviruo’osta, järvikortteesta ja saroista. Näiden edestä ulapallepäin mentäessä alkaa ulpukkavyöhyke. Ulpukoiden joukossa on rannan lähellä hyvinkin runsaasti uistinvitaa. Samoin kasvustoissa havaittiin palpakkoja ja lummetta. Lummetta on myös keskemmällä järveä yksittäisissä rykelmissä.

Sääksjärvessä esiintyy särkiä, lahnoja, ahventa, kiiskeä, haukea ja siikaa. Sääksjärveen on istutettu kuhaa.

Vuoden 2003 kuormittajaselvityksen mukaan Sääksjärven pohjaeläimistö koostuu pääosin surviaissääsken toukista (32 %) ja harvasukasmadoista (29 %) (Kurikkala 2003).

Uudenmaan ELY-keskus on tutkinut Sääksjärven kasviplanktonlajistoa vuosina 2004, 2007 ja 2013. Haitallisten sinilevien osuus on ollut 50,3 % vuonna 2004, 15,6 % vuonna 2007 ja 4,6 % vuonna 2013.

Ilmaversoisvyöhyke rantojen tuntumassa on epäyhtenäinen, eikä laajoja ruovikkoalueita havaittu. Lähinnä isoulpukan muodostama kelluslehtisvyöhyke on lähes yhtenäinen lukuun ottamatta jyrkimmin syveneviä rantoja. Isoulpukan ohella kelluslehtisvyöhykkeessä tavattiin useammalla linjalla myös pohjanlummetta sekä ranta- ja siimapalpakkoa. Suojaisissa lahdenpohjukoissa ilmaversois- ja kelluslehtikasvillisuus on paikoin tiheää. Uposlehtisistä kasveista tavattiin ainoastaan kanadanvesiruttoa, jota esiintyi harvana kasvustona rehevöitymisherkäksi luokitellulla linjalla. Pohjalehtisiä putkilokasveja ei havaittu lainkaan, mutta vesisammalia tavattiin yleisesti lähes kahden metrin syvyyteen saakka. Lähde: Vesikasvilinjakartoitukset elokuussa 2018 viidellä Uudenmaan järvellä. Aku Korhonen, Elina Manninen & Kari Nupponen.

Asutus ja vesistön käyttötavat

Vuonna 1991 Sääksjärven valuma-alueella asui 100 vakituista asukasta ja kesämökkejä oli järven rannalla 10-15 kpl. Vuonna 2005 kesämökkien määrä oli 29 kpl. Haja-asutuksen määrä tulee myös kasvamaan. Haja-asutus oli suurin yksittäinen kuormittaja vuonna 1991. Sen osuus laskennallisesta fosforikuormituksesta oli noin 45 %. Peltoviljelyn osuus oli noin 20 % ja metsätalouden 1,5 % (Henriksson ja Myllyvirta 1991). Sääksjärvelle tehtiin uusi kuormittajaselvitys vuonna 2003. Verrattaessa uudempaa selvitystä vuoden 1991 tutkimukseen huomataan, että luonnonhuuhtouma olisikin suurin kuormittaja (36 %), haja- ja loma-asutuksen osuus olisi vähentynyt (27 %), peltoviljelyn osuus olisi 17 % ja metsätalouden 13 %. Kuitenkin esim. haja- ja loma-asutuksen määrä on kasvanut. Syy johtunee laskennallisista eroista.

Sääksjärven ulkoista kuormitusta on saatu vähennettyä Sääksjärven vesiosuuskunnan ansiosta. Osuuskunnan verkosto on saatu valmiiksi vuosina 2011-2012 ja verkosto kulkee järven etelä- ja länsireunassa sekä hieman myös järven pohjoispuolella.

Sääksjärvellä toimii aktiivinen osakaskunta ja vesiosuuskunta ja järveä ja sen valuma-aluetta on vuosien mittaan kunnostettu monipuolisesti. Tulevina vuosina jätevesien aiheuttama kuormitus järveen tulee todennäköisesti vähenemään useampien kiinteistöjen liittyessä keskitettyyn vesihuoltoon.

Lähde: Mäntsälän järviraportti 2016-2017. Paula Luodeslampi

Sääksjärvellä on suuri virkistyskäyttöarvo johtuen sen sijainnista lähellä kuntakeskusta. Järvellä oli aiemmin kunnan uimaranta. Sääksjärven itärannasta alkaa suoraan Natura-alue (Peltolan vanha metsä). Sääksjärvellä toimii aktiivisesti Sääksjärven osakaskunta.

Tarut ja tositarinat

Seuranta ja tarkkailu

Uudenmaan ELY-keskus on seurannut Sääksjärven veden laatua vuosittain 2001-2007 sekä vuosina 2012 ja 2013. ELY-keskuksen tavoitteena on jatkaa seurantaa kuuden vuoden välein eli seuraava näytteenotto tapahtuu näillä näkymin vuonna 2019.

Keski-Uudenmaan ympäristökeskus alkaa seurata Mäntsälän järviä oman seurantaohjelmansa mukaan. Sääksjärven fysikaalis-kemiallista tilaa tutkitaan vesinäytteistä neljän vuoden välein, ensimmäisen kerran vuonna 2016.

Sääksjärven osakaskunta seuraa järven vedenpinnan korkeutta.

Keski-Uudenmaan ympäristökeskus seurasi vuosina 2016 – 2017 Sääksjärven veden laatua. Järven veden laatu pysyi seurantajaksolla edellisvuosien kaltaisena eikä suuria muutoksia havaittu. Ekologiselta tilaltaan Sääksjärvi on luokassa tyydyttävä. Sääksjärvi on rehevä ja sen ongelmana on suuri ulkoinen ravinnekuormitus. Viimeaikaisten tulosten perusteella veden kokonaistyppipitoisuus on hieman laskenut ja kokonaisfosforipitoisuus on ollut keskimäärin 40 μg/l. Levämäärästä kertovan klorofylli a:n pitoisuus on tasaantunut tasolle 20-30 μg/l. Tavoitteisiin on hapen osalta lähes päästy. Sinilevien osuus kokonaisbiomassasta on vähentynyt 2000-luvun alkuvuosista.